Puutarhailmiöitä

Järviruoko kimmeltää pakkasessa

2012-01-29T21:44:00.001+02:00

Kun kasvimaa ja kukkapenkit uinuvat lumipatjan alla, kauneutta on haettava oman pihan ulkopuolelta. Hiihtoretki saaren ympäri vei kidekukkien maailmaan. Rehevän jokisuiston ja matalien merenlahtien järviruo'on röyhyt kukkivat miljoonin pikkukitein.

Järviruoko (Phragmites australis) kasvaa Wikipedian mukaan rehevillä paikoilla Suomessa jopa nelimetriseksi. Me voimme vahvistaa tämän: saaren pengertie kulkee syksyisin kuin viidakon halki, kun järviruoko on korkeimmillaan.

Valkeutta ja värejä

2012-01-28T17:52:00.001+02:00

Maisema on muuttunut valkoiseksi muutamassa viikossa. Valkeuden keskellä hehkuu sateenkaari. Sille tekevät seuraa kasvihuoneesta paikkansa löytäneet lasipullot.

Talven ensimmäiset lumisateet romahduttivat kesällä pleksimuovilla (tilapäisesti) korjatun ruudun. Keväällä edessä taitaa olla täysi kattoremontti.

Vihreyttä Vietnamista

2012-01-07T21:18:00.002+02:00

Tänä talvena ei vihreyden puutteesta ole voinut valittaa, kun sammaleinen piha on vihertänyt vimmatusti. Sääli vain, että sitä ei voi olla arkisin ihailemassa. Nyt reilun kymmenen sentin lumivaippa lepää pihan yllä. Siis hyvä hetki kaivaa esiin vihreyttä tietokoneen uumenista.

Iltapäivän auringossa kylpevä riisipelto on kauneimpia värikenttiä, mitä tiedän. Sato alkaa näissä kuvissa jo kypsyä ja vihreässä on vivahdus keltaista. Herkän kaunis kukkija näyttää jotenkin tutulle, muistuttaa ehkä jotain koristekasviamme?

Kuvan riisipelto on Quang Trin maakunnasta Keski-Vietnamista, alueelta joka kärsi pahasti amerikkalaisten pommituksista Vietnamin sodan aikaan. Siellä lapset vieläkin lapset kärsivät vieläkin maaston ruiskutetun kasvimyrkyn seurauksista.

Olisikohan kuvan vehkakasvi jättialokasia? Se kasvaa Kaakkois-Aasiassa kaikkialla ja voi olla monen metrin korkuinen.

Vanhanaikaisia tikkunekkuja muistuttavat ruusupakkaukset ovat Vietnamin pääkaupungin Hanoin kaduilta. Kätevä keino estää nuppuja avautumasta liian aikaisin kuumassa.

Basilika viihtyy vesiviljelyssä

2012-01-06T17:09:00.000+02:00

Vähän ennen joulua toteutin pitkäaikaisen haaveen ja ostin vesiviljelylaitteen. Herb:ie on nyt hyrissyt apukeittiön nurkassa kolmisen viikkoa ja yrtit ovat asettuneet aloilleen. Uudenvuoden päivänä otetuissa kuvissa toinen kaupan basilikoista on vielä valju.

Persilja ei tuntunut viihtyvän yhtä hyvin vesiviljelyssä, joten se sai tehdä tilaa korianterille. Se työntää jo pontevasti uusia versoja ja persilja elpyy multaan istutettuna tavallisessa ruukussa viljelysysteemin vieressä.

Herb:iessä pumppu kierrättää vesisäiliön vettä, johon on sekoitettu ravinneseos. Vesi vaihdetaan ja ravinteita lisätään kolmen viikon välein. Energiasäästökasvilamppu huolehtii kasvien tarvitsemasta valosta.

Suomen chiliyhdistyksen sivuilta löytyy ohjeita itse tehtävistä vesiviljelyjärjestelmistä.

Jouluruusu kukkii nimensä mukaan

2011-12-18T20:08:00.003+02:00

Luonnonvaraisena Alppien itäosissa ja Balkanilla kasvava vaaleajouluruusu (Helleborus niger) toimii tänä talvena nimensä mukaisesti. Nuput paisuvat päivä päivältä - toivottavasti kukinta osuu oikeasti joulun pyhiin.

Jouluruusu kukkii normaalistikin keskellä talvea - roudattomilla alueilla. Etelärannikolla ei roudasta nyt ole tietoakaan. Poikkeuksellisen lämmin alkutalvi on villiinnyttänyt monet kasvit. Jalokärhöt tekevät jo uusia lehtisilmuja, päivänliljojen versot hehkuvat hennon vihreinä märän mullan keskellä.

Aurinkoinen lauantai vanhassa Porvoossa

2011-12-03T17:33:00.001+02:00

Vanha Porvoo on juuri sopivan kokoinen ostospaikka laiskalle jouluostelijalle. Tunnissa ehti kurkistaa kaikkiin kiinnostaviin kauppoihin ja käväistä vähän kauempanakin. Hauska leikkiä turistia kotinurkilla.

Kukkakauppa Henriettan kukat: aitoja mistelinoksia

Kukkakauppa Henriettan kukat

Jouluruusut ovat hyvä vaihtoehto kanerville rapun somistajana.

Vanhan kaupungin jouluvalot saivat uuden ilmeen: risusydämet ja led-valot.

Vastapäisen talon heijastus kilpaili Riimikon joulumobilen kanssa.

Café Helmi

Timbaalin sisäpihan seimi.

Hommanäsin kartanon glögikioski on osa joulun odotusta.

Vielä kerran 'Ville de Lyon'

2011-11-23T22:13:00.001+02:00

Alan pikku hiljaa miettiä 'Ville de Lyon' -piha-aitaa. Kestävämpää kukkijaa saa hakea. Väri sopii erityisen hyvin Suomen syksyn sammuviin sävyihin. Kuva on otettu 23. marraskuuta.

Sammalpuro ja kuurasilta

2011-11-19T17:41:00.001+02:00

Talvi hiipii saareen siltojen kautta. Syksyn kylminä aamuina kaarisiltojen kannet ovat kauniissa kuurassa ja järviruo'on huiskilot kimmeltävät.

Saaren sisäosissa maa on vielä lämmin. Meidän metsätiellemme on syntynyt sammalpuro. Sen kauneutta on vaikea vangita kuvaan. Sammal hehkuu upean vihreänä ja on mukava jalan alla.

Sammal on peittänyt myös kasvihuoneen pation reunuskivet.

Loistokärhö 'Ville de Lyon' hehkuu vielä marraskuussa

2011-11-05T23:26:00.001+02:00

Maiseman sävyt sammuvat päivä päivältä, mutta kärhösuosikkini 'Ville de Lyon' jaksaa vielä avata uusia kukkia. Ne kurottelevat matalalla metsän takana viipyilevää aurinkoa kohti. Jos säät jatkuvat tällaisina seuraavat viikot, uskaltaisiko toivoa kukkia vielä joulukuussakin? Elokuussa kukinta oli runsaimmillaan.

'Ville de Lyon' tuli meille sukujuhlien somistukseksi neljä vuotta sitten ja sai kasvaa ensimmäisen kesänsä ruukussa. Sitten kaivoin sen kasvimaan viereen savi- ja soramaan rajoille. Tasainen lannoitus kastelun yhteydessä parina viime vuonna on tehnyt sille hyvää.

Samaa värimaailmaa kasvimaan toisella laidalla edustaa harmaa käenkukka, joka juhlisti pyhäinpäivää avaamalla vielä yhden kukan.

Myös herkän pinkki myskimalva jatkaa kukintaansa kymmenen asteen lämmössä.

http://puutarhailmioita.blogspot.com/2011/08/flower-power.html

Poutapilven alla

2011-10-30T21:35:00.001+02:00

Entinen rotiskoliiteri on viimeisen vuoden aikana kokenut muodonmuutoksen. Ei nyt ihan Strömsön malliin, mutta siihen suuntaan. Ensin pulpettikatto sai kierrätyksessä uuden katteen talon kattoremontin yhteydessä. Sitten mies suoristi nurkat, teki kunnollisen lattian ja asensi kierrätyskeskuksesta ostetun vanhan ikkunan.

Kesällä talkoisiin osallistui tytärkin maalaamalla seiniä. Minun osuudekseni jäi pelargonioiden istutus ikkunan alle. Talviaikaan siirtymisen kunniaksi ikkunanlaidalle istahti poutapilvi.

Elokuun puolivälissä pelargoniat vielä nautiskelivat ilta-auringosta.

Poutapilvi on sukua autokatosta jo useamman vuoden kaunistaneelle lyijylasityölle. Sateenkaaren alla istuttiin ennen Helsingin-olohuoneessamme. Täällä ruovikon reunassa se löysi paikkansa vasta kun muutama vuosi sitten autokatos kohosi terttuseljan katveeseen.

Aasialaiset lehtivihannekset tuottavat satoa lokakuussakin

2011-10-27T21:06:00.002+03:00

Pidentyneet kasvukaudet taitavat olla totta. Kuvasin kasvimaata lokakuun puolivälissä. Näkymät ovat tuosta vain parantuneet, ja erityisesti aasialaiset lehtivihannekset viihtyvät. Päivän pituus on niillä nyt paikallaan ja kosteutta sopivasti.

Kylvin siemenet vasta reilusti heinäkuun puolella. Ensimmäiset lehdet olivat heti täynnä kirppojen pitsiä, mutta siirto puhtaaseen multaan ja pieni hoivailu auttoi taimia kasvamaan.

Weibulls'in sekoitus sisältää sareptansinappia ('Red Giant' Brassica juncea), tatsoita (Brassica rapa) ja komatsunaa (Brassica rapa). Pussi oli unohtunut siemenlaatikon perukoille, sillä viimeinen käyttöpäivä oli vuonna 2005. Hyvin itivät siitä huolimatta. Kurkistelin ensi kasvukautta ajatellen Exotic gardenin nettikauppaan - siellä oli vaikka millä mitalla houkuttelevia lajikkeita.

Mitähän tästä päättelisi: onko puutarhuri harvinaisen myöhässä vai aikaisessa?

Laventelikin löysi kasvuvoimansa vasta syksyn sateiden myötä. Hassua, kuvittelin sen vaativan lämmintä ja paahteista.

Käärmeenparta ja muita euron hankintoja

2011-10-15T23:05:00.004+03:00

Norjalaislähtöinen puutarhamyymäläketju tyhjensi taimipihaansa talvikelejä varten. Kerrankin hoksasin mennä penkomaan euron perennapöytää. Sieltä tarttui mukaan 20 perennaa, joista yksi on käärmeenparta (Ophiopogon planiscapus 'Niger').

Virolaisen Seemnemaailm-puutarhasivuston mukaan sen lehdet ovat hyvin koristeellisen tummat, melkein mustat. Kukat kermanvalkoisia tai lilahtavia, hedelmät mustia. Pakkasta käärmeparran luvataan kestävän -28 C. Mielenkiintoista nähdä, miten se viihtyy kasvimaan liepeillä kivikon reunassa. Vesi ei ainakaan siinä pääse seisomaan.Viherpeukaloiden mukaan se selviytyy suojattuna Etelä-Suomessa.

Käärmeenparran heimo on Ruscaceae eli ruskuskasvit. Heimoon kuuluu 26 sukua ja 475 lajia pohjoisella pallonpuoliskolla ja Afrikassa. Ruskuskasveihin kuuluvat mm. traakkipuut, anopinkielet, oravanmarja ja kielot.

Mukaan tarttui muutama kasvi, jonka talvenkestävyydestä ei ole tietoakaan, mutta myös varmoja valintoja kuten kallionauhus (Ligularia dentata) ja kirjavalehtinen rotkolemmikki.

Syksyn sato talteen

2011-10-03T18:41:00.000+03:00

Vihreät chilit ovat kypsinä keltaiseksi muuttuvaa Lemon Dropia.

Kasvulava ja katetut käytävät = siisti kasvimaa

2011-09-27T21:50:00.002+03:00

Kasvulavat ja pihalaatoilla katetut käytävät ilahduttavat erityisesti syksyllä. Taivaalta valuvista sateista huolimatta kasvimaa on siisti, ja puiset laatat kuivuvat nopeasti.

Kasvimaalle olisi voinut näin kauniina päivänä nostaa aurinkotuolin - jos työ ei pakottaisi pysymään toimistossa.

Krassien takana kasvaa lehtiselleri. Se on uusi tuttavuus, josta taitaa tulla uusi suosikki. Kestävä ja maistuva lehtivihannes.

Salaatti jaksaa kasvaa vielä syyskuun lopulla.

Vanhan takan uunipelti sai uuden tehtävän kurkkujen kiipeilytelineenä.

Kiinansipuli kukkii vielä pitkään. Sen lehdet maistuvat mukavan valkosipulisille.

Mangoldi sopii porkkanan ja tofun kaveriksi wokkiin.

Syksyn värejä Porvoossa

2011-09-17T22:13:00.000+03:00

Syksyn tullen sienestys vie puutarhurin vapaa-ajan eikä pihan hoitoon tahdo riittää tunteja. Ei hätää, ainakaan Porvoossa. Kaupungin puistot ja paraatipaikkojen kukkaistutukset tarjoavat jatkuvaa silmäniloa. Nämä kuvat on otettu pyörällä tehdyn työmatkan varrelta.

Kaljaasi Maritan ja kadun välissä näkyy yksi jokirannan perennapenkeistä. Sen kasvien vahvistumista vuosi vuodelta on hauska seurata.

Aukust Eklöfin puiston kukkaistutukset ovat hienoja myös syksyllä. Sata kappaletta mitä tahansa lajia tekee näyttää vähän erilaiselle kuin kotipuutarhurin viritykset.

Upeiden kukkapenkkien lisäksi Aukust Eklöfin puistossa ilahduttavat vesiaihe sekä Kirsi Kaulasen ja Ylva Holländerin Valtiopäivätriptyykki. Sen kolme seinämää kuvaavat Suomea, Ruotsia ja Venäjää.

Nyt kun suurin kukkaloisto on jo laimentunut, punaiset lupiinit ovat edukseen.

Mannerheiminkadun siltaa korjataan koko syksy.

Paikallisen osuuskaupan rantakuppila ei ole sen häävimpi visuaalisesti joelta kuin kadultakaan päin. Rannan käytöstä käydään kiivasta keskustelua - kaupunkilaisten toive on saada lisää vapaata, ei-kaupallista tilaa.

Kepeä keijunmekko

2011-09-11T22:19:00.000+03:00

Vuosi vuodelta viehätyn enemmän ja enemmän keijunmekosta (Rhodochiton atrosanguineus). Se jaksaa kukkia ja tehdä uusia versoja pakkasiin asti. Tänä vuonna pystyversot keksivät uuden kasvutavan kuistin räystään alla. Kärhet tarttuvat hyvin karheaan lautaan.

Keijunmekkoni on talvehtinut jo kaksi talvea kellarissa ilman sen kummempaa hoivaa. Syksyllä leikkasin sen melko matalaksi ja kastelin kevyesti muutaman viikon välein. Kellari on melko hämärä, sillä matalat ikkunat ovat pohjoisen suunnalla.

Wikipediassa on viehättävä piirroskuva keijunmekosta.

Syyskuu on hyvä aika istuttaa

2011-09-10T20:08:00.003+03:00

Kävin pari viikkoa sitten ystäväni taimistolla Sipoon Söderkullassa. Iltaan vaipuvan auringon valossa oli hieno tarkastella puiden taimia ja miettiä, mitä istuttaisi jos luonto ei olisi jo hoitanut sitä hommaa meidän pihassa.

Massbybackan astiataimet on kasvatettu kotimaisista siemenistä, ja valikoimissa on lehti- ja havupuiden lisäksi pensaita.

Lännenhemlokki. Kuva: Min Fei Kultanen

En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että lehtipuiden ja -pensaiden hankintaa kannattaisi miettiä tähän aikaan vuodesta, kun näkee millaisia syyssävyjä niihin tulee. Koreanonnenpensas esimerkiksi oli houkuttelevan tummanhohtoinen.

Koreanonnenpensas, kuva: Min Fei Kultanen

Sain samalla työnäytöksen, kun Gunilla kokosi myytävää seuraavan päivän markkinoille. Massbybacka myy isoja eriä, mutta taimia voi hankkia myös tilamyynnistä.

Massbybackan taimisto - Massbybacka plantskola

Keltaisen hehkua, hopean hohtoa

2011-09-05T22:01:00.000+03:00

Syyspäivänhatut tuovat uskomattoman määrän valoa varjoisaan pihaan. Parimetriset hujopit kasvavat talon päätypenkissä ja kukkivat vielä onneksi pitkään.

Niiden alla hohtaa kylmää valoa kesän onnistuneimpiin kasvihankintoihin kuuluva kirjavalehtinen rotkolemmikki.

Sen lehdissä on hopeinen vivahde - ja mikä parasta: lehtokotilot näyttävät välttelevän sitä. Tuo kostea ja varjoisa penkki on muuten niiden suosiossa. Rotkolemmikkiin ei kuitenkaan ole tarkertunut kotiloita, vaikka kasvin lehdet ovat mukavan karheat kulkea kuten tuon syyspäivänhatunkin.

Alkusyksyn ruokaympyrä

2011-09-01T21:15:00.000+03:00

Tähän aikaan vuodesta pitäisi saada vain nuuhkia puutarhan tuoksuja, kerätä satoa ja makustella uusia herkkuja. Oman lohkonsa ajankäytöstä vaativat metsässä odottavat tatit, kanttarellit ja muut herkut.

Minun ruokaympyräni keskellä on kesäkurpitsan lehdestä tehty pesto. Siitä taitaa tulla uusi suosikki. Yksikin kesäkurpitsan kasvusto tuottaa hillittömän määrän lehtimassaa. Minun kurpitsani ainakin on kestänyt hyvin muutaman lehden napsaisemisen säännöllisin väliajoin.

Sudenkorentojen saari

2011-08-23T22:14:00.001+03:00

Viimeisen viikon ajan saaren ovat vallanneet sudenkorennot. Aurinkoisina päivinä niitä pöristelee sadoittain ellei tuhansittain peltojen ja teiden yllä.

Sunnuntaina yksi kasvimaan lavoista sattui miellyttämään niitä suuresti. Parhaimmillaan lehtikuusilaudalla istui yhdeksän korentoa jonossa.

Korentoja kytätessä innostuin kuvaamaan yläpihan näkymiä muutenkin. Teleobjektiivin kautta tutut näkymät muuttuivat uusiksi.

Vaivaton talvivalkosipuli

2011-08-13T23:22:00.001+03:00

Tänä kesänä kaikki tuntuu valmistuvan hyvin aikaisin. Talvivalkosipulin varret tuleentuivat jo ja nostin suurimman osan kuivahtamaan.

Kymmenisen vuotta sitten tilasin istukassipulit muistaakseni Isoäidin kasveista. Vuosi vuodelta niitä on jäänyt aina muutama maahan sadonkorjuun yhteydessä. Keväällä kun nippu vihreitä versoja puskee esiin, jaan ne ja istutan sopivin välein.

Tietoakaan ei ole kasvatusohjeiden mukaisista vaoista ja runsaasta lannoituksesta. Kylmäkäsittely hoituu itsekseen talven aikana. Täytyy tietysti myöntää, että meillä maa on melko muhevaa ja muutaman kerran kehnoinkin penkki sai nokkosvettä.

Satoa kypsyy myös kukkapenkissä. Kuolanpionin siemenet pullistelevat ja putoavat kohta maahan. Taimien kasvattaminen siemenistä ei pitäisi olla vaikeaa, mutta kestää vuosia ennen kuin ne kukkivat.

Flower power

2011-08-06T18:29:00.000+03:00

Loistokärhö 'Ville de Lyon' kasvaa neljättä kesäänsä portin kupeessa. Tänä vuonna se kukkii kuin näyttääkseen pihalinnullemme, kuka on pihan kaunotar. Veikko Haukkavaaran metallipalasista hitsaama lintuveistos peittyy päivä päivältä tiheämpään kukkapilveen.

Metallilinnun piiloutuminen ei tänään haitannut. Aamulla puoli yhdeksältä piha oli kuin jättiläisen lintuhäkki. Jokaisessa puussa ja pensaasta sirkutteli, säkätteli, koputteli ja hypähteli pikkulintuja. Käpytikan rytmikäs naputus kuului kelosta. Sirkuksen tähti oli kuitenkin pienen pieni peukaloinen. Se hypähteli pyrstö pystyssä pihajasmikkeen alla.

Viinikärhön vieressä keimailee tarhasalkoruusu 'Crème de cassis'. Sen tummanpuhuvat kukat tuntuvat kesän myötä vaalenevan - sävyt vaihtelevat myös eri yksilöiden välillä. Tämä kaunotar kuuluu herkimpiin.

Hienohelmojen rauhaa vartioi myös musta prinssi, viticella-kärhö 'Black Prince'. Se on kotiutunut autokatoksen viereen ja kiipeää kesä kesältä runsaampana. Se paljastaa kukkiensa syvänä hehkuvan värin oikeastaan vain niitä alhaalta päin katsellessa. Pieni salaperäisyys sopii sen olemukseen.

Uusi marjapaikka

2011-08-03T22:27:00.000+03:00

Iso piha on täynnä yllätyksiä. Viikonlopun vieraita varten mies tunsi tarvetta siistiä kasvustoja ja karsi hieman pihajasmikkeita alapihalle vievien portaiden varrelta. Jyrkän rinteen reunalta löytyi täynnä marjoja oleva punainen viinimarjapensas.

Ihana ilta-aurinko osuu kauniisti siihen ja saa marjat hehkumaan. Kiitos linnut istutusavusta!

Kirkas punainen sopii vihreyttä pursuavaan pihaamme, varsinkin sen varjoisiin kohtiin. Ilta-auringo sai myös daaliat hehkumaan.

Tarhasalkoruusu Crème de cassis

2011-07-27T09:10:00.000+03:00

Vuosi sitten keväällä katse pysähtyi puutarhakaupan siemenhyllyllä houkuttelevan näköiseen siemenpussiin. Tarhasalkoruusun (Alcea rosea 'Crème de cassis') kukat näyttivät kuvassa herkullisen tummilta.

Siemenet itivät hyvin ja taimet pääsivät kasvupaikalleen heti alkukesästä. Lämmin kesä ja syksy saivat ne kurkottelemaan korkeuksiin jo loppukesästä ja tekemään ensimmäiset nuput. Kukkaan ne eivät kuitenkaan ehtineet.

Varret ovat varttuneet ilman kummempaa hoivaa ja viime viikon lopulla ensimmäiset kukat avautuivat. Tällä kertaa todellisuus oli kuvaakin parempi.

Kukat ovat herkän kauniita. Minulle niistä tulee mieleen pikemmin jäätelöannos, jossa on iso läjä karhunvatukoita kuin mustaherukkalikööri, johon nimi viittaa.

Ihanuutta on luvassa pitkään, sillä tanakat varret ovat täynnä nuppuja. Nyt vain odottelen, milloin tarhasalkorusun naapurina kasvava Ville de Lyon -klematis puhkeaa kukkaan. Tummat syvät sävyt sopivat meidän maisemaamme.

Blogi - nykypäivän puutarhayhdistys?

2011-07-19T22:59:00.001+03:00

Viime päivät ovat vilahtaneet eri puolilla puutarhaa. Monessa tasossa olevalta pihalta löytää tekemistä kaipaavia nurkkia niin paljon kuin aikaa on.

Maahumalaa nyhtäessä, akankaalia jahdatessa on aika miettiä vaikka blogikirjoittamista. Puutarhailmiöitä täytti kesäkuussa kolme vuotta; merkkipäivää ei tullut vietettyä.

Blogin kirjoittaminen on minulle kuin puutarhayhdistys: oman blogin ohella seuraan aktiivisesti kymmenkuntaa muuta blogia. Niistä monet ovat kuin rakkaita tuttuja, joita on mukava tavata ja joiden pariin on helppo palata.

Kirjoittamiseen kirittää halu jakaa pihalta löytyviä ihanuuksia muiden kanssa. Yhtä lailla tärkeitä ovat vinkit ja uudet ideat, joita toisten sivuilta löydän.

Tänään haluan jakaa pari herkullista väriyhdistelmää. Tarhapäivänliljojen hehkua korostavat rentoina ryöppyävät ritarinkannukset.

Hillitympi värimaailma löytyy varjoisasta kukkapenkistä kellarin kupeesta. Pisamakellojen täplät, heleän herkät keijunkukat pikkuruiset kukat tummana hohtavia lehtiä vasten ovat mukava näky sateen ripsiessä.

Puutarhan pintoja

2011-07-15T15:41:00.000+03:00

Helsingin Hakaniemestä ostettujen vietnamilaisten simpukoiden kuoret houkuttelivat miettivät kierrätyskäyttöä puutarhassa. Kuoret likosivat aikansa vesikipossa, alkoivat muuttua vihreän limaisiksi kunnes jynssäsin ne puhtaaksi.

Ensin ajattelin käyttää niitä hyötytarhassa - mutteivät ne näyttäneetkään hyvälle luonnonkivien kaverina. Heinäkuun alun hellejakso toi inspiraation: mikään vesimäärä ei tuntunut riittävän saviruukussa kasvavalle yksivartiselle ruusulle. Multapinnan kattaminen varmaan auttaisi asiaa.

Latvian Salapilsin kasvitieteellisessä puutarhassa käytetään esimerkiksi kokonaisia kuusenkäpyjä maanpeitteenä. Puutarhan lumo kertoo omassa blogissaan hakettavansa kävyt.

Rikkinäisten ruukkujen hautausmaa kasvihuoneiden nurkalla tuottaa sekä salaojitusta että kateainesta.

Niittyhumala kutoi kukkamaton

2011-07-14T23:26:00.001+03:00

Luontaisesti paikalla viihtyvien kasvien suosiminen helpottaa puutarhurin elämää. Yksi meidän pihan pelastuksista - mutta myös riesoista - on niittyhumala (Prunella vulgaris). Alapihan nurmikolle se on kutonut komean kukkamaton. Se kuuluu samaan heimoon kuin toinen vimmatusti leviävä maanpeitekasvi maahumala (Glechoma hederacea).

Riesa niittyhumala on kukkapenkeissä, jonne se tunkee. Nurmikolla se kuitenkin pysyy kurissa. Nurmikon puolestaan pitää kurissa teini, joka leikkaa sen kerran viikossa.

Niittyhumalan väri ja kukinta osuu yhteen nukkapähkämön kanssa.

Väriteemaa jatkaa isotähtiputki, jonka väriä korostavat nuoret kotkansiivet. Yritän hillitä kotkansiipien kasvua katkaisemalla lehdet juurakon pinnasta. Hento vihreä on hieno pari kukinnoille.

Oh my lollipop - oodi puutarhanaapuruudelle

2011-07-11T00:07:00.000+03:00

Omaa pihaa on mukava ihailla, mutta parasta on puutarhanaapuri, jonka pihalle voi piipahtaa huokai/semaan ja -lemaan. Erityisen tärkeä puutarhanaapuri on keväällä, kun jokaista maasta työntyvää versoa on ihailtava.

Minun naapurini on liljojen lumoissa. Tänään istuimme puiden varjossa ihailemassa hänen lollipopejaan. 70 kukintoa hohtaa vihreän keskellä. Seuraa niille tekevät isotähtiputken vaatimattommat kukat. Kauniita ovat myös muut liljat - nimiä emme helteessä jaksaneet alkaa etsiä niille.

Ukonkorento istahti mäkimeiramiin

2011-07-02T23:43:00.000+03:00

Helteet ovat tuoneet puutarhaan perhoset ja korennot. Alkuillasta komea ruskoukonkorento vaani saalista mäkimeiramikasvustossa.

Uudet vieraat puutarhassa ovat hauskoja. Ukonkorento oli kuin koru vihreän keskellä.

Sudenkorentoseuran mukaan ruskoukonkorento on yleinen ja elää kaikenlaisissa seisovissa vesissä. Ilmeisesti jokisuiston ruovikkotaskut ovat sellaisia.

Kasvi valitsee kasvupaikkansa

2011-06-28T22:25:00.001+03:00

Tilanne on tuttu jokaiselle puutarhurille. Hartaasti haluttu kasvi ei haluakaan kasvaa puutarhurin valitsemalla paikalla. Kasveja siirrellään paikasta toiseen kerta toisensa jälkeen. Usein vika on väärässä kasvupaikassa, mutta toisinaan ei järjellistä syytä löydy.

Toista ovat kasvit, jotka valitsevat itse kasvupaikkansa ja kukoistavat mitä kummallisimmissa paikoissa. Multaa ei tarvita kuin muru eikä kosteuskaan aina näytä olevan keskeisintä.

Kasvihuoneen oviaukossa kasvava taponlehti sai luultavasti alkunsa jostain palasta, joka tipahti kärrätessäni kukkapenkistä raivattuja kasveja.

Lehtoakileija on leviämisen mestari. Sen siemenet löytävät pienimmänkin multamurun. Kasvihuoneen lattiatiilien alla on hiekkapohja eikä kastelusta tietoakaan. Kasvihuoneen yläpuolelta rinteestä kuitenkin taitaa tihkua kosteutta riittävästi pitkille juurille.

Punertavalehtinen käenkaali (ilmeisesti pihakäenkaali Oxalis fontana 'Rufa') kurkistelee kukkalaatikon raosta.

Se on myös kylväytynyt päivänliljan kaveriksi kukkaruukkuun.

Vihreälehtinen käenkaali puolestaan on vallannut taimikasvatusruukun, jonka alkuperäisellä asukkaalla ei tilaa liiemmalti ole.

Mestariluokan leviäjiin kuuluu myös sormustinkukka. Tämä yksilö löysi paikkansa kasvulavan vierestä. Digitaliksen kukkavanat nousevat tänä kesä erityisen elegantisti useassa paikassa. Jännityksellä odotan sormustinkukka-salkoruusu-yhdistelmän kukintaa.

Juhannuksen salaisuus

2011-06-25T13:54:00.000+03:00

Varjoisan vihreä polku vie kesän sydämeen. Hennon heleät värit ja sateen jäljiltä taipuvat kukkavanat muistuttavat kesämme herkkyydestä. Ripaus räväkkää keltaista tuo auringon. Hyvää juhannusta!

Perhosten kylä

2011-06-21T18:41:00.000+03:00

Turku on täynnä kulttuuria. Kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumat ulottuvat Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaankin. Kasvikävelymme saa tauon, kun vanhojen puiden oksilla roikkuvat risupöntöt osuvat silmiin.

Luonnonmateriaaleista tehdyt perhospöntöt ovat osa Flux Aura -ympäristötaidevirtaa. Ruokinta- ja talvehtimispaikoiksi tehdyt perhosten kylät ovat esillä Ruissalossa ja Peltolan siirtolapuutarhassa 31. elokuuta 2011 asti.

Ruissalossa kukkivat kurjenmiekat valtavien magnolioiden alla, lammen rannoilla ja kasvihuoneiden seinustalla. Minun suosikkini on Iris Barbata-elatior "Rubens".

Sateen jälkeen

2011-06-18T23:54:00.000+03:00

Vettä ryöpsähteli melkoisesti iltapäivällä. Sade kellisti pitkänhuiskeat rohtoraunioyrtit. Pisaroiden paino taivutti myös harakankellojen hennot varret.

Vuorikaunokkien ja siperiankurjenmiekkojen siniset sävyt saivat vahvistusta sinihohtoisista neidonkorennoista. Ne olivat niin nopeita, kärsimättömiä ja kapoisia, ettei kuvaamisesta tullut mitään.

Laatumerkit

2011-06-11T13:01:00.000+03:00

Jalokärhöt kukkivat yleensä heinäkuusta alkaen. Toisin on tänä vuonna. Kärhö työntää ensimmäistä nuppuaan jo ennen kesäkuun puoltaväliä. Viime syksynä se kukki vielä marraskuussa.

Siirsin muutama vuosi sitten talon päädyssä entisten omistajien peruja kasvaneet kaksi kärhöä uudelle paikalle. Viime kesän lämpö, kahden talven lumipakkaukset ja kastelu lannoitevedellä näyttävät tehneen tehtävänsä. Koskaan aikaisemmin eivät versot ole kasvaneet yhtä voimallisesti.

Meillä on takana tusinan verran vuosina tällä paikalla. Kärhöt näyttivät kasvaneen entisellä paikallaan jo joitakin vuosia, joten ne voivat olla kohta parinkymmenen vuoden ikäisiä.

Kärhönnuppu oli pakko kuvata toinen luotettava laatumerkki taustalla - sekään ei ihan nuori.

Puna-ailakin aika

2011-06-09T23:09:00.000+03:00

Kesäkuun helle saa kasvit hullaantumaan. Kaikki tapahtuu nyt pikakelauksella. Puna-ailakit työntävät kukkaa vinhaa vauhtia.

Alapihalle vievät raput uhkaavat muuttua vihreäksi tunneliksi, kun pihlaja-angervot, kotkansiivet ja vuohenputket kurkottelevat parhaalle paikalle valoon.

Valo on ihanaa, lämpö on ihanaa - yösade olisi ihanaa.

Tulppaanitulitus

2011-06-04T23:58:00.000+03:00

Puutarhurina jokainen vuosi on erilainen, vaikka piha on sama. Tänä vuonna hullaannuin tulppaaneihin.

Hätäpäissä, viime tingassa ostetut kukkasipulit tuottavat päivästä toiseen esteettisiä elämyksiä. 31. lokakuuta 2010 näyttää olleen otollinen hetki istutukselle.

Aikainen kerrottu Monsella on Tulppaani.infon mukaan Suomen 8. suosituin tulppaani.

Tuntematon kaunotar

Tulitulppaani Purissima (White Emperor)

Viridiflora-tulppaani Spring Green

Salaspilsin kukkamarkkinat Latviassa

2011-06-03T22:42:00.013+03:00

Bussi oli ahdettu täyteen kasveja, kun toukokuun puolivälissä bussilastillinen puutarhaintoilijoita palasi kukkamarkkinoilta Latviasta. Salaspilsissä, parinkymmenen kilometrin päässä Riiasta järjestetyt kukkamarkkinat ovat Latvian suurimmat.

Markkinapaikka on Latvian kasvitieteellisen puutarhan alueella. 129 hehtaarin kokoinen puutarha on Baltian laajin. Siellä järjestetään kukkamarkkinat kerran kuussa huhtikuusta lokakuuhun.

Viime vuonna teimme retken Viroon Türin kukkamarkkinoille samoihin aikoihin. Siihen verrattuna alue oli laajempi ja selkeämpi - mutta samalla vähän tylsempi.

Tarjontaa kyllä riitti, ja todelliset asiantuntijat metsästivät kassikaupalla himoitsemiaan kasveja. Tässä vasta ensimmäisiä ostoksia. Päivän lopussa tavaratila oli täynnä, ja kotiin lähdettäessä matkalaukkuja sijoiteltiin kasvikassien alle.

Vähintään yhtä mielenkiintoista kuin mieluisten kasvien etsiminen oli ihmisten tarkkailu. Monet paikalliset tulivat selvästi täsmäostoksille: matkaan lähti tarkkaan harkittu hedelmäpuu ja maastoauton tavaratila täyttyi uhkeilla amppeleilla ja hehkuvilla kesäkukilla.

Videokooste antaa käsityksen tapahtumasta.

Salaspilsin kukkamarkkinat, Latvia

Lisää kuvia löytyy tyttäreni kuvablogista

Latvian tulppaanit

2011-06-02T09:00:00.004+03:00

Latvian kasvitieteellinen puutarha on vierailun arvoinen paikka. Toukokuun puolivälissä tuulisena lauantaipäivänä sen käytävillä tungeksivat kukkamarkkinoiden myyjät ja asiakkaat.

Hieman sivummalta paljastui häikäisevä väripaljous. Tuhannet tulppaanit kukkivat uhkeina kuin kuningattaret.

Latvian kasvitieteellisen puutarhan tulppaanit

Tulppaanimuisti palaa pätkittäin

2011-05-21T23:07:00.000+03:00

Monta vuotta olen ajatellut, ettei tulppaanien kasvattaminen ole minun juttuni. Liian paljon työtä eikä tuloksesta ole takeita. Kukkapenkeissäni viihtyvät liian monet kasvit, joiden rehevyys peittää tulppaanien lehdet enkä kaiken puuhan keskellä muista niitä kaivella ylös kukinnan jälkeen istuttaakseni uudelleen syksyllä.

Viime syksynä kuitenkin ostin joitakin uusia tulppaaninsipuleita. Aika paljon oikeastaan, huomaan. Triumph-tulppaanien mukana tuli tuotelappunen, joka virkisti muistia. Herkullisen hehkuva sekoitus olikin.

Karhunlaukkojen keskelle nousee hienostuneen vihertävän valkoisia. Vähän muistilokeroita kaivelemalle mieleen palautui, että ostin ne kukkakaupan alennushyllyistä ihan loppusyksystä - kuitenkin ennen liian aikaisin tullutta lumisadetta. Samasta paikasta taitavat olla vaahteran alle nousevat nuput.

Ryppyinen kevät

2011-05-19T19:43:00.001+03:00

Jos käy puutarhuri ylikierroksilla kaiken ihanuuden keskellä, niin käy luontokin. Silmut pullistelevat ja purskahtavat auki, vihreän määrä maisemassa lisääntyy valtavaa vauhtia. Kotkansiipien kärhöt ovat kippurassa vielä illalla, mutta aamulla ne jo rullautuvat auki.

Tekisi mieli painaa tauko-nappulaa tai ainakin juoksuttaa nauhaa hidastetusti. --- Hidastuksesta huolehti tällä kertaa Blogger, joka kieltäytyi toimimasta, ja sitten oma läppäri, joka teki lakon. Nämä kuvat ovat yli viikon takaa. Nyt rypyt ovat silinneet ja vihreys vallannut pihan.

Varjoja paratiisissa

2011-05-09T22:06:00.000+03:00

Kuvasin puutarhaamme lauantaiaamuna ennen puolta päivää parvekkeelta. Tuttu piha sai uusia muotoja, kun vanhat puut heittivät pitkät varjot auringon paistaessa vielä aika matalalta.

Kahden aurinkoisen päivän jälkeen nyt maanantaina piha näyttää taas erilaiselta - vihreys lisääntyy silmissä, valtava vaahteramme puskee kukkia ja tulppaanit kurkottelevat valoon. Vuosi vuodelta pidän kuitenkin enemmän ja enemmän tässä kuvatusta puolikaljusta vaiheesta. Odotus kutkuttaa ja maiseman avaruus houkuttaa.

Sinivuokot säihkyvät tammimetsässä

2011-04-28T22:11:00.001+03:00

Pyöräilin maanantaina Ekuddenin tammi-metsälehmuslehtoon. Se on pieni, hieno suojelualue Porvoon eteläpuolella Pellingintien ja Kaupunginselän välissä. Sinivuokot hehkuivat aurinkoisissa kohdissa, naakat pujahtelivat pesäkoloihinsa vanhoissa lehmuksissa ja tammissa.

Aurinkoisimman kallion laella, suojaisessa kolossa kukkivat pystykiurunkannukset.

Jättilaukka selvisi talvesta

2011-04-23T23:20:00.000+03:00

Viime keväänä Virosta ostamani kaksi jättilaukkaa näyttävät talvehtineen hyvin kasvilavassa ilman sen kummempia toimenpiteitä. Lunta ainakin oli riittävä kerros niiden suojana. Nyt jännitän, kasvavatko ne yhtä upeiksi kuin ostohetkellä olivat - ja milloin ne Suomenlahden tällä puolen kukkivat.

Kukkavarret olivat Virossa ainakin 70 cm korkeita. Laji on alunperin kotoisin Keski-Aasiasta, missä se kasvaa luonnonvaraisena loivilla rintellä aina 1 200 metrin korkeudella.

Keväään kalpeat kaunottaret, pienet vaaleansiniset krookukset olivat alkaneet kukkia työviikkoni aikana.

Toisessa penkissä loistivat perinteiset siniset krookukset. Kun niiden kukat vielä illansuussa olivat auki, kimalaiset pörräsivät niissä hullaantuneina.

Lumi saa tehdä vihdoin tilaa vihreydelle!

Lootus – puhdas ja jalo

2011-04-22T23:26:00.003+03:00

Toissa-aamun kullankeltaisessa auringossa joella lipunut laulujoutsen toi mieleeni valkeat lootuksenkukat. Puhtaus, jalous, täydellisyys, kauneus, eleganssi. Nämä sanat yhdistetään klassisessa aasialaisessa kirjallisuudessa lootuksenkukkaan.

Minulle lootus-sana tuo mieleen pyöreän muodon, kuin lootuksensiemenhillolla täytetyn höyrytetyn pullan. Lootus onkin monipuolinen kasvi, sen kaikkia osia käytetään ruuanlaitossa, juuria myös lääkkeenä. Lootus maistuu mukavalle myös sanana,

Lootus on pyhä kukka niin buddhalaisille kuin hinduillekin. Buddhalaisuudessa se edustaa ruumiin, puheen ja mielen puhtautta.

Aasiassa kasvavan intianlootuksen (Nelumbo nucifera) värimaailma ulottuu puhtaan valkoisesta pinkkiin ja lilaan. Herkästä ulkonäöstään huolimatta se on kestävä kasvi, jonka siemenet selviävät itämiskykyisinä vuosikausia. Wikipedian mukaan jopa 1 300 vuotta vanhat siemenet ovat itäneet Kiinassa.

Lootuksenkukilla on hämmästyttävä taito: ne pystyvät tutkijoiden mukaan säätelemään lämpötilaansa houkutellakseen lämpimässä liikkuvia hyönteisiä.

Lootuksen koristeellisia siemenkotia käytetään kukka-asetelmissa ja isot lehdet ovat hyviä kääreitä.

Jutun lootukset on kuvattu kesällä 2007 Nanningissa ja Dalissa Kiinassa.

Türin tulppaanit

2011-04-18T21:13:00.000+03:00

Oman pihan tulppaanit vielä pyristelevät maan pinnalle lumen alta. On siis hyvä aika haaveilla viime toukokuisten tulppaanikuvien kera.

Türin kukkamarkkinoilla Keski-Virossa ja maalaistalojen pihoilla ilakoivat kaikki mahdolliset värit, usein suloisessa sekamelskassa. Tulppaaniryhmät koristivat myös hyötypuutarhojen vapaita koloja.

Türin kukkamarkkinat

Kallaste

Tarton kasvitieteellinen puutarha

Joki karisti jäät niskastaan

2011-04-16T22:52:00.001+03:00

Kevät toisensa jälkeen hämmästelen, miten eleettömästi joki vapauttaa vetensä jääkannen alta. Kaupungin silloilta katselemme, missä vaiheessa jäiden lähtö on. Jos siltojen välissä vesi velloo vapaana, melko todennäköisesti virta raivaa tiensä joenmutkaan, ja seuraavana päivänä suistossa on sulaa.

Näin kävi tänäkin vuonna. Perjantaina 15. huhtikuuta suma oli meidän kohdalla. Nyt lauantaina isokoskelot polskivat tyytyväisinä vapaassa vedessä ja nokikanat yrittivät uida vastavirtaan. Ne ovat myös nokkelia vapaamatkustajia: monen jäälautan päällä kökötti kana.

Kiven kupeesta löytyy yllätys

2011-04-15T21:32:00.001+03:00

Eilen lähdin aamukävelylle auringonnousun aikaan. Vaikka pientareella ei kasva vielä mitään, tien sivuja tulee vilkuiltua. Saaremme on ollut muinaisen Anculys-järven rantaa ja sen upeita rantakiviä on tienkin varrella.

Yhden ison järkäleen kupeeseen oli sitten edellisen lenkin majoittunut outo joukko. Niitä oli pakko palata kuvaamaan tänään.

Ketähän saamme kiittää tästä installaatiosta?

Kevättä mä metsästän

2011-04-10T22:25:00.000+03:00

Pihan muodot alkavat palautua, kun kinos kinokselta, kumpare kumpareelta raivokas puutarhuri käy lumen kimppuun. Tämä kuva on eiliseltä, tänään pöydän pinta oli jo kuiva ja taustalla oleva seinäke hohti tummaksi tervattuna nietosten keskellä.

Oli siis aika käydä seuraavan kohteen kimppuun. Kottikärryt joutuivat aikaisin ja voimalla tulleen lumen uhreiksi marraskuussa. Hyvä aikomus oli vielä kipata muutama kärryllinen puutarhajätettä kompostiin. Aikomukseksi se jäi ja kasvijätteet jäätyivät kärryyn. Optimistina voi ajatella, että ne tummina auttavat kärryä sulamaan vähän vauhdikkaammin.

Eilen kaadettu saarni muuttui tänään polttopuiksi. Harmi ettei nettiin saa mukaan tuoksuja. Tuoreiden pöllien ja klapien tuoksussa on jotain tuttua ja turvallista. Ehkä tuoksumuisti palaa lapsuuden talviin, jolloin metsätöitä tehtiin hevosella ja pääsin joskus mukaan maaliskuun aurinkoisina päivinä. - Tai niin ainakin muistan.

Pajunkissoja, ole hyvä!

2011-04-09T22:39:00.000+03:00

Tulin päivällä kaupasta kotiin ja löysin pihan täynnä pajunkissoja. Metsänhoitaja oli aloittanut operaatio Lisää valoa pihaan ja kaatanut liiterin nurkalla kasvaneen raidan (Salix caprea).

Vaikka pääsiäinen onkin jo lähellä, liika on liikaa. Oksasakset esiin ja kauneimpia leikkaamaan. Edes pääsiäisen lähestyessä ei sellaista määrää pajunkissoja kukaan voi käyttää.

Pakkasin vanhan pärekorin täyteen niitä ja vein tien varteen ohikulkijoiden iloksi. Illansuussa pari koiranulkoiluttajaa niitä tyytyväisinä jo valikoi.

Huomenna tarjolla on - toivottavasti - männynoksia. Ja myöhemmin keväällä kirsika ja vaahteran oksia.

Viehkeä vesiaihe

2011-04-08T22:52:00.000+03:00

Vesiaihe kruunaa kauniin pihan. Muutama vuosi sitten työmatkalla Laosissa kameran eteen sattui tämä viehkeä toteutus. Se henkii Kaakkois-Aasian lempeyttä ja trooppisen ilmaston rehevyyttä.

Kauniita olivat myös hotellin pation ruukkuistutukset. Toisto lisää tehoa tässäkin.

Vesiaihe voi olla näinkin yksinkertainen.

Kaakkois-Aasian kuvia katsellessa tulee melkein itku. Meillä vehreyttä joutuu odottelemaan niin pitkään. Tällaisena lumitalvena ei edes sammaleinen metsä ole päässyt lohduttamaan, kun hanget peittävät kaiken alleen.

Saako olla raikasta vettä?

2011-04-05T22:14:00.000+03:00

Thaimaalaiseen perinteeseen kuuluu kodin ulkopuolelle asetettu vesiruukku. Se toivottaa vieraat tervetulleeksi ja tarjoaa ohikulkijalle raikasta vettä. Aiemmin vesiruukku kuului itsestään selvästi jokaisen talon portille. Nyt niitä näkee harvemmin.

Tämä kaunis ruukku on Bangkokin länsipuolelta Thonburista pohjoisthaimaalaisen ravintolan pihalta. Perinteiseen ruukkuun kuuluu kookospähkinän kuoresta tehty vesikauha kuten tässä.

Thaikulttuurissa on monta sananlaskua, joissa vesiruukku esiintyy. Puutarhurin mieleen on tämä: ”Jos annat samean veden asettua, se muuttuu kirkkaaksi. Jos annat kiihtyneen mielesi asettua, kulkusi selkiintyy.”

Minun puutarhassani nököttää kannon nokassa useimpina kesinä burmalainen vesiruukku. Häpeällistä kyllä, sen vedestä vastaa sade - eikä kauhaakaan ole. Ehkä ensi kesänä ruukku löytää uuden paikan ja palaa arvoiseensa tehtävään.

Kuvia vesiruukuista:

Kevät, tule jo!

2011-04-03T20:53:00.001+03:00

Lämpimiä ilmoja joudutaan odottamaan vielä viikkoja, sanoo Ylen meteorologi Matti Huutonen. Paksu lumimatto pitää lämpötilan viileänä.

Kevätkukat puskevat varmasti versojaan lumen alla. Jotain katseltavaa oli pakko saada, joten eilen ei auttanut muu kuin lähteä puutarhakauppaan. Puoleen hintaan myydyt pikarililjat ja helmihyansintit olivat sopiva lohdutus.

Lumovat tulppaanit

2011-04-01T21:48:00.002+03:00

Huumaava narsissien tuoksu, nenä tai kameran linssi sipulikukissa kiinni kumartelevia ihmisiä. Aprillipäivän harmaa sade unohtuu ulos Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ikkunoiden taakse.

Kukista on vaikea valita suosikkia. Kaikki voisi kuvitella kasvamaan omalla pihalla. Sitä ajattelemaan houkuttelee vihreä sammal, jota on käytetty näyttelyn asetelmissa.

Miksen viime syksynä(kään) istuttanut sipulikukkia ruukkuihin? Juuri tuollaisia ruukkuja lojuu nyt lumipatjojen alla. Ensi syksynä...

Villi niityn historiallisten tulppaanien ja narsissien ennakkotilauksia voi alkaa tehdä taas 15. huhtikuuta alkaen, opin heidän nettisivuiltaan. Villi niitystä voi tykätä myös Facebookissa.

Silver standard vuodelta 1760

Butter and eggs vuodelta 1777

Duc van TOC Prirose vuodelta 1921

Duc van TOC Red and yellow vuodelta 1595

Generaal de Wet

Samarkandin puutarhat

2011-03-24T20:59:00.001+02:00

Oma puutarha on vielä paksun lumikerroksen alla. Hyvä aika uppoutua lukemaan:

"Hän tuli kaupunkiin matkattuaan kolme viikkoa ja päätti lepotaukoa pitämättä noudattaa heti pikkutarkasti menneiden aikojen matkamiesten neuvoja. Nouskaa, he kutsuvat, vanhan Kuhandizin linnoituksen katolle ja antakaa katseenne kiertää: näette vain vettä ja vehreyttä, kukkivia penkereitä ja puutarhamestareiden leikkaamia sypressejä; niitä on härän, norsun ja lihaksikkaan kamelin muotoisia ja panttereiden jotka uhmaavat toisiaan lähes valmiina leikkaamaan. Ja kaupunginmuurin sisäpuolella, Luostarinportilta Kiinanportille asti, Omar tosiaan näki vain tuuheita puutarhoja ja vuolaita puroja. Ja sitten korkealle nousevan tiilisen minareetin, varjonkirjoman kupolin tai huvimajan valkoisen seinän. Ja lammen rannalla itkuraitojen äärellä alastoman kylpijättären, joka levitteli hiuksiaan kuumaan tuuleen."

Amin Maalouf: Samarkand

Libanonilaisen Amin Maaloufin romaanissa runoilija Omar Khaijam elää hiljaista elämää Samarkandissa 1000-luvulla.

Kuva: Näkymä Khazrat-Khizrin moskeijan minareetista, 2009
Flickr/eatswords, ccby2.0

Kevät tulee?

2011-03-04T23:01:00.000+02:00

Helsingin Katajanokalla on mukava lekottelupaikka. Vielä taitaa mennä tovi ennenkuin puiston lepotuoleilla näkyy lekottelijoita. Tuolien lähellä on salainen puutarha-aarre: uusi pieni puisto, jonka kukkaistutukset ainakin viime kesänä olivat huikaisevan hienot.

Tervetuloa, versot!

2011-02-11T23:10:00.000+02:00

Päivä on kääntynyt pidemmäksi niin että sen huomaa meidänkin varjoisalla pihallamme. Tänään valtaviin kinoksiin osuivat ensimmäiset auringonsäteet - tai ainakin ensimmäiset, jotka puutarhuri havaitsi.

Muutama päivä sitten idätetyt herneenversot puskevat orkideamultakerroksen läpi. Alla on ohut kerros laihaa multaa, joka oli jäänyt jonkun ruukun pohjaan. Sitä ei kuitenkaan riittänyt täyttämään kasvatusastiaa, joten hätiin tuli orkideamulta.

Se tuntuu sopivan hyvin. Pitää pinnan siistinä ja kosteuden alla olevassa mullassa.

Kevät tulee tuota pikaa!

Lunta, lunta, lunta

2011-01-29T18:10:00.001+02:00

Puutarhailmiöitä on uinunut syvässä talviunessa paksun lumipeitteen alla. Tänään puutarhuri kahlasi hankien halki pelastamaan omenapuut.

Rusakoilla on ollut herkkupöytä katettuna, kun hangen päältä on päässyt napostelemaan valkean kuulaan oksia. Runkokin oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Rungon suojaksi kiedottu kanaverkko on paksun lumikerroksen alla.

Nyt herkkuhetket ovat ohi. Kaivoin lumet pois rungon ympäriltä ja kiedoin kanaverkon yläpuolella olevan rungon ja isot oksat tiheäsilmäiseen verkkoon.

Hienohelma paljastui kestäväksi kukkijaksi

2010-11-07T21:14:00.001+02:00

Kukkapenkkien kasvit ovat jo vetäytyneet lepotilaan, lehdet lakastuneet ja herkimmät paleltuneet. Nelly Moser -kärhö jaksaa sen sijaan sinnitellä. Odottelen jännityksellä, avaisiko se vielä yhden nupun. Viimeisiä kukkiaan esittelevät myös Black Prince ja Romantika.

Keväällä tehdyt kasvilavat pelastavat puutarhurin kasvot. Kasvimaa näyttää huomattavasti enemmän huolitellulta kuin tavallisesti.

Syksyn sinnittelijöiden kuuluvat myös salaatit.Ne ovat niin upean näköisiä, ettei keriä raaski korjata.

Keijunmekko kestää pikkupakkaset. Se tiedetään, mutta jaksaakohan tämä yksilö odotella kevättä pohjoisikkunasta valonsa saavassa kellarissa?

Latva-artisokkia ja muita unelmia

2010-10-23T22:53:00.004+03:00

Olin viime viikolla työmatkalla Etelä-Afrikassa. Siellä todellisuudet vaihtelivat muutaman tunnin - tai välillä minuutin välein.

Puutarhurina kiinnostavaa oli nähdä yksi Etelä-Afrikan hienoimmista viinitiloista Stellenboschissa noin 70 kilometrin päässä Kapkaupungista.

Siirtymä sinne oli häkellyttävä: aamulla tapasimme suomalaisen järjestön tukemia mikroyrittäjiä, joista yksi lähti oppaaksi Kayamandin köyhälle mustien asuinalueelle.

Sieltä suurin piirtein suoraan lähdimme Delairen viinitilalle. Latva-artisokat olivat ehkä vaatimattominta, mitä siellä näin. Hyötypuutarhuriin latva-artisokkapenger kuitenkin teki valtavan vaikutuksen.

Delairen viinitilan omistaa maailman 500 rikkaimman ihmisen joukkoon luokiteltu timanttikauppias Laurence Graff.

Raha näkyi kaikessa: puutarhan on suunnitellut useamman kerran Chelsean Flower Show'ssa palkittu eteläafrikkalainen puutarha-arkkitehti. Taidetta oli paikat pullollaan eikä rakennuksia ollut suunnitellut nimetön perusarkkitehti.

Puutarhurina kateuden värähdykset kulkivat mielessä. Lempeä välimeren ilmaston viileine, sateisine talvineen ja lämpimine, kuivine kesineen takaa ihanteelliset kasvuolosuhteet.

Toinen todellisuus Kayamandissa on vain 10 minuutin ajomatkan päässä.Työllisyys siellä on 56 prosentin luokkaa ja monilla talouksilla ei ole lainkaan säännöllisiä tuloja.

Me taisimme maksaa pienestä juustolautasesta ja lasillisesta viiniä minimitoimeentulolla kitkuttelevan parin viikon tienestit.

Syksyn salskeat soturit ja hennot hienohelmat

2010-09-25T23:48:00.000+03:00

Naapurilta saamani punalatvat kasvattivat vartta koko kesän. Loppukesästä kukinnot alkoivat pikkuhiljaa avautua. Siellä ne edelleen hehkuvat ja vartioivat kasvimaata, joka alkaa muuten olla jo puolittain unohduksen tilassa.

Samassa ruukussa kasvava Juuli-kärhökin päätti vielä avata ainakin yhden nupun. Valo ei taida enää riittää loppujen nuppujen avautumiseen.

Kesäpäivänhattua ei pidättele mikään. Sen kuva pitäisi oikeastaan tulostuttaa seinän kokoisena tuomaan valoa loppusyksyn pimeisiin päiviin.

Syyshortensia punastelee herkästi. Se pärjäsi hyvin kovan talven ja kuuman kesän isossa ruukussaan.

Keltaista valoa

2010-09-18T22:35:00.001+03:00

Tänä syksynä meidän puutarhamme on värikkäämpi kuin ehkä koskaan aiemmin. Kesäpäivänhatut kukkivat vielä, syyspäivänhatut helottavat talon seinustalla ja kultapiiskut alapihalla.

Keltaista löytyi myös lakastuvasta punahatusta.

Hulluna sieniin

2010-09-12T12:47:00.000+03:00

Sienettömältä vaikuttanut metsä on muuttunut aarreaitaksi, kun lämmin kesä on kasvattanut sienirihmastoja maan alla.

Nyt itiöemiä pullahtelee esiin. Niitä voi huoletta kerätä niin paljon kuin ikinä ehtii, sillä kuten viime vuonna ostamassani Suomen sienioppaassa todetaan: "Itiöemät ovat vain lisääntymiseen tarvittavia episodeja sienen elämässä."

Eilinen sienisaalis oli häkellyttävä. Herkkutattien lisäksi löytyi viisi upeaa ukonsientä.

Vaikea kuvitella kauniimpaa näkyä syksyisessä metsässä kuin kivien välissä ruohikossa kasvavat ylvään herkät ukonsienet. Niiden jalka voi olla jopa 40 cm pitkä ja lakki paistinpannun kokoinen.

Tattien lisäksi ainakin limanuljaskan rihmastot ovat nauttineet kuumasta kesästä. Koskaan en ole nähnyt niitä nousevan niin paljon kuin nyt.

Romantika kohtaa mustan prinssin

2010-09-05T18:43:00.001+03:00

Toukokuussa Türin kukkamarkkinoilta ostetuista neljästä kärhöstä kaksi kotiutui hyvin ja kukkii. Hengissä ovat kaksi muutakin, mutta istutuspaikat eivät osunut kerralla kohdalleen. Toivottavasti ne nyt jaksavat tehdä hyvät juuret ja paljastavat ensi vuonna kukkansa.

Integrifolia-ryhmään kuuluva Juuli avasi pari päivää sitten ensimmäisen nuppunsa. Heleän kaunis sininen ilahduttaa. Se on saanut kasvaa ensimmäisen kesänsä isossa ruukussa, mutta siirrän sen ennen talven tuloa maahan.

Jackmanii-kärhö Romantika on juuri niin syvän violetti kuin muistin sen ensi tapaamiselta Porvoon kärhöpuistossa. Tuskin maltan odottaa tulevia kesiä, kun se kohtaa toisella puolella autokatosta kasvavan Black Prince -kärhön, tumma sekin.

Minun silmissäni tummakukkaiset kärhöt ovat luonnollisempia ja istuvat luontevammin metsäpihaan kuin kirkkaamman väriset lajit.

Nautin kyllä edelleen Nelly Moserin epätodellisen näköisistä kukista. Niitä näyttää työntyvän esiin vieläkin.

Pitkä, lämmin kesä innosti keväällä kylvetyt salkoruusut yrittämään kukkimista jo saman kesän aikana. Saa nähdä, jaksaako tämä yksilö avata nuppunsa ennen kylmiä. Nythän on luvassa syyskuun alkua lempieämpiä lämpötiloja.

Tummaa satoa

2010-08-29T22:06:00.002+03:00

Tänään korjasin satoa viime vuonna kylvetyistä mustajuurista. Olisi kannattanut odottaa vielä lisää sateita: savensekainen maa oli nyt niin kovaa kuivan kesän jäljiltä, että juurakot napsahtelivat poikki.

Opin myös kantapään kautta, että mustajuuri tummuu todellakin helposti. Eipä se makua haitannut. Kuvan juuresnipusta syntyi punasipulin ja emmeltalraasteen kanssa makoisa keitto, joka ei suolan lisäksi muita mausteita kaivannut.

Violetit salkopavut odottavat vielä käsittelyä. Salkopavut kasvattivat aurinkoisena kesänä valtavan lehtimassan, joka nujersi viime viikon sateissa kasvutelineensä. Kolmemetriset betoniraudat taipuivat kuin pajunvitsat nuoskalumen painosta.

Tämän kesän tummiin uutuuksiin kuuluu myös koristebataatti. Sen lehdet antavat mukavasti kontrastia heleän vihreälle salvialle, mutta ovat jättäneet varjoonsa sitruunatimjamin.

Yritin löytää viitteitä siitä, olisivatko lehdet syötäviä. Suomenkielinen haku ei tuonut tulosta; täytyypä jatkaa latinalaisella nimellä englanniksi. Aasialaisen keittiön ystävänä haluaisin käyttää mahdollisimman monenlaisia lehtivihanneksia.

Helsingin Sanomissa joku päivä sitten oli juttu vietnamilaisesta perheestä, joka kasvattaa valtavat määrät kesäkurpitsaa ja käyttää mm. lehdet ruokana. Testasin tänään ja totta tosiaan, kesäkurpitsan lehdet ovat mainioita wokkivihanneksia. Ryöppäsin ne ensin muutaman minuutin ajan mikrossa, valutin ja wokkasin nopeasti rypsiöljyssä valkosipulisilpun ja soijakastikkeen kera. Lehdet säilyttivät mainiosti rakenteensa ja pienen karheutensa.

Kasvihuoneessa sato kypsyy riippuvissa koreissa. Nostin eilen valkosipulit, jotka nyt kuivahtavat ennen varsinaista säilytystä.

Katsoin parhaimmaksi nostaa myös kypsyvät kirsikkatomaatit hiirien ulottumattomiin. Pienet hampaat ovat nakertaneet muutaman tomaatin ja pari chiliä.

Loppukesän värien hehkua

2010-08-21T22:30:00.003+03:00

Siemenestä kasvattamani kesäpäivänhatut ja koreatörmäkukka tuovat kasvimaalle hehkuvaa lämpöä. Kyllä kannatti odotella niiden kukintaa. Ensi vuonna niitä tulee vielä enemmän.

Tänään tein pitkästä aikaa pihatöitä - edellisestä kerrasta taitaa olla melko tasan pari kuukautta. Loma osui helteille eikä silloin kasteluhommia enempää viitsinyt tehdä. Töihin palattua aika on ollut kortilla ja puutarha saanut pärjätä omillaan.

Kuivuus on meidän pihallamme helpottanut elämää, kun lehtokotilot eivät ihmeemmin liiku. Helpottaa ajatella, etteivät ne tällaisena kesänä myöskään kykene lisääntymään samaa tahtia kuin kosteina kesinä.

Tummien perhosten koti

2010-08-07T23:22:00.000+03:00

Tropiikin tunnelma oli tänään täydellinen. Lämmin ja kostea ilma, sopivan puolipilvistä tai -varjoista rehevällä pihallamme.

Kimalaiset pörräsivät entiseen tapaan oreganon kukinnoissa, mutta perhospuutarha sai myös uusia vieraita. Isot, tummat perhoset ottivat thaimaalaisen henkien talon kodikseen.

Olin jo unohtanut laittaneeni henkien talon edustalle lautasella pahaksi menneitä nektariineja, kun aamupalalla syrjäsilmällä huomasin liikettä talon terassilla. Hieno amiraali kaiveli nektariininkiven koloista viimeisiä herkkupaloja. Tarjoilu on ilmeisesti maistunut pitkin viikkoa, kun hedelmälihaa ei ollut jäljellä juuri lainkaan.

Seuraa amiraali sai kahdesta suruvaipasta, jotka levittelivät siipiään talon katolla ja lensivät välillä sisään.

Mistä kaikesta olenkaan jäänyt paitsi ensimmäisen työviikon aikana, kun pihan tapahtumia ei olekaan enää voinut seurata taukoamatta? Ja miksei kamerassani ole pitkää putkea?

Järviruoko väriaineena?

2010-08-06T22:51:00.003+03:00

Asun ison ruovikkoalueen reunassa ja mietin aina välillä, miten järviruokoa (Phragmites australis) voisi käyttää. Paperimassan raaka-aineena sitä olen kokeillut, kasvimaan polut ovat saaneet sen oljista joskus katteen ja tiedän, että olkea käytetään materiaalina Viron olkikatoissa. Olkisilppua olen hakenut kasvihuoneen tomaattien katteeksi kastelun helpottamiseksi. Se kattaa myös kasvimaan lavat.

Uusi, kiinnostava tieto sen sijaan löytyi ruoko.fi-verkkopalvelusta: Carl von Linne kertoi Flora Lapponica -kirjassaan (1773) maalaisnaisten värjäävän kankaitaan kellanvihreiksi järviruo'on röyhyillä.

Jatkoin googlaamista ja käsiin osui Metropolian opiskelijan Artur Närväsen opinnäytetyö japanilaisen wabi-sabi -estetiikan etsimisestä kasvivärjäyksen kautta. Laajimmillaan wabi-sabi voi olla elämäntapa, suppeimillaan se on kauneuden käsite. Wabi-sabiksi voi kutsua epätäydellisten, kestämättömien ja puutteellisten asioiden kauneutta. Tämä kauneus on vaatimaton, nöyrä ja epätavanomainen.

Hmm, millähän järviruo'on purettaisi?

Tuskin maltan odottaa

2010-07-31T23:35:00.000+03:00

Kasvimaani eteläkulma on kiihkeän odotuksen kohde. Portin pielessä paisuttaa nuppujaan Ville de Lyon -jalokärhö.

Sen alla aloittelevat kukintaansa kaksi tummaa tulokasta: koreatörmäkukka (scabiosa atro purpurea 'Ace of Spades') ja kesäpäivänhattu (rudbeckia).

Törmäkukan syvä, tummanpuhuva väri on huumaavaan upea ainakin vielä nuppuvaiheessa. Tummuutta korostaa samettimainen pinta, joka toistuu huonosti auringonlaskun aikaan otetussa kuvassa. Kunhan nuput avautuvat kuvia on luvassa lisää.

Tummiin kaunottariin kuuluu myös viticella-kärhö Black Prince. Ensimmäiset kukat ovat jo avautuneet, mutta ne ovat vasta alkusoittoa. Nuppuja on vaikka millä mitalla.

Sille tekee seuraa toivottavasti jo ensi vuonna Kivistikin Romantika, jonka ostin Virosta kukkamarkkinoilta toukokuussa.

Kuka täällä pomottaa?

2010-07-29T23:05:00.001+03:00

Naapuri tyhjensi kellariaan ja aikoi heittää pois kolme komeaa ohjaajantuolia. Pelastin ne meille.

Nyt kaksi tuolia kaunistaa Kultaiseksi kallioksi kutsumaamme terassia. Pomon tuoli löysi paikkansa kasvimaalta perhospuutarhan vierestä, valtavan salkopaputornin edestä.

Tuolin selkänojan The Boss -teksti sai miettimään, kuka pihaamme oikeastaan hallitsee. Puutarhuri kuvittelee varsinkin alkukesästä voivansa pitää langat käsissään. Tässä vaiheessa kesää kuitenkin on pakko myöntää, että luonto toimii omilla ehdoillaan.

Kasvit rehottavat siellä missä tykkäävät, sammakot loikkivat esiin milloin mistäkin, kyykäärme luikertelee häiritsijää pakoon lautakasan luota, näätä valtaa hetkeksi talon nurkan, perhoset herkuttelevat mieluummin oreganon medellä kuin perhosbaarini sekoituksella.

Hetki sitten kun tulin sisään, ulkorapulla istua kökötti sammakko.

Punaiset tuolit samaa sävyä olevien daalioiden kaverina sentään antavat puutarhurille illuusion hallinnasta. Sitä vahvistaa hitusen verran kasvihuoneesta löytynyt vanha myrskylyhty, joka sekin on punainen.

* * * * *

Bossin tuoliin istahti iltapäivällä hetkeksi suruvaippa - hetken ajan meistä jokainen voi leikkiä pomoa. Ehkä itsekin istahdan siihen hetkeksi ennen loman loppua.

Harvinaisia vieraita perhosbaarissa

2010-07-22T17:22:00.000+03:00

Oregano alkoi kukkia viime viikolla ja ensimmäiset perhoset ilmestyivät herkuttelemaan. Kamerani vangitsi ensimmäisenä tummasiipisen, pienehkön perhosen, jota en tunnistanut.

Mies kaivoi esiin perhoskirjansa ja pian laji oli löytänyt nimensä: karttaperhonen (Araschnia levana). Se on kotiutunut Suomeen vasta 1980-luvun lopulla, ja ensimmäiset yksilöt löytyivät Kaakkois-Suomesta.

Karttaperhosella on kesäisin kaksi sukupolvea, jotka poikkeavat ulkoasultaan valtavasti toisistaan.

Tumma toisen sukupolven perhonen oli aikataulussa kuin sveitsiläinen juna: Wikipedian mukaan tummat yksilöt ilmestyvät heinäkuun puolivälissä. Minä kuvasin ensimmäiset 15.7. ja tänään oreganon kukkien medellä herkutteli yhtä aikaa viisi yksilöä.

Oreganon lisäksi karttaperhonen näyttää pitävän isotähtiputkesta. Sitä siis lisää ensi kesäksi.

Tänä vuonna havaintoja on vasta 103, kertoo luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilta löytyvä päiväperhosten havaintotietokanta. Muut havaintopaikat ovat Kaakkois-Suomessa ja Hangon seudulla.

Sitruunaperhonen ei ole millään mittapuulla harvinainen, mutta koiras sitäkin herkullisempi näky voimakkaan aniliininpunaisissa kukissa. Perhosilla on hyvä värinäkö ja niitä houkuttavat erityisesti keltaiset, siniset, sinipunaiset ja violetit kukat.

Taidanpa päivystää kasvimaan laidalla seuraavat päivät. Perhosia ei haitanne, vaikka siirtäisin päivänvarjon alle tietokoneen lisäksi ompelu- ja silityspisteet. Mankelin raahaaminen ulos taitaa olla liioittelua, vaikka mankeloitavaa olisi silitettävää enemmän.

Monipuolinen kattaus ja lisätarjoilu tarpeen

Meidän perhosbaarimme tarjoaa toistaiseksi vain luonnonantimia, mutta taidamme pistää pystyyn myös juomatarjoilun.

Puutarhuri Raija Salminen neuvoo Turun radion nettisivuilla, miten perhosten parveilu varmistetaan: ripusta puutarhaan vanha hunajapurkki, jonka sisällä on sieni ja siinä punaviinistä, fariinisokerista ja hunajasta tehty herkkujuoma.

Yhteishyvän nettiartikkeli puolestaan listaa parhaimmat perhoskasvit kukintakuukauden mukaan. Heinäkuun kasveja ovat muun muassa iisoppi ja punahattu. Iisoppia kukkii oreganon naapurissa, ja punahatun istutusta alapihan perennapenkkiin suunnittelen. Myös rantakukka on hyvä perhoskasvi.

Keltainen helle

2010-07-15T23:40:00.005+03:00

Hellepäivät seuraavat toisiaan kuin helmet helminauhassa. Vaikka malvat ryöppyävät vaaleanpunaisena vaahtona ja mäkimeiramin hennon lilat kukat houkuttelevat juuri nyt perhosia, helteen väri on keltainen.

Alkukesällä ostetut keltaiset sarviorvokit jaksavat kukkia aina vain.

Tungetteleva suikeroalpi sopii oranssihehkuisten samettiruusujen seuraan. Se saa myös somistaa kasvimaan reunaa, mutta perennapenkeistä se saa lähdön aina kun ehdin repiä rönsyjä.

Valtikkanauhukset kasvavat varjoisessa rinteessä. Tänään huomasin ensimmäisen availevan kukintoaan.

Keltainen valtaa tilaa myös kasvimaalla. Kesäkurpitsat kukkivat ja satoakin jo tulee.

Avomaankurkut viihtyvät kasvilavan suojassa ja kukkivat helteessä vimmatusti. Luotan siihen, että mullan alla oleva savikerros pitää kosteutta ja kurkut jaksavat tuottaa satoa. Ensimmäiset pikkukurkut jo pullistelevat, ja tämänpäiväinen ukkoskuuro virkisti varmasti niitä.

Keltaista löytyy myös ruukkuistutuksista.

Pieni keltainen keltainen kukka voi olla kuin kauneuspilkku.

Keltainen hellepäivä päättyi raikastavaan sateeseen - maa ei montaa milliä kastunut. Pölyt kuitenkin katosivat, lehtokotilot lähtivät liikkeelle, piha ja lähimetsä tuoksuvat ihanalle eikä bloggaajan tarvitse pyyhkiä hikeä. Aamulla varmasti näkee, miten kasvit ovat elpyneet.

Vaaleanpunaisia unelmia

2010-07-11T22:56:00.002+03:00

Pari vuotta sitten siemenestä kasvattamani myskimalvat ovat kasvimaan kaunistus. Viime vuoden kostea kesä yhdistettynä tämän kesän lempeään lämpöön - vai kasvualustan lievä kohennus - tuottavat tulosta.

Sitruunatimjamin hennon vaaleanpunaiset kukat myötäilevät myskimalvan sävyjä. Kohta perhosille tarjoaa herkkupöydän mäkimeirami, joka on saanut vallata miltei koko kasvilavan.

Helteellä kasvimaailmassa eletään pikakelauksella. Höttöisen pinkit unikot olivat vielä eilen aamulla nuppuja, illalla huomasin niiden kukkivan ja tänään osasta jo terälehdet tipahtelivat.

Ilmasipulit ojentelevat uusia versojaan valoa kohti.

Kauneus löytyy pientareilta

2010-07-07T23:26:00.000+03:00

Patikoin viime viikon lopulla neljä päivää itäisellä Uudellamaalla pienellä pyhiinvaelluksella. Mielessä kulkevat vieläkin toinen toistaan kesäisemmät kuvat. Piennaten ohella matkalla tuli kurkisteltua kymmeniä ja taas kymmeniä pihoja.

Kauneimmat näkymät tarjosi kuitenkin luonto: puna-apilan tasainen matto aurinkoisilla pientareilla, ruiskukkien heleä sini harmaanvihreän rukiin seassa, aho- ja keltamataran, harakankellojen, päivänkakkaroiden ja siankärsämöiden kimara. Kypsien ahomansikoiden tuoksu ja niiden mieletön makeus. Pietaryrttien keltainen hehku, luhtalemmikkien sininen hohde.

Ensimmäiset mustikat komean harjun laella hakkuuaukean laidassa. Niille teki seuraa miltei neliömetrin laajuinen korallinpunaisena kukkinut ruusunätkelmä. Olin nähnyt sitä pari kertaa aiemminkin pyöräretkillä naapurikunnan puolella. Esiintymät olivat kuitenkin paljon pienempiä kuin tämä ihanuus.

Ihanuus sai jatkoa sunnuntaiaamuna, kun lähdimme taivaltamaan kello neljä Porvoojokilaaksoon. Usva leijui joen yllä ja varjossa vielä hytisytti. Nätkelmä palkitsi meidät Porvoonkin puolella kukkimalla vimmatusti satojen metrien matkalla.

Kamera jäi tällä kertaa tarkoituksella kotiin. Halusin keskittyä luonnon kokemiseen sen valokuvaamisen sijaan. Kuvat varmasti haalistuvat mielestä, kun arjen pyöritys taas valtaa mielen, mutta siihen asti makustelen niitä.

Juhannus on pihalla

2010-06-24T13:57:00.000+03:00

Aurinko löysi vihdoin meidät. Kasvimaa kylpee lämmössä eivätkä alapihan päivänliljat tiedä, miten päin keikistelisivät auringolle. Puutarhuri tarkenee blogata helleasussa varjossa - varjoa kaipaa erityisesti puutarhurin läppäri.

Hyvää juhannusta!

Puna-ailakki

Pensaskrassi Alaska

Värinokkonen kaipasi saman väristä kaveria.

Siperianunikko hehkuu keskipäivän auringossa Jussin päivänä.

Kasvilavat alkavat täyttyä. Tarhapavut ja avomaankurkut kuorivat yltään kasvuharson vasta tänään.

Nurmitädyke osuttaa miltei aina kukintansa juhannukseen. Sen siniset kukat toistavat taivaan sineä pilvisenäkin päivänä, saati tällaisena heleänä hellepäivänä.

Toistaiseksi tuntematon ja ennen näkemätön - täytyy kaivaa esiin hyönteiskirja

Toisto lisää tehoa - puutarhassakin

2010-06-22T21:01:00.000+03:00

Tarton yliopiston kasvitieteellinen puutarha tarjoaa loputtomasti upeita näkymiä ja vihjeitä kotipuutarhurille. Mielessäni muhii jo ajatus yläpihan pengerryksen kuunliljojen siirtämisestä alapihan rinteeseen. Valtavan vaahteran alle voisi luoda kokonaisen kuunliljarinteen - ja tietysti kattaa maan siististi oksahakkeella tai muulla katteella.

Sitä ennen pitää tosin eliminoida vastaava määrä vuohenputkia.

Jännittävä jättilaukka

2010-06-17T22:07:00.000+03:00

Türin kukkamarkkinat toukokuussa altistivat minut jättilaukalle, johon en aikaisemmin ollut juurikaan kiinnittänyt huomiota. Kaksi jättilaukkaa lähti sieltä matkaan.

Seuraavana päivänä katse poimi laukat kaikkialta. Niitä kasvoi ihmisten pihoilla ja ne komeilivat Tarton kasvitieteellisessä puutarhassa.

Jännittävin väriyhdistelmä löytyi sieltä: tummanpuhuva happomarjapensas ja jättilaukka olivat vaikuttavia yhdessä.

Vaikea päättää kumpi kukinnossa viehättää enemmän: pörheä muoto vai viileä violetti väri?

Kurjenmiekkojen aika

2010-06-16T22:22:00.000+03:00

Ensimmäiset siperiankurjenmiekat avasivat kukkansa sateesta ja tuulesta välittämättä.

Saksankurjenmiekka näyttää viihtyvän uudessa paikassa. Sille seuraa tekevät sinapinkeltaisen sinertävät sisaret eivät halunneet kukkia tänä vuonna lainkaan. Täytyy mennä tarkistamaan naapurista, onko siellä tilanne sama.

Sinisenä kukkivat vuorikaunokit tekevät seuraa kurjenmiekoille. Sinisen eri sävyt ovat erityisen kauniita vuoden valoisimpaan aikaan. Kurjenmiekkojen, vuorikaunokkien sinisiä kumppaneita ovat ainakin nurmitädykkeet ja akankaalit.

Kallasten voimanainen

2010-06-11T22:55:00.004+03:00

Hyötypuutarhan jokainen neliösentti on käytetty hyväksi. Säntillisissä kohopenkeissä kasvaa sipulia ja retiisejä, kasvihuoneessa kurkottelevat tomaatintaimet ja kurkut. Talon räystään alle on ripustettu lahnoja kuivumaan.

Olemme yhdessä Viron Peipsijärven vanhauskoisten kylistä, Kallastessa. 78-vuotias Amfisa Semrakovan kasvimaanhoito ei ole pientä puuhastelua, vaan totista työtä.

Joka vuosi hän kärrää lantaa kohopenkkien väleihin ja kääntää mullan käytävän molemmin puolin sen päälle. Siistit kohopenkit tietävät kertoa loputtomasta kitkemisestä. Täällä vallitsee järjestys eivätkä rikkaruohot kuulu siihen.

Toisessa Amfisa-rouvan kasvihuoneista on järeä kamiina. Se on puhkunut lämpöä pitkin kevättä. Niinpä toukokuun lopulla ensimmäiset tomaatit jo punertavat.

Leipänsä kasvimaasta tienaava viljelijä ei retiisejä ehdi harventamaan. Hajakylvö taitaa muutenkin olla hyvä idea: näin retiisit eivät pääse kasvamaan ylikokoisiksi.

Tulppaanit kuuluvat jokaiseen pihaan, hyötypuutarhaankin.

Peipsijärven vanhauskoisten kylät on rakennettu tiiviisti, talot kylki kyljessä kylänraitin molemmin puolin.

Vihreää ja valkoista

2010-06-06T22:35:00.002+03:00

Alkukesän värejä meidän rehevässä pihassamme ovat vihreä ja valkoinen. Valkoisessa yhdistyvät kaikki värit. Siihen liittyy monissa kulttuureissa rauhan ja puhtauden merkityksiä - tosin se on myös surun ja kuoleman väri esimerkiksi Itä-Aasian maissa.

Valkoisen hohde on hienoa ilta-auringon matalalta tulevassa valossa. Kiven päällä kasvava valtava pihlajamme on kuin kesäinen morsian. Kohta se heittää huntunsa ja muuttuu loppukesää kohti kypsäksi rouvaksi.

Kuunlilja vihreä ja valkoiset kohtaavat kauniisti.

Valkea kuulas oli kauneimmassa kukassa viime viikolla ja viime päivien kovat tuulet riepottelivat loputkin terälehdet pitkin pihaa.

Metsän sylissä olevalla pihallamme on paljon luonnonkasveja. Kalliokielo kelpaisi myös kukkapenkkiin samoin sen naapurina kukkiva tähtimö.

Türin kukkamarkkinat

2010-05-28T22:44:00.000+03:00

Viime viikonloppuna tälle puutarhurille avautui uusi maailma, kun pääsin puutarhamatkalle Viroon. Lauantaina pyörimme Türin kukkamarkkinoilla Keski-Virossa. Häkellyttävä määrä tarjontaa ensikertalaiselle.

Kaunein ja kekseliäin myyntiteline oli rakennettu bambukeppien avulla. Tätä ideaa voisi ehkä käyttää pieneen yrtti-istutukseen - mutta miten ne kastelisi?

Myyjinä oli sekä puutarhaliikkeitä kuten Kivistikin kärhötalo, yksityisiä taimien myyjiä ja mummoja taiminyssyköidensä kanssa.

Miksi ihmeessä en ostanut tätä tuntematonta kasvikaunotarta?

Kukkivat tulppaanit olivat liian houkuttelevan näköisiä, jotta olisi pystynyt tekemään järkeviä valintoja.

Muhun malliin käsinmaalatut kumikengät ja -saappaat pysäyttivät.

Kasvien lisäksi kaupan oli suolakurkkuja, kuivattua kalaa, muhkeita kotikasvihuoneissa kasvatettuja tomaatteja ja monenlaista muuta ruokatavaraa.

Markkinapaikan naapurissa hyvin hoidettu puutarha houkutti tirkistelemään. Värikkäät tulppaanirivistöt ja -rykelmät koristivat melkein kaikkia pihoja.

Siperian lehtikuusi saapui ruututarhaan

2010-05-15T23:49:00.000+03:00

Viime kesän puutarhaprojekti oli kasvimaan muuttaminen ruututarhaksi. Nyt osa ruuduista saa kauniista ja kestävästä Siperian lehtikuusesta tehdyt kasvulavat.

Alun perin ajattelin tehdä itse lavat jostain jämälaudasta, mutta miesvoimat astuivat peliin ja materiaaliksi valikoitui Askolasta haettu lehtikuusi. Kaupanpäälliseksi mies tekee lavat vatupassilla mitaten ja taitaa saman tien tasoittaa ruutujen pohjankin.

Kolme lavaa on jo koossa. Huomenna niistä ensimmäinen sovitellaan kunnolla paikoilleen ja saa mullat sisäänsä. Kaunis lava kohottaa paineita kasvattaa kauniita kasveja.

Siperian lehtikuusi on kaunis ja kestävä materiaali. Nämä laudat ovat tulleet oikeasti Siperiasta - tai ainakin Venäjältä, vaikka Siperian lehtikuusta kasvatetaan Suomessakin. Siperianunikko taitaa olla itsestään selvä valinta yhden lavan nurkkaan tai reunaan. Siperian kurjenmiekkoja piha on pullollaan. Mitä muita Siperian-alkuisia kasveja onkaan?

Kasvulavat ovatkin toistaiseksi ainoa uusi materiaali kasvimaan ehostuksessa. Viime vuonna taimipöydän suojaksi pystytetty aita on alunperin laituri, hylkypuuta, jonka sisareni kanssa hinasin läheiseltä saarelta perämoottorilla muutama vuosi sitten. Nyt se sai puuöljykäsittelyn ja hohtaa tummana terrakotan kaverina.

Terrakotta on keväisen pihan väriläiskä muutenkin. Kesän edetessä kasvustot peittävät melkein kaiken alleen. Tänä vuonna kaikki tuntuu tapahtuvan pikakelauksella eikä kasvun edistymistä ehdi kuin ällistellä.

Eilen kuvatut raparperivauvat ovat tänään jo venyneet vartta. Mikä onni onkaan neljän päivän vapaa tällaisenä keväänä!

Valkea mereni

2010-05-13T22:58:00.000+03:00

Valkovuokot valtaavat vuosi vuodelta lisää alaa rantametsikössä ja pihallamme. Kauniimpaa näkyä saa hakea - herkkä kevään vihreä lehdissä ja valkoisina hohtavat terälehdet.

Tänä vuonna valkovuokkojen loistokausi jää lyhyeksi, siitä pitävät huolen kesäiset lämpötilat. Lempeä kesätuuli heilutteli niitä tänään ja sääennuste lupaa lämpimien jatkuvan monen päivän ajan.

Joka vuosi toivon valkovuokkoaikaan, että sää olisi sopivan viileä ja kukinta jatkuisi mahdollisimman pitkään. Pitkän talven jälkeen lämpö kuitenkin voittaa.

Lämmön ansiosta olen taas päässyt kamppailulajini pariin: ehdin nyppiä puoli ämpärillistä lehtokotiloita yhden päivän aikana kukkaistutuksista. Niiden tavat alkavat tulla tutuksi. Mitä tuuheampi perenna, sen varmemmin sen tyveltä löytyy talvehtimiskuopastaan ylös kömpiviä kotiloita. Vuorenkilpi näyttää olevan erityisen suosittu ja ritarinkannuksen alut lerpattivat kiipeilijöiden painosta.

Vielä muutama vuosi ja valkea mereni saa sinisen naapurin. Nyt scillamattoa voi käydä ihailemassa naapurissa.

Tuoli tursuaa vehreyttä

2010-04-26T22:00:00.002+03:00

Puutarhuri oli pudottaa silmänsä Tukholman NK-tavaratalon kodinosastolla. Läpinäkyvä tuoli pursusi elinvoimaista vihreää.

Growing Chair on Michel Bussienin opinnäytetyö Tukholman taideteollisessa korkeakoulussa. Nopeakasvuista pajua istutetaan tuolin muotoiseen kasvihuoneeseen yhdessä köynnöskasvin kanssa. Tavoitteena on saada puu muotoutumaan tuoliksi suoraan kasvupaikallaan. Kun tuolin muoto on valmis, puuvarret katkaistaan maan pintaa myöten.

Tuoliostoksille tarvitaan paksu lompakko: hinta on 75 000 kruunua eli noin 7 500 euroa.

Mieletön voima

2010-04-24T13:24:00.000+03:00

Talven lumimassat ja kattoremontti koettelivat kovin pihaamme. Nyt lumet ovat sulaneet suurelta osin, mutta katolta pudotetut lumikasat ovat vielä paksuja. Olin varma, ettei yli puolimetrisen kinoksen alla vielä voi mitään kasvaa. Toisin oli.

Levittelin eilen yhtä lumikasoista ja alta paljastui kymmensenttisiä narsissin alkuja. Kelmeän keltaisia, myönnetään, mutta kuitenkin kasvuvoimaisia.

Mieletön on myös puutarhurin voima - tai ainakin luulo siitä. Lumikasan kimppuun oli pakko käydä apinan raivolla, selän kiertoja tuli tehtyä liian innokkaasti.

Jotain vihreää

2010-04-17T21:50:00.000+03:00

Jotain vihreää kasvaa jo meilläkin, vaikka kinokset edelleen peittävät niin kasvimaata kuin suurinta osaa kukkapenkeistä.

Kivijalan kupeessa kurkistelevat karhunlaukat.

Kovia kokenut kasvihuone heräilee myös elämään. Vuodesta toiseen sinnikkäästi nousevat tarhasuolaheinät tunkevat esiin. Kohta niitä jo voi napsia salaattiin. Parhailta ne maistuvat kidneypapusalaatin lisänä oliiviöljyllä ja viinietikalla maustettuina.

Kasvihuoneesta rikkoutui lumimassojen alla kaikkiaan seitsemän ruutua. Kasvualusta saa siis luonnonkastelua varmaan kesään asti. Kastelusta huolehtivat katon läpi tulevan sateen lisäksi sulavat lumikasat.

Lumityöt eivät meiltä ihan heti lopu. Kattoremontin jäljiltä riittää muutakin puuhaa: nauloja, ruuveja, kattopellin paloja, laudanpätkiä on hangessa ja hangen alla.

Tulppaanien kauneus

2010-04-07T22:09:00.000+03:00

Maljakossa nuokkuvien tulppaanien kauneus ilahduttaa, kun pihan tulppaanipenkit ovat vielä paksun lumikerroksen alla. Ehkä sieltä nousee esiin valmiita tulppaaneja!

Missä marjapensaat?

2010-03-26T21:25:00.001+02:00

Kuva on otettu noin kuukausi sitten helmikuussa. Lunta on edelleen yhtä paljon eikä viinimarjapensaista näy kuin oksien kärjet.

Omenapuiden leikkaaminen on ulkoistettu jäniksille. Ne ovat ihan näppärästi karsineet alimpia oksia, kun ovat vihdoin päässeet hangen päälle herkuttelemaan. Sydäntalvella lumi oli niin kuivaa ja kevyttä, ettei jäniksiä juuri nähnyt.

Kuvan vanha kirsikkapuu oli tappolistalla muutenkin. Se kasvaa varjossa jättimäisen vaahteran alla.

Valtava lumimöykky on iglu. Sen vasemmalla puolella on valitettavan paksu lumikerros yhden kukkapenkin päällä. Talven kattoremontti on luonut monia muitakin lumiläjiä ties minne.

Ehkä lumet joskus sulavat!

Talviportulakka ilahduttaa

2009-11-21T21:18:00.004+02:00

Piha on verhoutunut myöhäissyksyn väreihin, haravoimattomat lehdet ovat muuttuneet tunkkaisen ruskeiksi eikä kasvimaalle päin viitsi vilkaistakaan. Onneksi kasvihuoneeseen on kylväytynyt kymmenen vuotta sitten ostetuista siemenistä salaattikleitonia, joka tunnetaan myös talviportulakan nimellä (claytonia perfoliata).

Se jaksaa tehdä uusia lehtiä pakkasiin asti ja pinnistelee maan pinnalle heti maan pinnan sulaessa keväällä.

Poimin tänään heleän vihreitä lehtiä fetasalaatin joukkoon. Puutarhuria ilahduttaa, kun saa ruokapöytään jotain itse kasvatettua.

Toinen vihreä ilonaihe ovat erilaiset sammalet, joita varjoisalla pihalla kasvaa kaikkialla. Pehmeä sammalmatto tuntuu mukavalta saappaan alla ja tuo väriä pihaan.

Henrietta Pitkänen kirjoittaa Ihan pihalla -blogissa sammalien väriloistosta: "Vesi tulvii alas ränneistä ja on taas harmaa päivä, mutta sammalet ovat mielissään. Niille lauha ja kostea alkutalven keli on omiaan, niin että niiden rehevä vihreys oikein hyppää silmään metsänpohjalta." Teksti on kuin suoraan meidän pihaltamme.

Puutarhailmiöitä vetäytyy nyt talvihorrokseen. Saattaa herätä satunnaisesti, mutta palaa varmasti ensimmäisten versojen työntyessä mullasta.

Hyvää loppuvuotta!

Kauneutta 80 sentillä

2009-10-25T16:42:00.000+02:00

Hain lauantaina kukkia vietäväksi naapuriin. Kansainvälisen taimikaupan poistopöydällä kökötti kausikukkia 20 sentin kappalehintaan. Syysistutukset jäivät elämän pyörityksessä väliin. Olisiko näistä iloa edes hetkeksi, mietin. Toisaalta se olisi turhaa kulutusta ja toisi taas monta taimipottia kierrätettäväksi.

Harvoin tulee miettineeksi reilun euron käyttöä näin tarkkaan. Neljästä syyskasvista tuli kuvan istutus, loput kaksi pääsivät tummalehtisen keijunkukan kaveriksi.

Kuuran jälkeen

2009-10-12T21:00:00.008+03:00

Eilen aamulla etelärannikollakin lämpötila oli reilusti pakkasen puolella ja kuura kuorrutti ruovikon.

Yläpihan kasvimaalla on aika surkean näköistä. Jotain sentään vielä vihertää.

Jalokärhöt ovat hämmästyttävän pakkasen kestäviä - tai ainakin meidän pihallamme komeilevat Ville de Lyon ja Nelly Moser.

Alapihalla pakkanen oli kovempi ja kasvit kuurassa vielä iltapäivälläkin. Komea maksaruoho on nyt parhaimmillaan ja tuoksukurjenpolvi on todellinen maanpeitekasvi. Jostain syystä se ei erityisemmin houkuttele lehtokotiloita, mistä olen erittäin onnellinen. Ihanaa kun pihalla kasvaa jotain, jossa on ehjät lehdet.

Syksy selkeyttää

2009-09-28T20:21:00.004+03:00

Vietin sunnuntain puutarhahetkiä raivaten ja kaivaten. Raivaamiseen kuului kaikenlaisten roikkuvien kasvustojen leikkaaminen. Kyytiä saivat niin valtavasti kasvaneet nurmitädykkeet kuin penkkien päällä makailevat siperiankurjenmiekat. Raparpereista puhumattakaan.

Kaipaaminen kohdistui selkeisiin muotoihin, rajattuihin kasvualueisiin, jonkinlaiseen minimalismiin, joka kyllä on yhtä vierasta minulle kuin pihallenikin.

Syksy onneksi selkeyttää pihaa ja antaa puutarhurille hengähdystauon - kunhan lehdet on haravoitu, kompostoitu ja liian kunnianhimoiset suunnitelmat haudattu.

Kaikkea vaan tuntuu kasvavan liikaa, ja jokaisen kasvuston alla köllöttelee kotiloita. Kaikkea muuta paitsi kärhöjä. Myöhään kukkaan puhjennut jalokärhö Ville de Lyon ilahduttaa huimaavan kauniilla kukillaan. Ja tummaksi öljytty kiinalainen portti on niille juuri oikea tausta.

Kettu juoksi yli pellon

2009-09-17T20:35:00.006+03:00

Miltei joka kerta kun liikun saaressa hämärän aikoihin jostain loikkaa eteeni tuuheahäntäinen kettu. Tällä kertaa se odotteli vehnäpellon keskellä korvat pystyssä. Hieno näky, kun kullankeltaista sänkipeltoa vasten kettu kiitää tuuhea häntä vaakasuorassa.

Arja Myllyneva kirjoitti blogissaan pihapiirin kuhinasta, kun näätä vierailee ja supikoira käy syömässä karviaiset. Olisikohan supikoira meillä puoliksi syötyjen omenoiden takana? Lehtokotilot ainakaan eivät sellaista määrää voi nakertaa - eihän niillä sentään ole hampaita.

Tänä kesänä erilaisia kuoriaisia on ollut sekä kasvimaalla että muutenkin pihapiirissä. Lauantaina kauniin kuparinhohtoinen kultakuoriainen Cetonia aurata nökötti Nelly Moserin tukiraudassa - kuin suoraan värianalyysin käyneenä.

Kärhökaunotar vailla nimeä

2009-09-04T22:33:00.006+03:00

Nuput avautuivat ja paljastivat kaunottaren - vai kutsuisiko tätä pyntätyksi prinsessaksi. Vähän liikaa kaikkea mutta kuitenkin aika soma, varsinkin kun vasta kaksi nuppua on avautunut kunnolla.

Olin jo melko varma, että kyseessä on Klematis-tietokannasta löytynyt virolaisten Uno ja Aili Kivistikin jalostamaa 'Koduehe'. Sitten satuin kurkistamaan Muotoilijan puutarhaa, jossa koreili jalokärhö 'Nelly Moser'.

Huolellinen puutarhuri olisi tietysti ottanut talteen vanhalla kasvupaikalla olleet lajitietolaput. Huoleton puutarhuri kuitenkin ei tuolloin ymmärtänyt kärhöjen arvoa.

Vielä jaksaa

2009-09-01T21:34:00.007+03:00

Puutarhurin pitäisi saada olla lomalla huhtikuussa, toukokuussa, kesäkuussa, heinäkuussa, elokuussa ja syyskuussa - ainakin. Kaikkialla kasvaa jotain vahdittavaa: kasvihuoneen tomaateista osa vasta alkaa vaihtaa väriään, jalokärhöt vasta aloittelevat kukintaansa, jotkut perennat taas ovat jo toisella kierroksella.

Illan valoisa aika lyhenee kovaa vauhtia. Äsken oli pakko käydä tekemässä pihakierrossa pimeässä. Oma hupinsa siinäkin: nuuhkia tuoksuja, aistia elokuisen lämpimältä tuntuvaa ilmaa ja kuulostella, liikkuuko pihalla muita mönkijöitä, onko näätä liikkeellä, rapistelevatko kotilot.

Jännitysnäytelmä Kärhön salainen väri alkaa tästä.

Tänään ensimmäinen nuppu oli puoliksi avautunut. Nimestä ei ole tietoa.

Vielä jää jännättäväksi, tuleeko tänä vuonna perinteistä Jackmania. Siirsin samaan istutuskuoppaan talon mukana tulleiden kärhöjen versoja.

Ja vielä yksi syys rehevän puutarhan hoitajan erityisen pitkiin lomatarpeisiin. Kärppänä on oltava nyppimässä lehtokotiloita, jos aikoo päästä ansaitulle talvilomalle.

Hortensia houkuttelee haaveilemaan

2009-08-26T20:17:00.006+03:00

Viime vuonna jättiruukkuun istuttamani syyshortensia (Hydrangea paniculata 'Grandiflora') on puhkeamassa kauniisti kukkaan. Herkät kukinnot tuovat mieleen morsiushunnun. Ensimmäinen vuosi meni ilman ihmeempää hoivaa. Ensi keväänä pitää varmaan tehdä hoitoleikkaus.
Kaikkien kaveri google tiesi kertoa, että vuosittainen hoitoleikkaus varhain keväällä tekee kukinnoista isoja. Kuhunkin versoon jätetään 1-3 silmuparia. Toinen tapa on leikata muutaman vuoden välein. Silloin kukkia kehittyy enemmän, mutta kukinnot ovat pienempiä.

Hortensia saa haaveilemaan uusista isoista ruukuista, joissa kasvit olisivat hieman paremmassa turvassa limajalkansa joka paikkaan työntäviltä lehtokotiloilta.

Toivottavasti keveitä ja kestäviä Hongkongissa savesta ja juuttikankaasta tehtyjä ruukkuja ilmestyy myyntiin jonnekin. Porvoon puutarhapuodissa niitä oli pari vuotta sitten mutta ei enää tänä vuonna.

Haaveiluun houkuttaa myös Kenellä on Suomen paras puutarhablogi -kilpailu Huiskulan verkkosivuilla. Kilpailijoiden joukossa on myös Puutarhailmiöitä. Nyt ei tarvita muuta kuin paljon ääniä. Käy äänestämässä.

Aurinkoa varastoon

2009-08-17T21:44:00.003+03:00

Suvikruunukakkarat olivat tämän kesän floppi: ne kasvattivat pitkään ja hartaasti vartta, sitten romahtivat yhdeksi mytyksi, joka kukkii kiusallisen pitkään. Vasta nyt raaskin leikata parvekelaatikossa rönsyilevät kakkarat. Ehkä ne maljakossa tuovat aurinkoa huomiseksi luvatun sadepäivän piristykseksi.

Ilta-aurinko hehkuu taustalla kasvihuoneen rakenteisiin. Siellä kypsyy ennätyssato tomaatteja. Hämmästyttävän hyvin taimikasvatuksessa kituuttaneet ja liian aikaisin kasvihuoneeseen istutetut taimet ovat tuottaneet satoa.

Herkkä daalia, komea kärhö

2009-08-14T21:54:00.007+03:00

Siemenestä kylvämäni kesädaaliat ehtivät kuin ehtivätkin kukkaan. Pussista kuvasta päätellen niiden värit voivat vaihdella punaisesta keltaiseen. Toistaiseksi kaikki avautuneet kukat ovat kuitenkin olleet keltaisia tai kuvan kaltaisia murrettuja sävyjä. Kukka oli pakko kuvata myös takaa, jolloin punaoranssit raidat tulevat esiin.

Viime kesänä ostamani viticella-kärhö Black Prince on osoittautunut nimensä veroiseksi. Tummanpuhuvia kukkia tulee koko ajan lisää ja kärhö kiipeilee valokatteen päällä juuri niin kauniisti kuin toivoinkin.

Kaksi jalokärhöäni ilahduttivat tällä viikolla iloisesti työntämällä ensimmäiset kukkanuput esiin. Olin jo varma että toinen vihoittelee edelleen muutaman vuoden takaisesta siirtämisestä ja toinen sai viime kesän ruukkukasvatuksessa liian laihat eväät tälle vuodelle.

Kivi, sakset, paperi

2009-08-13T21:51:00.004+03:00

Näitä kaikkia tarvittiin kesän jatkoprojektissa, kun kiinalainen portti kaipasi kivipuroa alleen.

Kiviä keräsimme naapuripuutarhurin kanssa monena iltana pitkin tienlaitoja. Hesareita kului melkoinen pino eristämään maasta nousevat rikkaruohot. Asennushiekkana sai toimia sepeli.

Varsinaisia saksia ei tässä projektissa tarvittu, mutta oksasaksilla piti leikellä villinä rehottavaa mäkimeiramia.

Väritrilogia: sininen

2009-08-01T22:59:00.007+03:00

Ritarinkannusten sinisistä sävyistä tämä yksilö on minusta häkellyttävin. Sen heleämpää sinistä on vaikea löytää.

Aitoukonhattu vai tarhaukonhattu? En ole vieläkään päässyt siitä perille. Nyt kuitenkin tiedän, missä kohdin näitä yksivärisiä kasvaa. Kasvustot menivät pahasti sekaisin viime vuonna, kun ne piti siirtää vanhoilta kasvupaikoiltaan maalämpöasennuksen tieltä.

Kieslowskin elokuvatrilogian värit sininen, valkoinen, punainen kuvaavat Ranskan vallankumouksen tuttuja arvoja vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa. Mitähän kasvimaailmassa niihin liittäisi? Punaiset daaliat kuvaamaan vapautta, valkoinen viticella-kärhö terttuseljan kaverina veljeyttä ja sininen ritarinkannus tasa-arvoa.

Väritrilogia: valkoinen

2009-07-28T21:47:00.013+03:00

Sain viime kesänä ystävältäni nipun uusia kasvilajeja, jotka nyt kukkivat ensimmäistä kertaa valkoiseen keskittyvässä penkissä.

Pisamakellon (Campanula punctata) kukat ovat somia, mutta lakastuvat turhan nopeasti. Kuvassa näkyvän valkoisen lisäksi sitä on kaunis vanhan roosan värinen.

Muodostaa kuvauksen mukaan mattomaisia kasvustoja. Niistä ei vielä näy jälkeäkään, vaan penkissä nököttää muutama yksittäinen varsi kelloineen.

Korea kärsämö (Achillea ptarmica f. multiplex) on puutarha.netin kuvauksen mukaan ryydintuoksuinen vanhanajan kasvi, joka kasvaa epäsäännöllisesti ja pensasmaisesti. Himmeänvihreät lehdet ovat kapeat ja suikeat. Kukat ovat suurissa tertuissa, pienet, valkoiset, tiheään kerrotut. Pitkä kukinta-aika, tietää netti kertoa.

Korea kärsämö leviää maanalaisten rönsyjen avulla - pitelemistä ehkä siinäkin.

Viticella-kärhöihin kuuluva Hagelby white tarttui mukaan Sofianlehdon myymälästä kärhöinnostuksen iskiessä. Sitä istuttaessani en hoksannut, kuinka hienon taustan terttuseljan punaiset marjat antavat kärhön kukille. Sen ansiosta puoli-inhokkeihin kuuluva terttuselja tuossa paikassa saa armon jatkaa rehottamistaan.