Kurjenmiekkojen aika

Ensimmäiset siperiankurjenmiekat avasivat kukkansa sateesta ja tuulesta välittämättä.

Saksankurjenmiekka näyttää viihtyvän uudessa paikassa. Sille seuraa tekevät sinapinkeltaisen sinertävät sisaret eivät halunneet kukkia tänä vuonna lainkaan. Täytyy mennä tarkistamaan naapurista, onko siellä tilanne sama.

Sinisenä kukkivat vuorikaunokit tekevät seuraa kurjenmiekoille. Sinisen eri sävyt ovat erityisen kauniita vuoden valoisimpaan aikaan. Kurjenmiekkojen, vuorikaunokkien sinisiä kumppaneita ovat ainakin nurmitädykkeet ja akankaalit.

Kolmas komeilee

Siperiankurjenmiekkojen sarja täydentyi tällä viikolla tummimmilla yksilöillä.

Liekö sattumaa näiden kolmen erisävyisten kukkien avautuminen värin syvyyden mukaisessa järjestyksessä? Nämä kasvavat aivan lähellä juhannuksena avautuneita vaaleita sisariaan.

Värisävyjen vaihtelu on kiehtovaa: tein tällä viikolla pyöräretken itäiseltä Uudeltamaalta Päijät-Hämeen puolelle ja tutkiskelin polkiessani tienvarsien kasvustoja.

Metsäkurjenpolvien väri vaihteli paikoitellen miltei valkeasta lukemattomien pinkin sävyjen kautta miltei aniliiniin. Niillä paikoin näkyi vähän tavallisimman värisiä sinipunaisia.

Luontoportti-palvelu tietää kertoa, että metsäkurjenpolven väri ja koko vaihtelevat enemmän kuin millään muulla metsäkasvillamme.

Väri syvenee

Nyt vuorossa ovat keskisiniset siperiankurjenmiekat. Ne seisovat ryhdikkäästi kuin paraatisotilaat keltapäivänliljojen takana.

Kuin vaalea kesäyö

Kuin vaalea kesäyö on kolmesta erisävyisestä siperinakurjenmiekoistani vaalein. Tänä vuonna se ehti ensimmäisenä kukkaan. Valkeaksi sitä ei voi kutsua, mutta ei se vaaleansininenkään ole. Sinertävän kirjava ehkä.

Illan ukkoskuuron jälkeen auringossa helmeilevine vesipisaroineen se oli vastustamattoman kaunis.

Myös keskisiniset ovat avautuneet, tummimmat vielä paisuttelevat nuppujaan.