Myskimalva kukkii uskollisesti

Alapihan kukkapenkin pelastaa vuosi toisensa jälkeen myskimalva (Malva moschata). Se jaksaa kukkia, oli kesä sateinen tai kuiva. 

Myskimalvaa on perinteisesti käytetty lääkekasvina. Sillä on hoidettu muun muassa yskää ja sitä on käytetty kuhmujen hoitoon.  Varren kuituja on käytetty myös kehruussa. -- Täytyykin muistaa kokeilla niitä paperintekemiseen.

Luontoportin mukaan se karkailee ja kotiutuu kärkkäästi pihapiirin lähistölle. Keski-Euroopassa ja Etelä-Skandinaviassa se on jo vakiintunut luontoon; saman arvellaan tapahtuvan meilläkin ilmaston lauhtuessa. 

Ei hullumpi skenaario, sillä myskimalva on lempeä laji. 

Naapurin parhaat

Kaunista, kurinalaista ja hillittyä - mutta kuitenkin lähiluontoon saumattomasti sulautuvaa. Sellaista on naapurini pihalla. Siellä on ihana käydä pihakierroksella. Perinteeseen kuuluu tulla saman tien meidän pihalle katsastamaan minun rönsyni.

Etupihaa hallitsevat nyt pyöreät muodot. Pallohortensian kukinnot

pullistelevat vanhojen omenapuiden katveessa.

Pallokrysanteemit vartioivat sisääntuloa. Kuistilla istuja voi nostaa katseensa

niistä hortensioihin ja ihastella rauhallista tunnelmaa.

Kymmenet - tai ehkä voi puhua jo sadoista - liljat kukkivat pihalla. Häkellyttävän hyvin nekin sopivat vanhaan pihapiiriin.

Black Russian kypsyy

Helsingin Sanomien ruokasivuilla esiteltiin tänään erilaisia tomaatteja, niiden joukossa myös 'Black Russian'. Minun tumma venäläiseni kypsytti ensimmäiset hedelmänsä juuri sopivasti.

Tämän tummemmaksi eivät tomaatit osan päivää varjossa olevassa kasvihuoneessani tule. En tiedä, kuinka paljon valon määrä vaikuttaa tomaatin väriin. Maukkaita ja mehukkaita ne joka tapauksessa ovat.

'Black Russian' on hyvä ruokatomaatti.

'Tanskan vienti' kylpee ilta-auringossa.

Ensimmäinen kypsä 'Black Russian' löysi tiensä kesäpastaan
http://tofujasitruunaruoho.blogspot.fi/2012/08/helppo-kesapasta-black-russian.html

Rehevää kuin tropiikissa

Näin otsikoi Viherpiha 9/2012 juttunsa meidän puutarhastamme. Tuntuu hassulle katsella omaa työleiriänsä kolmen aukeaman kuvajuttuna. 

Punaiset kaktusdaaliat kukkivat nytkin komeasti, ja punaiset kumisaappaat ovat yhtä likaiset kuin viime kesänä. Ikivanha pihlajamme karsi itse itseään viime viikon tuulissa ja rojautti yhden ison oksan vaakatasoon.

Ammattikuvaaja saa niin paljon hienompia kuvia kuin itse; onneksi nuo kuitenkin vastaavat todellisuutta - kuitenkaan paljastamatta kyseenalaisia yksityiskohtia. 

Tämän kesän herkullisimmasta väriyhdistelmästä vastaavat ystävältä turvaan pelastetut perinnepelargoniat ja ruukkuihin kasvamaan asettunut tummalehtinen pihakäenkaali (Oxalis fontana 'Rufa'). 

Korallinpunaiset pelargoniat hehkuvat päivällä tumman käenkaalin vieressä.
 Iltahämärissä niiden väri tulee miltei yhtä hyvin esiin kuin valkokukkaisten "kuukasvien".

Täytyy huomenna skannata juttu töissä ja lähettää kopio thaimaalaisille ystäville, joilta sain henkien talon ja antaa naapurille, jolta ohjaajantuolit ovat peräisin. Pihamme taitaa olla kuin morsian hääpäivänään: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua - ja huntu kaiken yllä. Hunnusta vastaavat tänä vuonna triljoonat koivunsiemenet, jotka tarttuvat varjoisan pihan hämähäkinseitteihin.

Vältä näitä kasveja lehtokotiloalueella

Lehtokotilot suosivat selvästi tiettyjä kasveja. Mitä aromaattisempi, sen parempi. Tietoa kotiloista on kertynyt kolmentoista kesän ajalta pihapiiristä, jossa olosuhteet ovat otolliset: rehevää, kosteaa, varjoisaa ja samaa pihan ulkopuolella.

Kahden lumitalven jälkeen tullut kostea kesä on räjäyttänyt populaation määrän uuteen ennätykseen.

Kuva on toukokuulta 2010, jolloin lehtokotilot majailivat vuorenkilven lehdellä.

Nämä kasvit vetävät puoleensa lehtokotiloita

lipstikka

piparjuuri

lehtiselleri

ilmasipulin varret
valkosipulin varret

ritarinkannus

samettikukka

salkoruusu

rohtoraunioyrtti
lupiini

päivänlilja

kultasade
vuorenkilpi

Lehtokotilot näyttävät pitävän karkealehtisistä kasveista kuten salkoruusu ja ritarinkannus. Myös nokkonen näyttää kelpaavan niille, ja raparperinlehdet ovat hyvä paikka lymyillä.

Toiset pärjäävät paremmin

Mikään kasvi ei näytä täysin välttyvän niiltä, mutta esimerkiksi taponlehti pärjää hyvin. Lehtien alta kiusalaisiasilloin tällöin löytyy, mutta reikiä ei taponlehdissä juurikaan näy.

Mehitähtiä Kuressaaressa

Vietin muutaman päivän Kuressaaressa Saarenmaalla. Majapaikkamme pihalta löytyi mainiosti rajattu mehitähti-istutus. Viron ilmasto on hieman lämpimämpi kuin meillä, mikä näkyy mehitähtien valikoiman runsautena.

Mehitähti on veistoksellinen itsessään. Tiukka rajaus vahvistaa vaikutelmaa.

Menestyäkseen mehitähdet vaativat aurinkoisen ja ehdottomasti vettä läpäisevän, niukkaravinteisen kasvupaikan. Meidän rehevässä pihassamme mehitähtiä voi ajatella kasvattavansa vain ruukuissa.

Liisa Häkli kirjoittaa Suomela.fi'ssä kiinnostavasti mehitähdistä: Muinaisskandinaavisessa mytologiassa mehitähdet (Sempervivum)oli pyhitetty ukkosenjumala Thorille, antiikin mytologiassa puolestaan taivaanjumala Jupiterille eli Jovikselle. Koska sekä Thorin että Jupiterin uskottiin ohjailevan säätiloja, mehitähtiä istutettiin varhaiselta keskiajalta, mahdollisesti jo antiikin ajoilta lähtien talojen katoille suojaamaan rakennuksia salamaniskuilta."

Kuressaaressa olisi ollut kauniita ja kiinnostavia puutarhoja, mutta matkan varsinainen tarkoitus oli toinen: http://irtoselkasuikale.blogspot.fi/2012/08/logiraamatud-lokikirjoja-kuressaaressa.html