Pistokkaita perinnepelargonioista ja indigoa omasta maasta

Ystäväni saivat kesäpaikkansa mukana valtavat ruukut vanhoja pelargonioita, joita he eivät voineet pitää. Osa niistä siirtyi meille ja on talvehtinut kohtuullisen hyvin ja runsastunut keväästä toiseen.

Leikkelin eilen ensimmäiset pistokkaat korallinpunaisesta pelargoniasta.

Pistokkaat saivat heti ulkoilmakaraisun, kun en malttanut pysytellä sisätiloissa istuttamassa.

Tavoite on tämä. Emokasvi muutama kesä sitten nautti auringosta traktorikatoksen alla.

Kun vauhtiin pääsin, kylvin saman tien indigovärjääminen haaveissa väritatarta. Meillä on Porvoossa ryhmä indigovärjäämisestä innostuneita. Kasvatimme jo viime kesänä väritatarta, mutta kukaan ei tainnut ehtiä tehdä värjäyskokeiluja. Kuivatut lehdet odottavat yhteistä ponnistusta.

Viime kesänä sain valmiit taimet, joita kohtelin kaltoin. Kylmä alkukesä ei sekään ollut niille hyväksi. Nyt yritän kasvattaa indigokasvit siemenestä ja pitää niistä parempaa huolta.

Chiba 10/2015 valmiina lähtöön. 

Kevätpäiväntasauksen aattona puutarhuri herää

Tänä vuonna kevätpäiväntasaus osuu palmusunnuntaihin. Talvi pitelee jokisuistoa otteessaan, eivätkä kevään ensimmäiset versot vielä pilkistele esiin. Pajunkissat pullistelevat rannassa ja koivujen silmut punertavat.



Keväästä kuiskivat kuitenkin jo keittiön ikkunan pieni yrttitarha ja talven yli hämmästyttävän hyvin hengissä selvinneet pelargoniat.

Puutarhurikin on herännyt talvipuuhista, ja blogi saanut pientä ulkoasun raikastusta. Eilen illalla yritin löytää paremman alustan sille Wordpressistä, mutta päädyin pysymään vanhassa paikassa, kun mitään radikaalisti parempaa mallia ei löytynyt.

Kaupan basilikat terhakoituvat tekemään uusia lehtiä, kun valo lisääntyy. 

Muskarit kuuluvat kevääseen. 

Pelargonien huiskilot kaipaavat leikkaamista. Pistokkaita on tulossa runsain mitoin. 

Vanhan talon vetoisat ikkunat taitavat olla hyvä talvehtimispaikka vanhoille pelargonioille.
Vaikka ne talvehtivat huoneenlämmössä, ikkunan vieressä on selvästi muuta tilaa viileämpää. 

Rehevää kuin tropiikissa

Näin otsikoi Viherpiha 9/2012 juttunsa meidän puutarhastamme. Tuntuu hassulle katsella omaa työleiriänsä kolmen aukeaman kuvajuttuna. 

Punaiset kaktusdaaliat kukkivat nytkin komeasti, ja punaiset kumisaappaat ovat yhtä likaiset kuin viime kesänä. Ikivanha pihlajamme karsi itse itseään viime viikon tuulissa ja rojautti yhden ison oksan vaakatasoon.

Ammattikuvaaja saa niin paljon hienompia kuvia kuin itse; onneksi nuo kuitenkin vastaavat todellisuutta - kuitenkaan paljastamatta kyseenalaisia yksityiskohtia. 

Tämän kesän herkullisimmasta väriyhdistelmästä vastaavat ystävältä turvaan pelastetut perinnepelargoniat ja ruukkuihin kasvamaan asettunut tummalehtinen pihakäenkaali (Oxalis fontana 'Rufa'). 

Korallinpunaiset pelargoniat hehkuvat päivällä tumman käenkaalin vieressä.
 Iltahämärissä niiden väri tulee miltei yhtä hyvin esiin kuin valkokukkaisten "kuukasvien".

Täytyy huomenna skannata juttu töissä ja lähettää kopio thaimaalaisille ystäville, joilta sain henkien talon ja antaa naapurille, jolta ohjaajantuolit ovat peräisin. Pihamme taitaa olla kuin morsian hääpäivänään: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua - ja huntu kaiken yllä. Hunnusta vastaavat tänä vuonna triljoonat koivunsiemenet, jotka tarttuvat varjoisan pihan hämähäkinseitteihin.

Poutapilven alla

Entinen rotiskoliiteri on viimeisen vuoden aikana kokenut muodonmuutoksen. Ei nyt ihan Strömsön malliin, mutta siihen suuntaan. Ensin pulpettikatto sai kierrätyksessä uuden katteen talon kattoremontin yhteydessä. Sitten mies suoristi nurkat, teki kunnollisen lattian ja asensi kierrätyskeskuksesta ostetun vanhan ikkunan.

Kesällä talkoisiin osallistui tytärkin maalaamalla seiniä. Minun osuudekseni jäi pelargonioiden istutus ikkunan alle. Talviaikaan siirtymisen kunniaksi ikkunanlaidalle istahti poutapilvi.

Elokuun puolivälissä pelargoniat vielä nautiskelivat ilta-auringosta.

Poutapilvi on sukua autokatosta jo useamman vuoden kaunistaneelle lyijylasityölle. Sateenkaaren alla istuttiin ennen Helsingin-olohuoneessamme. Täällä ruovikon reunassa se löysi paikkansa vasta kun muutama vuosi sitten autokatos kohosi terttuseljan katveeseen.