Viime vuosi oli tälle puutarhurille niin kiireistä aikaa, ettei blogi juurikaan elänyt. Kesän ahkerimmasta kukkijasta oli tarkoitus kirjoittaa jo syyskuussa lopussa, kun se vielä kukki täyttä päätä.
Keltakiurunkannus,
Pseudofumaria lutea (L.) Borkh, viihtyy puolivarjossa lehtomaisissa kasvupaikoissa. Siis kuin tehty meidän pihalle.
Lajituntemuksen oppimisympäristö
Pinkan mukaan se kärsii siirtelystä ja jakamisesta eikä siedä talvimärkyyttä. Meillä se ei ainakaan ensimmäisenä kesänään näyttänyt piittaavaan siitä, että irrotimme sen juuriltaan ystäväni pihalta ja siirsimme meille.
Keltakiurunkannus jaksoi kukkia koko kesän ja muistelen sen olleen kukassa vielä lokakuun puolellakin.
Pinkan mukaan se levittäytyy itsestään siemenistä. Näen jo pihan peittyvän keltaiseen mattoon.