Ihana itoh

Puutarhan kuningatar puhkesi kukkaan, kun puutarhuri oli muutaman päivän lomalla muualla. Itoh-pioni 'Bartzella' kukki ensimmäisen kerran viime kesänä, joten osasin jo odottaa lumoavaa kauneutta.

Itoh-pionit ovat puuvartisen ja ruohovartisen pionin risteymä. Japanilainen Toichi Itoh onnistui vuonna 1948 tekemään ensimmäisen risteymän. Puuvartisen peruja niiden kukkavarret ovat jäykkiä ja pysyvät pystyssä tukematta, vaikka kukat ovat isoja ja pörheitä.

 

Viime vuonna kukkia oli kaksi, tänä vuonna neljä. Toivottavasti määrä tuplaantuu, ja ensi kesänä keltainen pilvi valtaa kukkapenkin.

Kaunis on myös klassinen 'Festiva Maxima'. Sen kukkia on pakko nuuhkaista joka kerta ohi kulkiessa.

Kenkäveron pionien parhaat

Jos liikut Mikkelin suunnalla, kannattaa pistäytyä nuuhkimassa Kenkäveron pioneja. Ne kukkivat valtavana kukkaryöppynä ja puutarhan yllä leijuu hienostunut tuoksu. Mykistävää.

Keltainen pionikaunotar

Keltainen kaunotar puhkesi kukkaan viime viikolla. Pionin nimi on kateissa ja ostopaikka unohtunut. Kuvahaun perusteella kyse voisi olla itoh-pioni 'Bartzellasta'. 

Se taitaa kasvaa nyt kolmatta vuottaan alapihan puolivarjoisassa kukkapenkissä metsän reunassa. Sen hienostuneen keltaiset kukat sopivat hyvin metsäpuutarhaan.

Keltaisen kaunottaren taustalla näkyy punapähkinäpensas (Corylus avellana 'Fuscorubra') 

Itoh-pionit ovat taimitarhojen mukaan erittäin talvenkestäviä. Siitä kertoo tämänkin yksilön selviytyminen viime tammikuun paukkupakkasista. 

Näyttää siltä, että tämä kukkapenkki vaatii laajennusta. Kilpiangervot ja
tarhakalliokielot viihtyvät hyvin ja täyttävät ilmatilan matalammilta kasveilta.

Tulossa oleva säärintama arvelutti, ja leikkasin kukat maljakkoon. Nyt ne ilahduttavat keittiön ikkunalla.

Toivottavasti kaunotar innostuu tekemään vielä lisää kukkia. Pionien kodin mukaan kukkia voi kehittyä pakkaseen tuloon asti. 

Muisto vain jää

Päivä kaunein sammuva on / kukka kuolee korvaamaton /kun päättyy tää /muisto vain jää, lauloivat 60-luvun lopulla Jouko ja Kosti (ja sen jälkeen moni muu). Vanha laulu jäi soimaan kärpäsenä korvaan, kun katselin ihanan 'Festiva Maxima' -pionin varisevia terälehtiä. Meille digiajan puutarhureille jää kuitenkin muistojen vahvistukseksi myös lukematon määrä kuvia -  mutta vahvistavatko ne oikeasti muistikuvia vai vievät niiltä voimaa?

Kuvia on ihana katsella talvella, jos ehtii ja muistaa. Tämän balleriinan haluaisin muistaa muutenkin. Pioni paljasti sisimpänsä syvän purppuran vasta terälehtien pudotessa.

Alla oli sopivasti hopeanhohtoinen trampoliini, jolle terälehdet lennähtivät.

Pihan vanhat pionit yllättivät

Meidän varjoisa pihamme suurten puiden katveessa ei ole paras paikka kasvattaa pioneja. Pihapiirissä niitä on kuitenkin kasvanut vuosikymmenien ajan. Pionit kasvoivat minusta väärässä penkissä, kun muutimme tänne 14 vuotta sitten. Niinpä siirsin ne talon toiseen päätyyn. Kukkapenkki rehevöityi kuitenkin niin nopeasti eikä kaikille pioneille tuntunut olevan tilaa. Niinpä siirsin pari aurinkoisemmalle alapihalle.

Tänä kesänä kukki ensimmäisen kerran salaperäinen yksinkertainen pioni. Tunnistaako joku, mistä lajikkeesta on kyse? Sille täytyy raivata tilaa kukkapenkissä.

Alapihan yllättäjä puolestaan on tämä kaunotar.

Valkoinen Festiva Maxima on häikäisevän suloinen. Sen taustalle sopivat kirjavalehtiset rotkolemmikit, joidet lehdissä on hopeinen hohde.

Toinen hyvä kumppani valkealle pionille on helminukkajäkkärän harmahtava vihreä. Sekin korostaa pionin tummanvihreitä lehtiä ja valkean kukinnon hohdetta.

Talon pihalla on kasvanut pioneja ainakin 50 - 60 vuotta, luultavasti kauemminkin. Minusta on hieno miettiä, millaisia kesiä niihin vuosiin on mahtunut ja miten talvista on selvitty.

Puutarhavinkki: Pioni ja piironki

Pioneista innostuneen kannattaa suunnata kevään tultua Kärkölään. Pioni ja piironki on sisustus-, lahja- ja puutarhatuotteita myyvä yritys, jonka valikoimiin kuuluu toukokuusta lähtien nelisenkymmentä eri pionilajiketta.


Minä osuin Pionin ja piirongin pihapiiriin helteisenä heinäkuun päivänä Kärkölästä lähteneellä vaelluksella. Navettaan rakennetusta myymälä-kahvilasta jäi mieleen viileys ja pionin kuvilla koristellut sisustustavarat. 

Harmikseni en tullut kuvanneeksi myynnissä olleita taimia. Helteinen vaellus sekoitti selvästi ajatukset. Kiinasta peräisin olevilla lajikkeilla oli upeita nimiä, sen muistan. 


Pionien tarina Kiinassa on kiehtova. 


Kiinassa pionia, mu dan, on viljelty jo noin tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua, mutta alkuaikoina sille annettiin arvoa lähinnä lääkekasvina. Vasta vuoden 700 paikkeilla pioneja alettiin toden teolla jalostaa ja kasvattaa puutarhojen kaunistukseksi. Tang-dynastian (618 - 907) aikaan pioni sai suosion keisarillisten puutarhojen kallisarvoisena kaunottarena, ja hienoimpien yksilöiden arvo saattoi nousta niin suureksi, että niitä annettiin myötäjäislahjoiksikin. Ja kun keisarit muuttivat niin pionit muuttivat hovin mukana, mikä tavallaan auttoi myös pionikulttuurin leviämistä Kiinassa. Näin kirjoittaa Terhi Mikkolainen radio86.comin sivuilla.

Sateen jälkeen

Vettä ryöpsähteli melkoisesti iltapäivällä. Sade kellisti pitkänhuiskeat rohtoraunioyrtit. Pisaroiden paino taivutti myös harakankellojen hennot varret.

Vuorikaunokkien ja siperiankurjenmiekkojen siniset sävyt saivat vahvistusta sinihohtoisista neidonkorennoista. Ne olivat niin nopeita, kärsimättömiä ja kapoisia, ettei kuvaamisesta tullut mitään.