Tänä vuonna sateet osuivat sen kukinnan kannalta sopivasti: nuput ehtivät kehittyä ja suurin osa kukista avautua ennen kuin vesisateet osuivat tänne suistoon. Kukkanuput eivät siedä sadetta, vaan muuttuvat ruskeiksi eivätkä jaksa avautua. Kuumana, aurinkoisena kesänä sen kukat ovat täydelliset niin muodoltaan kuin tuoksultaan.
Voimakaskasvuinen mustialanruusu ei ole vaativainen kasvupaikan suhteen. Suomen ruusuperinteistä ja perinneruusuista Suomen Ruususeuran sivuilla kirjoittaa Peter Joy. Hänen mukaansa meillä mustialanruusuna tunnettu ruusu on melko yleinen ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa, kuten myös Ruotsissa ja Virossa. Ruotsissa sitä kutsuttiin ennen nimellä R. x suionumtai svearnas ros, kun taas me kutsuimme ja kutsumme sitä edelleen mustialanruusuksi, koska Mustialan maatalousopisto levitti sitä viime vuosisadan alkupuolella. Ruusun alkuperä selvisi vasta 1980-luvulla kun eräs Sangerhausenin ruusukokoelmien kävijä havaitsi, että mustialanruusun tuntomerkit täsmäsivät siellä kasvavan'Minette'-ruusun (J.P. Vibert, Ranska, 1819) ominaisuuksien kanssa.
Huomasin muutamasta nettilähteestä, että mustialanruusu sopii hyvin köynnösruusuksi. Olisihan se pitänyt itsekin tajuta, sillä varret rötköttävät pitkinä miten sattuu. Tämän syksyn projektilistaan tuli uusi kohta: jonkinlaisen säleikön tai aidan rakentaminen ruusujen taakse.
