Erittäin hyvä - ellei täydellinen

Pari kesää sitten perustamani kukkaistutus palkitsee nyt puutarhurin. Ystävien pihoilta saadut kaukasiantädyke (Veronica filiformis), esikot, vuokot ja viime syksynä istutetut Ice King -narsissit ovat juuri nyt parhaimmillaan - ja pörheimmillään. 

Ice kingeille tekevät seuraa myös hämyvuokot ja sinikämmenet.

Valittamista ei ole myöskään akankaalin, kevätkaihonkukan ja helmililjojen yhdistelmässä.

Viime syksynä istutettu yksirunkoinen punaherukkapensas kukkii vimmatusti. Toivon, että siitä tulee yhtä näyttävä kuin tanskalais-saksalaisen taiteilijan Emil Nolden kotimuseon pihalla muutama vuosi sitten näkemäni.

Pieni niittyni

Pari vuotta sitten aloitin kaivon vieressä olevan pienen nurmikkokaistaleen muuttamisen niittymäiseksi kasvustoksi. Nyt sitä voi jo esitellä.

Ukkomansikka on ärhäkkä leviämään.

Huomaan, että kasvivalikoimassa on otettu huomioon sukupuolinäkökulmakin: on ukkomansikkaa ja akankaalia. Niille seuraa tekevät puna-ailakit, kurjenmiekat, kurjenpolvet, pikkutalvio, kuunliljat ja saniaiset. Joukossa sinnittelee pari paratiisililjaakin.

Tiiviis kasvusto ja nollatoleranssi ovat saaneet vuohenputken kuriin. Sama operaatio on tiedossa kuvan ylänurkassa olevan istutusalueen yläpuolella. Siellä on jo valmiiksi paljon akankaalia, mutta alue tursuaa vuohenputkea ja kirsikkapuiden vesoja.

Akankaali on häikäisevän värinen.

Uudelle niitylle taitaa päästä myös uusi suosikkini tuikki (Amsonia ciliata). Sen hennon siniset kukat tuikkivat metsäpuutarhaan sopivasti. Tuikki on vajaassa kahdessa vuodessa runsastunut mukavasti.

Tänä kesänä se kukkii upeasti ja näyttää täyttävän lupauksen pitkästä kukinnasta. Kostea ja viileä kesä ovat varmasti edesauttaneet kukintaa. Mikä parasta, lehtokotilot eivät näytä välittävän tuikista.

Onnistuneita yhdistelmiä

Puutarhurin onnen hetkiä ovat tuokiot, kun tajuaa joko tarkoituksella tai vahingossa luoneensa onnistuneen kokonaisuuden. Hyvät väriyhdistelmät, onnistuneet valinnat kasvinaapureiksi tai muotojen vaihtelu ilahduttavat.

Tässä meidän pihamme onnistumisia.

Kaivon ja uuden kukkaistuksen väliin on syntynyt pieni niitty. Sen kukkijoita ovat kesäkuussa akankaali, puna-ailakki kahtena eri värimuunnoksena, ukkomansikka ja aitovirna. Muutama viikko myöhemmin harakankellot ja kurjenpolvet avautuvat.

Vaahteran alle on syntynyt alaskankleitonia-kuunliljarinne. Alaskankleitonia on levinnyt muutamasta yksilöstä tuuheaksi kasvustoksi. Se on ahkera kukkija alkukesästä syyspuolelle asti.

Tummalehtinen keijunkukka sopii minusta hienosti kielojen kaveriksi. Viiruhelpi tuo naapurustoon vähän valoa.

Kaksi omatoimista kukkijaa on kohdannut alapihan kukkapenkissä. Lehtoakileija ja puna-ailakki ovat hyvä yhdistelmä, oli kyseessä mikä väri tahansa.