Puutarhasisustusta

Kurkistelu Kuressaaren pihamaille antoi monta ideaa puutarhan yksityiskohtiin - muihinkin kuin kasvivalintoihin. Kauniisti koottu halkopino on näyttävä elementti jo itsessään. Tyhjät kehykset ja myrskylyhdyt ovat piste i:n päällä.

Myös erilaisten pintojen patina ja kirjo kiinnosti. Rappioromantiikaksi sitä kutsui puutarhaystäväni.

Pienetkin oivallukset ilahduttavat. En ole tullut ajatelleeksi, että esikot ovat mainioita amppelikukkia. Kuva taitaa olla samalta pihalta kuin halkopinosomistus.

Esikot koristivat myös kukkakauppias-keraamikon työhuoneen ovea.

Kuressaaren sympaattiset puutarha- ja kukkapäivät

Kuressaaren linnan lähellä oleva puisto täyttyi viikko sitten puutarhaihmisistä. Taimitarjonta ei ollut yhtä laajaa kuin Keski-Viron Türin kukkamarkkinoilla, mutta Saarenmaalle oli tullut myyjiä myös muualta Virosta.

Keijunkukkia oli usealla myyjällä laaja valikoima.

Puutarhapäivien sympaattisin osaston tekijät olivat hyödyntäneet vanhoja
emalikattiloita, ruostuneita ämpäreitä ja muuta kasvualustaksi sopivaa.

Puutarhamatkan kohteena kukkapäiviä kiinnostavampia olivat ihmisten pihat. Niitä oli helppo kurkistella kuljeskelemalla ympäri omakotiasutusta täynnä olevaa kaupunkia. 

Yhteistä lähes kaikille pihoille olivat tulipunaisina hehkuvat tulppaanit. Niitä oli kaikkialla, ja tänä vuonna ne olivat poikkeuksellisen isoja, ihmiset kertoivat.

Vielä kauniimpia kuitenkin olivat metsätulppaanit, jotka levisivät keltaisena mattona Anglan vanhan kirkon viereisellä lehtoniityllä. Niitä kukki myös pihoilla, ja saimme kuin saimmekin ostettua niitä kukkapäivien ainoalta oman pihansa kasveja myyneeltä rouvalta.

Tulppaaniterapiaa

Kevään kukkaloisto hehkuu entistä voimakkaammin alapihan pyöreässä penkissä. Olen istuttanut sinne jo useana syksynä Triumph-tulppaanisekoituksen. Nyt sitä täydentävät tummanpuhuvat 'Queen of Night' -tulppaanit.

Suomen kevät tekee niin pitkään tuloaan, eikä luonnossa ole voimakkaita värejä, joten minä teen oman väriterapiani tulppaaneilla. Siellä ne hehkuvat vihreän keskellä nytkin, kun ilta alkaa hieman hämärtää.

Joukossa on myös vihreäraitaisia pinkkejä kaunottaria, joiden nimi on kadoksissa.

Tämän kasvukauden tavoitteena on oppia muistamaan sipulikukkieni nimet - tai ainakin kirjoittamaan ne muistiin. Nyt kirjanpitona ovat tuotepakkausten kuvat, joiden taakse olen sentään kirjoittanut istutuspaikan.

Viherpihassa on hyvä tulppaanien lajikeryhmien kuvaus.

Erittäin hyvä - ellei täydellinen

Pari kesää sitten perustamani kukkaistutus palkitsee nyt puutarhurin. Ystävien pihoilta saadut kaukasiantädyke (Veronica filiformis), esikot, vuokot ja viime syksynä istutetut Ice King -narsissit ovat juuri nyt parhaimmillaan - ja pörheimmillään. 

Ice kingeille tekevät seuraa myös hämyvuokot ja sinikämmenet.

Valittamista ei ole myöskään akankaalin, kevätkaihonkukan ja helmililjojen yhdistelmässä.

Viime syksynä istutettu yksirunkoinen punaherukkapensas kukkii vimmatusti. Toivon, että siitä tulee yhtä näyttävä kuin tanskalais-saksalaisen taiteilijan Emil Nolden kotimuseon pihalla muutama vuosi sitten näkemäni.

Vuokot kuuluvat metsäpuutarhaan

Tänä vuonna valkovuokkomatto on laajempi kuin koskaan. Myös pihallamme vuokot ovat runsastuneet, eikä nurmikon leikkaamista voi ajatellakaan ennen kuin niiden kukinta on ohi.

Iloinen yllätys odotti kaivomme luona. Vuosia sitten siirtämäni keltavuokot olivat päättäneet sittenkin ryhtyä kasvamaan meidän pihallamme.

Viereisessä kukkapenkissä puolestaan hämyvuokko availee ensimmäisiä kukkiaan. Sain sen ystävän puutarhasta viime kesänä. Sopii täydellisesti metsäpuutarhaan ja puolivarjoisaan tai varjoisaan pihaan kuten taimistot sitä markkinoivat.

Valkovuokot kaunistavat toista kukkapenkkiä, jossa pikarililjat ovat ryhtyneet kukkimaan ja pionit kurkottelevat valoon.

Tänä vuonna valkovuokot ovat valtavia. Suurimmat kukinnot ovat miltei päivänkakkaran kokoisia. Ilmeisesti kasvuolosuhteet ovat sille otollisia juuri nyt. Liekö kaksi suhteellisen lyhyttä ja lämmintä talvea syynä?

Valittamista ei ole rentukkamättäissäkään. Ylempi kuva valkovuokkoineen on meidän rantapolkumme varrelta. Naapurin laiturinpieltä puolestaan reunustavat valtavat rentukkakasvustot keltaisena raitana.

Opin Luontoportista uuden asian rentukasta:

"Rentukka on suomalaisille tuttu ojanvarsien kukkija, mutta se on sitä myös australialaisille, eteläamerikkalaisille ja vaikkapa Itä-Intian saariston asukkaille. Lajin laaja levinneisyys kertoo sen olevan ikivanha, samaa viestii myös kukkien alkeellinen rakenne. Rentukkaa ei tunneta fossiileina, mutta sitä voisi täydellä syyllä luonnehtia eläväksi fossiiliksi."

Lupauksia tulevasta

Kevät on jo ehtinyt pitkälle, mutta puutarhurin sormet liikkuvat enemmän läppärin näppiksellä kuin pihan istutuksissa.

Viileä kevät on onneksi armollinen. Valkovuokkomatto hohtaa yhä valkeana, vaikka kukinta alkoi jo kolmisen viikkoa sitten. Tulppaanit ja monet muut kukkapenkkien kevätkukkijat tekevät vielä tuloaan. Jotain sentään jo kukkii:

Muscari latifolium

Narcissus Ice King

Viime kevään puutarhamatkalta Virosta hankitut kolmilehdet näyttävät selvinneen hyvin ensimmäisestä talvestaan Suomenlahden pohjoisrannalla.

Keväässä minusta parasta on juuri tämä vaihe, kun voi vielä kuvitella kaikenlaista ja iloita talvesta selvinneistä kasveista.