Oma maa mansikka

Kasvulavojen menestystarina jatkuu. Vihannesten lisäksi niissä näyttävät viihtyvän mansikat, jotka muistaakseni ovat - ainakin osaksi - talon vanhaa perua.

Kovin montaa marjaa ei kannata pitää roikkumassa lavan reunan
ulkopuolella., kun harakkapartio päivystää pihan tuntumassa.

 Yhden 120 x 120 cm lavan sadosta ei hilloja keitellä tai pakastetta täytetä talven varalle, mutta siitä on ihana käydä nappaamassa aamujukurttiin tai jälkiruoaksi muutama marja.

Lumitalvet kasvihuoneen surma

Kolmas perättäinen lumitalvi teki selvää kasvihuoneestamme. Osa kattolaseista roikkuu pelkästään silikonisaumojen varassa.

Kuva on viime viikon lopulta. Lumipenkat ovat tuosta jo alentuneet,
mutta edelleen kasvihuone on niiden saartama. Lumisen talven aikana
lunta kertyy mieletön määrä.

Tällä kertaa eivät pienet korjaukset ja lasien vaihtaminen enää autaa, vaan on mietittävä mitä tehdä kasvihuoneelle. Jokisuistossa lunta tuntuu tulevan talvi talven jälkeen selvästi enemmän kuin sisämaan puolella. Kovana lumitalvena aika ei riitä katon puhdistamiseen kaikelta muulta lumityöltä.

Kattoprofiilin pitäisi olla selvästi jyrkempi, jotta lumet valuisivat itsestään - edes joskus. Talvisin pihaamme ei aurinko paistele, joten siltä on turha odottaa apua. 

Kehittelen nyt erilaisia ideoita. Yksi niistä on pystypuutarhan perustaminen taustalla näkyvän autokatoksen pylväikköön. Helsingin puutarhamessuilla tutustuin GreenHouse Effectin kasvatuspusseihin. 

Neljä kasvatuspussia on nyt koekäytössä. Kuvan yrttiseinä on
GreenHouseEffectin osastolta messukeskuksesta. 

Haaveillahan kannattaa isosti. Niinpä lausun nyt julki suurensuuren puutarhahaaveeni: koko nykyisen kasvulava-alueen kattava kasvihuone, jonka rakenteet olisi käsitelty jollain lehtokotiloita karkottavalla aineella. 

Viime keväänä lehtikuiset lavat saivat seuraa höylätystä kuusilaudasta
tehdyistä lavoista. Tuhlausta, tuumasivat puusepänliikkeen miehet.

Kasvulava ja katetut käytävät = siisti kasvimaa

Kasvulavat ja pihalaatoilla katetut käytävät ilahduttavat erityisesti syksyllä. Taivaalta valuvista sateista huolimatta kasvimaa on siisti, ja puiset laatat kuivuvat nopeasti.

Kasvimaalle olisi voinut näin kauniina päivänä nostaa aurinkotuolin - jos työ ei pakottaisi pysymään toimistossa.

 Krassien takana kasvaa lehtiselleri. Se on uusi tuttavuus, josta taitaa tulla uusi suosikki. Kestävä ja maistuva lehtivihannes.

 Salaatti jaksaa kasvaa vielä syyskuun lopulla.

 Vanhan takan uunipelti sai uuden tehtävän kurkkujen kiipeilytelineenä.

 Kiinansipuli kukkii vielä pitkään. Sen lehdet maistuvat mukavan valkosipulisille.

Mangoldi sopii porkkanan ja tofun kaveriksi wokkiin.

Sudenkorentojen saari

Viimeisen viikon ajan saaren ovat vallanneet sudenkorennot. Aurinkoisina päivinä niitä pöristelee sadoittain ellei tuhansittain peltojen ja teiden yllä.

Sunnuntaina yksi kasvimaan lavoista sattui miellyttämään niitä suuresti. Parhaimmillaan lehtikuusilaudalla istui yhdeksän korentoa jonossa.

Korentoja kytätessä innostuin kuvaamaan yläpihan näkymiä muutenkin. Teleobjektiivin kautta tutut näkymät muuttuivat uusiksi.

Siperian lehtikuusi saapui ruututarhaan

Viime kesän puutarhaprojekti oli kasvimaan muuttaminen ruututarhaksi. Nyt osa ruuduista saa kauniista ja kestävästä Siperian lehtikuusesta tehdyt kasvulavat.

Alun perin ajattelin tehdä itse lavat jostain jämälaudasta, mutta miesvoimat astuivat peliin ja materiaaliksi valikoitui Askolasta haettu lehtikuusi. Kaupanpäälliseksi mies tekee lavat vatupassilla mitaten ja taitaa saman tien tasoittaa ruutujen pohjankin. 

Kolme lavaa on jo koossa. Huomenna niistä ensimmäinen sovitellaan kunnolla paikoilleen ja saa mullat sisäänsä. Kaunis lava kohottaa paineita kasvattaa kauniita kasveja.  

Siperian lehtikuusi on kaunis ja kestävä materiaali. Nämä laudat ovat tulleet oikeasti Siperiasta - tai ainakin Venäjältä, vaikka Siperian lehtikuusta kasvatetaan Suomessakin. Siperianunikko taitaa olla itsestään selvä valinta yhden lavan nurkkaan tai reunaan. Siperian kurjenmiekkoja piha on pullollaan. Mitä muita Siperian-alkuisia kasveja onkaan?

Kasvulavat ovatkin toistaiseksi ainoa uusi materiaali kasvimaan ehostuksessa. Viime vuonna taimipöydän suojaksi pystytetty aita on alunperin laituri, hylkypuuta, jonka sisareni kanssa hinasin läheiseltä saarelta perämoottorilla muutama vuosi sitten. Nyt se sai puuöljykäsittelyn ja hohtaa tummana terrakotan kaverina.

Terrakotta on keväisen pihan väriläiskä muutenkin. Kesän edetessä kasvustot peittävät melkein kaiken alleen. Tänä vuonna kaikki tuntuu tapahtuvan pikakelauksella eikä kasvun edistymistä ehdi kuin ällistellä.

Eilen kuvatut raparperivauvat ovat tänään jo venyneet vartta. Mikä onni onkaan neljän päivän vapaa tällaisenä keväänä!