Punaista ja valkoista

Joka kevät näihin aikoihin pihamme laitamille kulkureitin varteen ilmestyy punainen väriläiskä. Tänä vuonna päätin vihdoin selvittää, mistä sienestä on kysymys. Punamaljakas (Sarcoscypha austriaca) on sienikirjan mukaan melko yleinen rehevissä lehtimetsissä ja lepikoissa karikkeeseen hautautuneissa laho-oksissa.

Sienikirjan selaaminen tuotti taas muutenkin hupia. Uudet sienien nimet ovat hulvattoman hauskoja. Lyhytjalkamörsky, rusoriesa, ryytimantumukula, suonijänönmukula, vihvilänpahkapikari.

Punamaljakkaille seuraa tekivät kevään ensimmäiset valkovuokot. Ne näyttävät oikein somilta vesimyyrien (?) myllertämässä sammalikossa.

Pitkään pihatyöpäivään mahtui monta hommaa: lehmänlannan kuskausta kottikärryllä puolen kilometrin päästä maisemanhoitolehmien laitumelta, kasvihuoneen kuurausta, perennapenkkien kuopsutusta, taimien koulimista. Ja tietysti kaiken maasta nousevan ihailua. Scillat työntävät nuppujaan, sinivuokot kukkivat, lehtosinilatvojen terhakat versot ovat jo pitkällä, karhunlaukan lehtiä riittää syötäväksi.

Nyt silmät hädin tuskin pysyvät auki.

Kuulaan illan ääniä ja värejä

Tänä iltana äänimaailma voittaa värimaailman: illan pimetessä laulujoutsenten laulu yltyy vastarannalla. Parin vuoden tauon jälkeen joutsenet ovat palanneet laulamaan suistoon juuri meidän kohdallemme.

Luonto-liitto kuvaa laulujoutsenen laulua sointuvaksi toitotukseksi.

Wikipediassa sen sanotaan olevan kuin vaskipuhaltimen tai ison urkupillin ääni, syvä töötötys, joka on selvästi melodisempi kuin hanhien tööttäily.

Joutsenten laulu oli kuin fanfaari keväälle ja pihatöiden aloitukselle. Viime viikon työmatkan aikana lumet olivat vihdoin sulaneet. Maa tosin on vielä kohmeessa monessa kohtaa eikä haravoimista voi ajatellakaan muutamaan päivään.

Kukkapenkkien perkaamista sen sijaan saattoi hyvin tehdä. Palkkioksi kalvaan sinertävät krookukset työnsivät ensimmäisiä nuppujaan ja pilkistelipä muutama keltainenkin.

Nupullaan ovat myös sinivuokot ja pieniä scillan alkuja nousee sieltä täältä.

Nyt joutsenten laulu hiljenee - ainakin hetkeksi, hämärä laskee ja puutarhuri kaipaa unta .

Lumikellon ja karhunlaukan kisa

Vaikka tv-säämies vakuutti juuri lumirajan kulkevan Kokkola-Lappeenranta linjalla, alapihallamme on vielä paksu lumikerros ja yläpihankasvimaa vasta heräilee reunalle kolattujen kinosten alta. Pohjoinen rinne metsän sylissä on suojassa tuulilta, kevätpaahteen vaaraa ei ole ja lumet sulavat pari viikkoa myöhemmin kuin naapurissa.

Jotain sentään jo kasvaa: vähän lunta rinteessä kuopsuttamalla sain esiin ensimmäiset lumikellon nuput. Karhunlaukka työntää versojaan kivijalan vieressä eteläpäädyssä. Kohta niistä saadaan maukasta lisää salaattiin. Jos karhunlaukka jatkaa leviämistä viime vuoden malliin, salaattiaineksia riittää.

Ilmasipulit ilahduttavat kasvimaan reunassa ja eiköhän siellä muutama valkosipulikin työnnä valoon vihreitä varsiaan.

* * * * *

Tähän aikaa vuodesta haluaisin, että talossa olisi ikkunoita joka suuntaan ja itsellä aikaa vahtia kevään etenemistä. Ja tietysti sisään pitäisi päästä kaikkien lintujen äänet, muttei joen toisella puolella päristelevien mopojen tai muiden äänihäiriköiden ääniä.

Eilen illan suussa kävelin saaren toiselle laidalle tarkistamaan kevätmuuttajat. Mekkala oli melkoinen: joutsenet lauloivat, kanadanhanhet honkottivat, lokit kirkuivat, taisipa joukkoon sekoittua harmaahaikaran röhkinääkin. Pikkulinnut pyrähtelivät parvina ja yksittäin siritellen, sirkuttaen.

Tänään töyhtöhyypät olivat vallanneet kuutostien varrella aurinkoisen rinnepellon. Keväisempää näkyä saa hakea.

Narsissipylväät ilahduttavat

Porvoon keskustaan tällä viikolla ilmestyneet parin metrin korkuiset narsissipylväät piristävät uskomattoman paljon. Kymmenet tuhannet pikkunarsissit hehkuvat valoa harmaanakin päivänä, saati auringossa kuten kiirastorstain kuvassa. Mielenkiintoista nähdä, millaisia kesäihanuuksia on tulossa. Kaupungin puutarhaväki tekee ihailtavaa työtä.

Hyvää pääsiäistä!

Maailman viiksekkäin nainen ja muita taimipotteja

Seuraavaksi koulittavat taimet taitavat olla osa pienoisnovellia, joka syntyy taimipottien kuvista ja teksteistä. Nyt maailman viiksekkäin nainen -teksti sijoittui vahingossa taimiruukun kylkeen.

Kuvan etualalla pinnistelevät kasvua kohti latva-artisokan sirkkalehdet.

Jadenvihreitä lehtiä

"Ikkunan alla köynnöstävä elämänlanka on jo alkanut lakastua, kellastuneilla oksilla kiikkuu vesipisaroita, kristallinkirkkaita ja valon täyttämiä, ne vierivät pitkin köynnöksen vartta ja putoavat sitten alas lehdenkärjestä. Kuuluu vain tipahtelevien pisaroiden hiljainen ääni, sade tulee äänettömänä tihkuna. Sade on hienonhienoa, pehmeää kuin elämänlangan hennonvihreiden lehtien nukkainen pinta. Vain käppyräisessä köynnöksessä kasvaa enää jadenvihreitä lehtiä, siinä on muutama nuppukin, ehkä ne vielä ehtisivät avautua."

Gao Xingjian, Vaarin onkivapa (Otava 2009)

Kirjallisuuden nobeliin vuonna 2000 saaneen Gao Xingjianin hiljattain käännetyssä novellikokoelmassa on myös hienoa luonnonkuvausta. Tästä novellista sain kimmokkeen alkaa pistää muistiin puutarha- ja kasvikuvauksia jatkossakin.