Unikkojen ja ritarinkannuksen kesä

Pihamme vanhoihin asukkaisiin kuuluvat unikot, joiden siemenet innostuivat itämään sen jälkeen kun mylläsimme aiemman nurmikon kasvimaaksi. Kesä kesältä unikot nousevat johonkin kohtaan kasvimaata. Osan kitken pois, osan annan kukkia keskikesän iloksi.

Unikot saivat kaverikseen tiibetinbuddhalaiset rukousliput. 

Tänä vuonna sekä nämä pihan perintönä tulleet unikot että ystävältä saamani kerrotut vaaleanpunaiset ovat rotevavartisia. Viileä ja kostea alkukesä näyttää olevan niille mieleen.

Sateet ja tuulet eivät myöskään ole paljoa heilutelleet ritarinkannuksia, vaikka kukinnot liehuvat kahden ja puolen metrin korkeudessa.

Lumikärhö ja ritarinkannukset on tämän kesän parhaita näkymiä pihaan.

Ritarinkannusten sininen hohtaa epätodelllisen kirkkaana.

Ritarinkannusten juurella värin intensiteetistä kilpailee harmaa käenkukka. 

Unikko jalostuu?

Nykyisen kasvimaan paikalla oli taloon muuttaessamme nurmikkoa, joka palveli lähinnä autojen parkkipaikkana. Kuorimme nurmikon pois ja käänsimme maan. Jo seuraavana kesänä maasta nousi unikkoja, joiden siemenet olivat uinuneet maassa ties miten pitkään.

Kasvimaa muuttui pari vuotta sitten ryhdikkääksi lavaviljelmäksi, mutta kurittomat unikot pilkistelevät milloin mistäkin. Nyt yhdessä kasvulavassa kasvaa muhkea yksilö. Sen kukka on teevadin kokoinen ja lehdet valtavat.

Mahtiunikosta saa varmasti hyvän siemensadon. Kasvaako niistäkin yhtä muhkeita yksilöitä?

Sateen jälkeen

Maanantaina satoi ja satoi, aamusta iltaan, tunnista toiseen. Tiistaiaamuna kasvit ravistelivat vesipisaroita lehdiltään ja kukinnoiltaan.

Sormustinkukka kestää onneksi aika hyvin sateita. Tänä vuonna näyttää olevan välivuosi - kukkivia yksilöitä ei montaa näy, pieniä taimia sitäkin enemmän.

Herkän vaaleanpunainen unikko oli kuin ballerina, joka yritti saada tanssiasuaan kuivaksi. Mustialanruusut inhoavat sadetta eivätkä jaksa avata nuppujaan. Tänään nypin ruskehtuneita nuppuja kourakaupalla.