Siperiankurjenmiekka viihtyy vanhalla pihalla

Mitä olisi vanha pihapiiri ilman siperiankurjenmiekkoja? Ne eivät murjota sateestakaan ja jaksavat kukkia vuodesta toiseen. Lajintuntemuksen oppimisympäristö Pinkka määrittelee sen elinympäristön näin: "Aurinkoinen tai puolivarjoinen, viileä, ilmankosteus korkea. Kosteat niityt." Tuota kaikkea meillä onkin tarjolla.

Niille tekevät seuraa vuorikaunokit. Sekin uskollinen kukkija - ja kiitollinen leviäjä metsäpuutarhassa. Lintujen (?) mukana siemenet ovat kulkeutuneet kukkapenkistä kielojen joukkoon metsäalueen reunaan.

Juhannusruusujen joukkoon kurottautuu tänä vuonna ensi kertaa kukkiva ruskolilja. Mistä se juuri tuohon kohtaan putkahti, on hämärän peitossa.

Henkien talo sai arvoisensa paikan

Toistakymmentä vuotta sitten läksiäislahjaksi saamani thaimaalainen henkien talo löysi vihdoin arvolleen sopivan paikan. Nyt se nököttää tolpan nokassa uudistuneen kasvimaan kulmassa pihlajan ja pihajasmikkeen katveessa.

Henkien talo kuuluu jokaiseen thaimaalaiseen taloon. Alun perin animismista lähtöisin oleva tapa on kietoutunut kansanbuddhalaisuuteen. Sen tarkoitus on muistaa ja lepyttää maan henkiä, joille tarjotaan juomaa ja ruokaa, ja poltetaan suitsukkeita.
















Henkien talon seuraksi sopivat pihan ainoat oranssit kukkijat, onhan niiden väri miltei sama kuin theravabuddhalaisten munkkien kaapujen hehkuva oranssi.

Vanhaa perua lienee yksinäinen ruskolilja, joka taisi siirtyä nykyiselle paikalleen päivänliljojen mukana. 1800-luvun lopulta olevassa pihapiirissämme niitä kuvittelisi kasvaneen enemmänkin.















Toinen oranssi kukkija on vailla nimeä. Tunnistatko kasvin?