torstai 17. syyskuuta 2009

Kettu juoksi yli pellon

Miltei joka kerta kun liikun saaressa hämärän aikoihin jostain loikkaa eteeni tuuheahäntäinen kettu. Tällä kertaa se odotteli vehnäpellon keskellä korvat pystyssä. Hieno näky, kun kullankeltaista sänkipeltoa vasten kettu kiitää tuuhea häntä vaakasuorassa.

Arja Myllyneva kirjoitti blogissaan pihapiirin kuhinasta, kun näätä vierailee ja supikoira käy syömässä karviaiset. Olisikohan supikoira meillä puoliksi syötyjen omenoiden takana? Lehtokotilot ainakaan eivät sellaista määrää voi nakertaa - eihän niillä sentään ole hampaita.

Tänä kesänä erilaisia kuoriaisia on ollut sekä kasvimaalla että muutenkin pihapiirissä. Lauantaina kauniin kuparinhohtoinen kultakuoriainen Cetonia aurata nökötti Nelly Moserin tukiraudassa - kuin suoraan värianalyysin käyneenä.


Ei kommentteja: