Türin kukkamarkkinat

Viime viikonloppuna tälle puutarhurille avautui uusi maailma, kun pääsin puutarhamatkalle Viroon. Lauantaina pyörimme Türin kukkamarkkinoilla Keski-Virossa. Häkellyttävä määrä tarjontaa ensikertalaiselle.

Kaunein ja kekseliäin myyntiteline oli rakennettu bambukeppien avulla. Tätä ideaa voisi ehkä käyttää pieneen yrtti-istutukseen - mutta miten ne kastelisi?

Myyjinä oli sekä puutarhaliikkeitä kuten Kivistikin kärhötalo, yksityisiä taimien myyjiä ja mummoja taiminyssyköidensä kanssa.

Miksi ihmeessä en ostanut tätä tuntematonta kasvikaunotarta?

Kukkivat tulppaanit olivat liian houkuttelevan näköisiä, jotta olisi pystynyt tekemään järkeviä valintoja.

Muhun malliin käsinmaalatut kumikengät ja -saappaat pysäyttivät.

Kasvien lisäksi kaupan oli suolakurkkuja, kuivattua kalaa, muhkeita kotikasvihuoneissa kasvatettuja tomaatteja ja monenlaista muuta ruokatavaraa.

Markkinapaikan naapurissa hyvin hoidettu puutarha houkutti tirkistelemään. Värikkäät tulppaanirivistöt ja -rykelmät koristivat melkein kaikkia pihoja.

Siperian lehtikuusi saapui ruututarhaan

Viime kesän puutarhaprojekti oli kasvimaan muuttaminen ruututarhaksi. Nyt osa ruuduista saa kauniista ja kestävästä Siperian lehtikuusesta tehdyt kasvulavat.

Alun perin ajattelin tehdä itse lavat jostain jämälaudasta, mutta miesvoimat astuivat peliin ja materiaaliksi valikoitui Askolasta haettu lehtikuusi. Kaupanpäälliseksi mies tekee lavat vatupassilla mitaten ja taitaa saman tien tasoittaa ruutujen pohjankin. 

Kolme lavaa on jo koossa. Huomenna niistä ensimmäinen sovitellaan kunnolla paikoilleen ja saa mullat sisäänsä. Kaunis lava kohottaa paineita kasvattaa kauniita kasveja.  

Siperian lehtikuusi on kaunis ja kestävä materiaali. Nämä laudat ovat tulleet oikeasti Siperiasta - tai ainakin Venäjältä, vaikka Siperian lehtikuusta kasvatetaan Suomessakin. Siperianunikko taitaa olla itsestään selvä valinta yhden lavan nurkkaan tai reunaan. Siperian kurjenmiekkoja piha on pullollaan. Mitä muita Siperian-alkuisia kasveja onkaan?

Kasvulavat ovatkin toistaiseksi ainoa uusi materiaali kasvimaan ehostuksessa. Viime vuonna taimipöydän suojaksi pystytetty aita on alunperin laituri, hylkypuuta, jonka sisareni kanssa hinasin läheiseltä saarelta perämoottorilla muutama vuosi sitten. Nyt se sai puuöljykäsittelyn ja hohtaa tummana terrakotan kaverina.

Terrakotta on keväisen pihan väriläiskä muutenkin. Kesän edetessä kasvustot peittävät melkein kaiken alleen. Tänä vuonna kaikki tuntuu tapahtuvan pikakelauksella eikä kasvun edistymistä ehdi kuin ällistellä.

Eilen kuvatut raparperivauvat ovat tänään jo venyneet vartta. Mikä onni onkaan neljän päivän vapaa tällaisenä keväänä!

Valkea mereni

Valkovuokot valtaavat vuosi vuodelta lisää alaa rantametsikössä ja pihallamme. Kauniimpaa näkyä saa hakea - herkkä kevään vihreä lehdissä ja valkoisina hohtavat terälehdet.

Tänä vuonna valkovuokkojen loistokausi jää lyhyeksi, siitä pitävät huolen kesäiset lämpötilat. Lempeä kesätuuli heilutteli niitä tänään ja sääennuste lupaa lämpimien jatkuvan monen päivän ajan.

Joka vuosi toivon valkovuokkoaikaan, että sää olisi sopivan viileä ja kukinta jatkuisi mahdollisimman pitkään. Pitkän talven jälkeen lämpö kuitenkin voittaa.

Lämmön ansiosta olen taas päässyt kamppailulajini pariin: ehdin nyppiä puoli ämpärillistä lehtokotiloita yhden päivän aikana kukkaistutuksista. Niiden tavat alkavat tulla tutuksi. Mitä tuuheampi perenna, sen varmemmin sen tyveltä löytyy talvehtimiskuopastaan ylös kömpiviä kotiloita. Vuorenkilpi näyttää olevan erityisen suosittu ja ritarinkannuksen alut lerpattivat kiipeilijöiden painosta.

Vielä muutama vuosi ja valkea mereni saa sinisen naapurin. Nyt scillamattoa voi käydä ihailemassa naapurissa.