Valkea mereni

Valkovuokot valtaavat vuosi vuodelta lisää alaa rantametsikössä ja pihallamme. Kauniimpaa näkyä saa hakea - herkkä kevään vihreä lehdissä ja valkoisina hohtavat terälehdet.

Tänä vuonna valkovuokkojen loistokausi jää lyhyeksi, siitä pitävät huolen kesäiset lämpötilat. Lempeä kesätuuli heilutteli niitä tänään ja sääennuste lupaa lämpimien jatkuvan monen päivän ajan.

Joka vuosi toivon valkovuokkoaikaan, että sää olisi sopivan viileä ja kukinta jatkuisi mahdollisimman pitkään. Pitkän talven jälkeen lämpö kuitenkin voittaa.

Lämmön ansiosta olen taas päässyt kamppailulajini pariin: ehdin nyppiä puoli ämpärillistä lehtokotiloita yhden päivän aikana kukkaistutuksista. Niiden tavat alkavat tulla tutuksi. Mitä tuuheampi perenna, sen varmemmin sen tyveltä löytyy talvehtimiskuopastaan ylös kömpiviä kotiloita. Vuorenkilpi näyttää olevan erityisen suosittu ja ritarinkannuksen alut lerpattivat kiipeilijöiden painosta.

Vielä muutama vuosi ja valkea mereni saa sinisen naapurin. Nyt scillamattoa voi käydä ihailemassa naapurissa.