"Hän tuli kaupunkiin matkattuaan kolme viikkoa ja päätti lepotaukoa pitämättä noudattaa heti pikkutarkasti menneiden aikojen matkamiesten neuvoja. Nouskaa, he kutsuvat, vanhan Kuhandizin linnoituksen katolle ja antakaa katseenne kiertää: näette vain vettä ja vehreyttä, kukkivia penkereitä ja puutarhamestareiden leikkaamia sypressejä; niitä on härän, norsun ja lihaksikkaan kamelin muotoisia ja panttereiden jotka uhmaavat toisiaan lähes valmiina leikkaamaan. Ja kaupunginmuurin sisäpuolella, Luostarinportilta Kiinanportille asti, Omar tosiaan näki vain tuuheita puutarhoja ja vuolaita puroja. Ja sitten korkealle nousevan tiilisen minareetin, varjonkirjoman kupolin tai huvimajan valkoisen seinän. Ja lammen rannalla itkuraitojen äärellä alastoman kylpijättären, joka levitteli hiuksiaan kuumaan tuuleen."
Amin Maalouf: Samarkand
Libanonilaisen Amin Maaloufin romaanissa runoilija Omar Khaijam elää hiljaista elämää Samarkandissa 1000-luvulla.
Kuva: Näkymä Khazrat-Khizrin moskeijan minareetista, 2009
Flickr/eatswords, ccby2.0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti