Kevät toisensa jälkeen hämmästelen, miten eleettömästi joki vapauttaa vetensä jääkannen alta. Kaupungin silloilta katselemme, missä vaiheessa jäiden lähtö on. Jos siltojen välissä vesi velloo vapaana, melko todennäköisesti virta raivaa tiensä joenmutkaan, ja seuraavana päivänä suistossa on sulaa.
Näin kävi tänäkin vuonna. Perjantaina 15. huhtikuuta suma oli meidän kohdalla. Nyt lauantaina
isokoskelot polskivat tyytyväisinä vapaassa vedessä ja
nokikanat yrittivät uida vastavirtaan. Ne ovat myös nokkelia vapaamatkustajia: monen jäälautan päällä kökötti kana.
2 kommenttia:
Kun asuin Torniossa jäiden lähtöä oli aina kiva katsella ja seurata nouseeko vesi mihin asti maalla. Ikävä puoli oli se kuinka kraanavesi muuttu ihan kamalan makuiseksi ainakin minun mielestäni joka oli tottunut Hämeenlinnan harjuveteen.
Täällä jäidenlähtö on aika eleetön - kuvittelin tänne muutettuamme, että jäät ryskyisivät ja paukkuisivat. Enemmän ääntä tulee oikeastaan syksyllä, kun vedet jäätyvät ja jää paukkuu.
Lähetä kommentti