Kuuden viikon pyrähdyksen tukikohtana oleva Tansanian tiede- ja viestintäviraston rakennus on ison risteyksen tuntumassa. Piipahdus lounastauolla ulos avasi pari viikkoa sitten uuden maailman: ruukkutori jatkui silmänkantamattomiin.
Jos asuisin täällä, pihalle tai patiolle syntyisi varmasti aikamoinen ruukkupuutarha. Kehittelin jo idean puutarhayrityksestä, joka tarjoaisi ruukkutarhan viittä vaille valmiina: ruukut ja niihin puhdasta istutusmultaa, jossa voisi kasvattaa esimerkiksi yrttejä tai vihreitä vihanneksia.
3 kommenttia:
Tervetuloa takaisin! Oi, aurinko- ja lämpöhoito sekä lumettomuudesta nauttiminen ovat varmaan tehneet hyvää. Luntakin saattaisi jaksaa katsella virkein silmin ;-) Me täällä kärvistelleet voitaisiin alkaa meinaan ampua sitä tykeillä, jos se auttaisi. Saisi sana lumitykki vähän uutta merkitystä.
Upeita ruukkuja! Mistähän löytäisi ison uunin tuollaisen polttoa varten, jos sen saisi kyhättyä? Mielenkiintoinen blogi sinulla, kiitos siitä :)
Ruostevilla: kukahan järjestäisi puutarhahulluille savityökurssin, jolla tehtäisiin mahdollisimman iso ruukku? Kurssi varmasti täyttyisi hetkessä.
Saila: toivon totisesti, että lumet alkavat sulaa pikavauhtia viimeistään ensi viikolla. Viikon päästä istumme jo koneessa paluumatkalla.
Joka päivä näen kadunvarsitoreilla toinen toistaan hienompia, valtavia ruukkuja.
Lähetä kommentti