Metsänhoitajamies ratkaisi asian juurevasti: toissatalven myrsky oli kaatanut pari isoa kuusta, jotka oli jo pätkitty valmiiksi odottamaan jatkokäsittelyä. Kuori irtosi helposti, ja hetkessä pöytä oli syntynyt.
Pöytä on nyt uusi suosikkipaikkani pihalla. Iltapäivän aurinko osuu ihanasti siihen, lukemiset voi levittää ja sinisävyinen räsymatto on kuin kotonaan sen päällä. Parasta kuitenkin on puiden välistä pitkin päivää pilkottavan ja illalla matalalta veden takaa paistavan auringon leikki kaarevalla pinnalla.
Pöydän takaa voi kuvitella hallitsevansa koko pihapiiriä. Se elvyttää ihmeesti tiukan työpäivän jälkeen.
 |
| Tiikerililja nauttii elokuun auringosta. Alkukesän kosteus on tehnyt siitä tosi jämäkän. |
 |
| Kesäkukat kukoistavat ulko-oven vieressä. |
3 kommenttia:
Ooh, miten upea pöytä! Ja mikä ihana näkymä sen äärestä. Merikin pilkottaa. Sanattomaksi vetää, niin hienoa.
Näyttää kauniille!
Kiitos Saila ja Sussi! Pöytä on niin upea, ettei pihalla voi tehdä muuta kuin ihailla sitä ja valon leikkiä sen pinnoilla. Pakon edessä syntyy usein hienoja ratkaisuja.
Lähetä kommentti