Monen monta vuotta olen sinnikkäästi vastustanut orvokkien houkutusta keväällä ja ajatellut, että niiden aika on vasta silloin kun niitä kasvaa luontaisesti. Enhän halua syödä runebergintorttujakaan jouluna tai muita kausiherkkuja väärään aikaan.
Tänä keväänä puutarhurin mieli oli kypsynyt muutokselle, ja taimikaupasta lähti kotiin perunanarsissien ja helmililjojen kavereiksi orvokkeja.
Siellä ne nyt kurkkivat iloisina harmaiden ruukkujen laidoilla. Yhtään ei kaduta mielenmuutos.
2 kommenttia:
Juu, ei niitä voi vastustaa:) meilläkin on:)
Hurraa mielenmuutokselle! Orvokit ovat ihania, sinun istutuksissasi erityisen herkkuja!
Lähetä kommentti