Perjantain myrskytuulet nostivat vedet korkealle jokisuistossa, ja rantaniittymme oli osin veden vallassa. Kostea niitty kuhisee kotiloita, ja olen jo ollut menettää toivoni minkäänlaisesta keinosta hallita niiden lisääntymistä ja vaeltamista pihallemme.
Tulva toi siihen mahdollisuuden, johon oli pakko tarttua.
Kävin iltapäivällä hakemassa vastaksia juhannussaunaa varten ja huomasin, että kaikissa kasveissa roikkui isoja, muhkeita kotiloita. Keräsin niitä hetkessä puoli ämpärillistä - kuin isoja karhunvatukoita.
Illalla teimme kaksikin kokkoa niitylle, ja jatkoin keräämistä, tällä kertaa suoraan roviolle.
Tervetuloa uudelleen, kesätulva! Helpotat työtäni.
Siellä ne palavat! |