sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Lehtokotilot merihädässä

Enpä olisi kuvitellut tekeväni juhannusaattona huipputulosta lehtokotiloiden keruussa. Niin kuitenkin kävi.

Perjantain myrskytuulet nostivat vedet korkealle jokisuistossa, ja rantaniittymme oli osin veden vallassa. Kostea niitty kuhisee kotiloita, ja olen jo ollut menettää toivoni minkäänlaisesta keinosta hallita niiden lisääntymistä ja vaeltamista pihallemme.


Tulva toi siihen mahdollisuuden, johon oli pakko tarttua.

Kävin iltapäivällä hakemassa vastaksia juhannussaunaa varten ja huomasin, että kaikissa kasveissa roikkui isoja, muhkeita kotiloita. Keräsin niitä hetkessä puoli ämpärillistä - kuin isoja karhunvatukoita.

Illalla teimme kaksikin kokkoa niitylle, ja jatkoin keräämistä, tällä kertaa suoraan roviolle.

Tervetuloa uudelleen, kesätulva! Helpotat työtäni.

Siellä ne palavat!






3 kommenttia:

Jaana Sirviö kirjoitti...

Olipas onni, että sait kerättyä niitä niinkin paljon. Meillä kaupunkipihassa kahdella naapurilla on enemmän ja vähemmän hoitamattomat pihat. Rajojen tuntumassa saa päivystää iltaisin ja varsinkin sateella. Useampi sata on vaan kerätty tänä kesänä kuivuuden vuoksi.

Leena K kirjoitti...

Jaana, pitäisi mennä tekemään tarkastuslaskenta nyt kun vesi on laskenut. Samalla näkisi, kuinka paljon vieraslaji jättibalsamia siellä versoo. Olemme joka kesä nyhtäneet niitä pois ja saaneetkin paikallisesti aika hyvin kuriin.

Sussi kirjoitti...

kerrankin tulvasta oli hyötyä!