Kiven kupeesta löytyy yllätys

Eilen lähdin aamukävelylle auringonnousun aikaan. Vaikka pientareella ei kasva vielä mitään, tien sivuja tulee vilkuiltua. Saaremme on ollut muinaisen Anculys-järven rantaa ja sen upeita rantakiviä on tienkin varrella.

Yhden ison järkäleen kupeeseen oli sitten edellisen lenkin majoittunut outo joukko. Niitä oli pakko palata kuvaamaan tänään.

Ketähän saamme kiittää tästä installaatiosta?

Kevättä mä metsästän

Pihan muodot alkavat palautua, kun kinos kinokselta, kumpare kumpareelta raivokas puutarhuri käy lumen kimppuun. Tämä kuva on eiliseltä, tänään pöydän pinta oli jo kuiva ja taustalla oleva seinäke hohti tummaksi tervattuna nietosten keskellä.

Oli siis aika käydä seuraavan kohteen kimppuun. Kottikärryt joutuivat aikaisin ja voimalla tulleen lumen uhreiksi marraskuussa. Hyvä aikomus oli vielä kipata muutama kärryllinen puutarhajätettä kompostiin. Aikomukseksi se jäi ja kasvijätteet jäätyivät kärryyn. Optimistina voi ajatella, että ne tummina auttavat kärryä sulamaan vähän vauhdikkaammin.

Eilen kaadettu saarni muuttui tänään polttopuiksi. Harmi ettei nettiin saa mukaan tuoksuja. Tuoreiden pöllien ja klapien tuoksussa on jotain tuttua ja turvallista. Ehkä tuoksumuisti palaa lapsuuden talviin, jolloin metsätöitä tehtiin hevosella ja pääsin joskus mukaan maaliskuun aurinkoisina päivinä. - Tai niin ainakin muistan.

Pajunkissoja, ole hyvä!

Tulin päivällä kaupasta kotiin ja löysin pihan täynnä pajunkissoja. Metsänhoitaja oli aloittanut operaatio Lisää valoa pihaan ja kaatanut liiterin nurkalla kasvaneen raidan (Salix caprea).

Vaikka pääsiäinen onkin jo lähellä, liika on liikaa. Oksasakset esiin ja kauneimpia leikkaamaan. Edes pääsiäisen lähestyessä ei sellaista määrää pajunkissoja kukaan voi käyttää.

Pakkasin vanhan pärekorin täyteen niitä ja vein tien varteen ohikulkijoiden iloksi. Illansuussa pari koiranulkoiluttajaa niitä tyytyväisinä jo valikoi.

Huomenna tarjolla on - toivottavasti - männynoksia. Ja myöhemmin keväällä kirsika ja vaahteran oksia.

Viehkeä vesiaihe

Vesiaihe kruunaa kauniin pihan. Muutama vuosi sitten työmatkalla Laosissa kameran eteen sattui tämä viehkeä toteutus. Se henkii Kaakkois-Aasian lempeyttä ja trooppisen ilmaston rehevyyttä.

Kauniita olivat myös hotellin pation ruukkuistutukset. Toisto lisää tehoa tässäkin.

Vesiaihe voi olla näinkin yksinkertainen.

Kaakkois-Aasian kuvia katsellessa tulee melkein itku. Meillä vehreyttä joutuu odottelemaan niin pitkään. Tällaisena lumitalvena ei edes sammaleinen metsä ole päässyt lohduttamaan, kun hanget peittävät kaiken alleen. 

Saako olla raikasta vettä?

Thaimaalaiseen perinteeseen kuuluu kodin ulkopuolelle asetettu vesiruukku. Se toivottaa vieraat tervetulleeksi ja tarjoaa ohikulkijalle raikasta vettä. Aiemmin vesiruukku kuului itsestään selvästi jokaisen talon portille. Nyt niitä näkee harvemmin.

Tämä kaunis ruukku on Bangkokin länsipuolelta Thonburista pohjoisthaimaalaisen ravintolan pihalta. Perinteiseen ruukkuun kuuluu kookospähkinän kuoresta tehty vesikauha kuten tässä.

Thaikulttuurissa on monta sananlaskua, joissa vesiruukku esiintyy. Puutarhurin mieleen on tämä: ”Jos annat samean veden asettua, se muuttuu kirkkaaksi. Jos annat kiihtyneen mielesi asettua, kulkusi selkiintyy.”

Minun puutarhassani nököttää kannon nokassa useimpina kesinä burmalainen vesiruukku. Häpeällistä kyllä, sen vedestä vastaa sade - eikä kauhaakaan ole. Ehkä ensi kesänä ruukku löytää uuden paikan ja palaa arvoiseensa tehtävään.

Kuvia vesiruukuista:

• Nong Khai
• Chiang Mai

Kevät, tule jo!

Lämpimiä ilmoja joudutaan odottamaan vielä viikkoja, sanoo Ylen meteorologi Matti Huutonen. Paksu lumimatto pitää lämpötilan viileänä.

Kevätkukat puskevat varmasti versojaan lumen alla. Jotain katseltavaa oli pakko saada, joten eilen ei auttanut muu kuin lähteä puutarhakauppaan. Puoleen hintaan myydyt pikarililjat ja helmihyansintit olivat sopiva lohdutus.

Lumovat tulppaanit

Huumaava narsissien tuoksu, nenä tai kameran linssi sipulikukissa kiinni kumartelevia ihmisiä. Aprillipäivän harmaa sade unohtuu ulos Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ikkunoiden taakse.

Kukista on vaikea valita suosikkia. Kaikki voisi kuvitella kasvamaan omalla pihalla. Sitä ajattelemaan houkuttelee vihreä sammal, jota on käytetty näyttelyn asetelmissa.

Miksen viime syksynä(kään) istuttanut sipulikukkia ruukkuihin? Juuri tuollaisia ruukkuja lojuu nyt lumipatjojen alla. Ensi syksynä...

Villi niityn historiallisten tulppaanien ja narsissien ennakkotilauksia voi alkaa tehdä taas 15. huhtikuuta alkaen, opin heidän nettisivuiltaan. Villi niitystä voi tykätä myös Facebookissa.

Silver standard vuodelta 1760

Butter and eggs vuodelta 1777

Duc van TOC Prirose vuodelta 1921

Duc van TOC Red and yellow vuodelta 1595

Generaal de Wet