Syksyn sato talteen

Vihreät chilit ovat kypsinä keltaiseksi muuttuvaa Lemon Dropia.

Kasvulava ja katetut käytävät = siisti kasvimaa

Kasvulavat ja pihalaatoilla katetut käytävät ilahduttavat erityisesti syksyllä. Taivaalta valuvista sateista huolimatta kasvimaa on siisti, ja puiset laatat kuivuvat nopeasti.

Kasvimaalle olisi voinut näin kauniina päivänä nostaa aurinkotuolin - jos työ ei pakottaisi pysymään toimistossa.

 Krassien takana kasvaa lehtiselleri. Se on uusi tuttavuus, josta taitaa tulla uusi suosikki. Kestävä ja maistuva lehtivihannes.

 Salaatti jaksaa kasvaa vielä syyskuun lopulla.

 Vanhan takan uunipelti sai uuden tehtävän kurkkujen kiipeilytelineenä.

 Kiinansipuli kukkii vielä pitkään. Sen lehdet maistuvat mukavan valkosipulisille.

Mangoldi sopii porkkanan ja tofun kaveriksi wokkiin.

Syksyn värejä Porvoossa

Syksyn tullen sienestys vie puutarhurin vapaa-ajan eikä pihan hoitoon tahdo riittää tunteja. Ei hätää, ainakaan Porvoossa. Kaupungin puistot ja paraatipaikkojen kukkaistutukset tarjoavat jatkuvaa silmäniloa. Nämä kuvat on otettu pyörällä tehdyn työmatkan varrelta.

Kaljaasi Maritan ja kadun välissä näkyy yksi jokirannan perennapenkeistä. Sen kasvien vahvistumista vuosi vuodelta on hauska seurata.

Aukust Eklöfin puiston kukkaistutukset ovat hienoja myös syksyllä. Sata kappaletta mitä tahansa lajia tekee näyttää vähän erilaiselle kuin kotipuutarhurin viritykset.

Upeiden kukkapenkkien lisäksi Aukust Eklöfin puistossa ilahduttavat vesiaihe sekä Kirsi Kaulasen ja Ylva Holländerin Valtiopäivätriptyykki. Sen kolme seinämää kuvaavat Suomea, Ruotsia ja Venäjää.

Nyt kun suurin kukkaloisto on jo laimentunut, punaiset lupiinit ovat edukseen. 

Mannerheiminkadun siltaa korjataan koko syksy.

Paikallisen osuuskaupan rantakuppila ei ole sen häävimpi visuaalisesti joelta kuin kadultakaan päin. Rannan käytöstä käydään kiivasta keskustelua - kaupunkilaisten toive on saada lisää vapaata, ei-kaupallista tilaa.  

Kepeä keijunmekko

Vuosi vuodelta viehätyn enemmän ja enemmän keijunmekosta (Rhodochiton atrosanguineus). Se jaksaa kukkia ja tehdä uusia versoja pakkasiin asti. Tänä vuonna pystyversot keksivät uuden kasvutavan kuistin räystään alla. Kärhet tarttuvat hyvin karheaan lautaan. 

Keijunmekkoni on talvehtinut jo kaksi talvea kellarissa ilman sen kummempaa hoivaa. Syksyllä leikkasin sen melko matalaksi ja kastelin kevyesti muutaman viikon välein. Kellari on melko hämärä, sillä matalat ikkunat ovat pohjoisen suunnalla. 

Wikipediassa on viehättävä piirroskuva keijunmekosta. 

Syyskuu on hyvä aika istuttaa

Kävin pari viikkoa sitten ystäväni taimistolla Sipoon Söderkullassa. Iltaan vaipuvan auringon valossa oli hieno tarkastella puiden taimia ja miettiä, mitä istuttaisi jos luonto ei olisi jo hoitanut sitä hommaa meidän pihassa.

Massbybackan astiataimet on kasvatettu kotimaisista siemenistä, ja valikoimissa on lehti- ja havupuiden lisäksi pensaita.

Lännenhemlokki. Kuva: Min Fei Kultanen

En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että lehtipuiden ja -pensaiden hankintaa kannattaisi miettiä tähän aikaan vuodesta, kun näkee millaisia syyssävyjä niihin tulee. Koreanonnenpensas esimerkiksi oli houkuttelevan tummanhohtoinen.

Koreanonnenpensas, kuva: Min Fei Kultanen

Sain samalla työnäytöksen, kun Gunilla kokosi myytävää seuraavan päivän markkinoille. Massbybacka myy isoja eriä, mutta taimia voi hankkia myös tilamyynnistä.

Massbybackan taimisto - Massbybacka plantskola

Keltaisen hehkua, hopean hohtoa

Syyspäivänhatut tuovat uskomattoman määrän valoa varjoisaan pihaan. Parimetriset hujopit kasvavat talon päätypenkissä ja kukkivat vielä onneksi pitkään.

Niiden alla hohtaa kylmää valoa kesän onnistuneimpiin kasvihankintoihin kuuluva kirjavalehtinen rotkolemmikki.

Sen lehdissä on hopeinen vivahde - ja mikä parasta: lehtokotilot näyttävät välttelevän sitä. Tuo kostea ja varjoisa penkki on muuten niiden suosiossa. Rotkolemmikkiin ei kuitenkaan ole tarkertunut kotiloita, vaikka kasvin lehdet ovat mukavan karheat kulkea kuten tuon syyspäivänhatunkin.

Alkusyksyn ruokaympyrä

Tähän aikaan vuodesta pitäisi saada vain nuuhkia puutarhan tuoksuja, kerätä satoa ja makustella uusia herkkuja. Oman lohkonsa ajankäytöstä vaativat metsässä odottavat tatit, kanttarellit ja muut herkut.

Minun ruokaympyräni keskellä on kesäkurpitsan lehdestä tehty pesto. Siitä taitaa tulla uusi suosikki. Yksikin kesäkurpitsan kasvusto tuottaa hillittömän määrän lehtimassaa. Minun kurpitsani ainakin on kestänyt hyvin muutaman lehden napsaisemisen säännöllisin väliajoin.