Vältä näitä kasveja lehtokotiloalueella

Lehtokotilot suosivat selvästi tiettyjä kasveja. Mitä aromaattisempi, sen parempi. Tietoa kotiloista on kertynyt kolmentoista kesän ajalta pihapiiristä, jossa olosuhteet ovat otolliset: rehevää, kosteaa, varjoisaa ja samaa pihan ulkopuolella.

Kahden lumitalven jälkeen tullut kostea kesä on räjäyttänyt populaation määrän uuteen ennätykseen.

Kuva on toukokuulta 2010, jolloin lehtokotilot majailivat vuorenkilven lehdellä.

Nämä kasvit vetävät puoleensa lehtokotiloita

lipstikka

piparjuuri

lehtiselleri

ilmasipulin varret
valkosipulin varret

ritarinkannus

samettikukka

salkoruusu

rohtoraunioyrtti
lupiini

päivänlilja

kultasade
vuorenkilpi

Lehtokotilot näyttävät pitävän karkealehtisistä kasveista kuten salkoruusu ja ritarinkannus. Myös nokkonen näyttää kelpaavan niille, ja raparperinlehdet ovat hyvä paikka lymyillä.

Toiset pärjäävät paremmin

Mikään kasvi ei näytä täysin välttyvän niiltä, mutta esimerkiksi taponlehti pärjää hyvin. Lehtien alta kiusalaisiasilloin tällöin löytyy, mutta reikiä ei taponlehdissä juurikaan näy.

Mehitähtiä Kuressaaressa

Vietin muutaman päivän Kuressaaressa Saarenmaalla. Majapaikkamme pihalta löytyi mainiosti rajattu mehitähti-istutus. Viron ilmasto on hieman lämpimämpi kuin meillä, mikä näkyy mehitähtien valikoiman runsautena.

Mehitähti on veistoksellinen itsessään. Tiukka rajaus vahvistaa vaikutelmaa.

Menestyäkseen mehitähdet vaativat aurinkoisen ja ehdottomasti vettä läpäisevän, niukkaravinteisen kasvupaikan. Meidän rehevässä pihassamme mehitähtiä voi ajatella kasvattavansa vain ruukuissa.

Liisa Häkli kirjoittaa Suomela.fi'ssä kiinnostavasti mehitähdistä: Muinaisskandinaavisessa mytologiassa mehitähdet (Sempervivum)oli pyhitetty ukkosenjumala Thorille, antiikin mytologiassa puolestaan taivaanjumala Jupiterille eli Jovikselle. Koska sekä Thorin että Jupiterin uskottiin ohjailevan säätiloja, mehitähtiä istutettiin varhaiselta keskiajalta, mahdollisesti jo antiikin ajoilta lähtien talojen katoille suojaamaan rakennuksia salamaniskuilta."

Kuressaaressa olisi ollut kauniita ja kiinnostavia puutarhoja, mutta matkan varsinainen tarkoitus oli toinen: http://irtoselkasuikale.blogspot.fi/2012/08/logiraamatud-lokikirjoja-kuressaaressa.html

Tiukukärhö 'Juuli' auringonlaskun aikaan

Kolmatta kesää isossa ruukussa kasvava tiukukärhö 'Juuli' kukoistaa tänä vuonna. Sen kukat levittäytyvät viuhkana kasvimaan portin pieleen - sopivasti ennen portin valtaavaa 'Ville de Lyonia'. Talven kärhö vietti kumoon käännetyssä ruukussa, jonka päällä oli vielä moninkertainen pressu. Lumipatjan alla oli varmasti lämmin. 'Juuli' kasvaa vyöhykkeillä I-IV.

Tänä iltana 'Juuli' sini hehkui erityisen hienona laskevan auringon valossa. Hellepäivä päättyi lempeään iltaan, kosteaan kuin tropiikissa.

Unikko jalostuu?

Nykyisen kasvimaan paikalla oli taloon muuttaessamme nurmikkoa, joka palveli lähinnä autojen parkkipaikkana. Kuorimme nurmikon pois ja käänsimme maan. Jo seuraavana kesänä maasta nousi unikkoja, joiden siemenet olivat uinuneet maassa ties miten pitkään.

Kasvimaa muuttui pari vuotta sitten ryhdikkääksi lavaviljelmäksi, mutta kurittomat unikot pilkistelevät milloin mistäkin. Nyt yhdessä kasvulavassa kasvaa muhkea yksilö. Sen kukka on teevadin kokoinen ja lehdet valtavat.

Mahtiunikosta saa varmasti hyvän siemensadon. Kasvaako niistäkin yhtä muhkeita yksilöitä?

Muisto vain jää

Päivä kaunein sammuva on / kukka kuolee korvaamaton /kun päättyy tää /muisto vain jää, lauloivat 60-luvun lopulla Jouko ja Kosti (ja sen jälkeen moni muu). Vanha laulu jäi soimaan kärpäsenä korvaan, kun katselin ihanan 'Festiva Maxima' -pionin varisevia terälehtiä. Meille digiajan puutarhureille jää kuitenkin muistojen vahvistukseksi myös lukematon määrä kuvia -  mutta vahvistavatko ne oikeasti muistikuvia vai vievät niiltä voimaa?

Kuvia on ihana katsella talvella, jos ehtii ja muistaa. Tämän balleriinan haluaisin muistaa muutenkin. Pioni paljasti sisimpänsä syvän purppuran vasta terälehtien pudotessa.

Alla oli sopivasti hopeanhohtoinen trampoliini, jolle terälehdet lennähtivät.

Perinneruusut pärjäävät

Alapihamme laidassa kukkii mustialanruusu 'Minette' villisti rehottavana aidanteena. Se on tämän pihan, niin kuin saaren muidenkin vanhojen pihapiirien, perinnekasveja.

Tänä vuonna sateet osuivat sen kukinnan kannalta sopivasti: nuput ehtivät kehittyä ja suurin osa kukista avautua ennen kuin vesisateet osuivat tänne suistoon. Kukkanuput eivät siedä sadetta, vaan muuttuvat ruskeiksi eivätkä jaksa avautua. Kuumana, aurinkoisena kesänä sen kukat ovat täydelliset niin muodoltaan kuin tuoksultaan.

Voimakaskasvuinen mustialanruusu ei ole vaativainen kasvupaikan suhteen. Suomen ruusuperinteistä ja perinneruusuista Suomen Ruususeuran sivuilla kirjoittaa Peter Joy. Hänen mukaansa  meillä mustialanruusuna tunnettu ruusu on melko yleinen ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa, kuten myös Ruotsissa ja Virossa. Ruotsissa sitä kutsuttiin ennen nimellä R. x suionumtai svearnas ros, kun taas me kutsuimme ja kutsumme sitä edelleen mustialanruusuksi, koska Mustialan maatalousopisto levitti sitä viime vuosisadan alkupuolella. Ruusun alkuperä selvisi vasta 1980-luvulla kun eräs Sangerhausenin ruusukokoelmien kävijä havaitsi, että mustialanruusun tuntomerkit täsmäsivät siellä kasvavan'Minette'-ruusun (J.P. Vibert, Ranska, 1819) ominaisuuksien kanssa.

Huomasin muutamasta nettilähteestä, että mustialanruusu sopii hyvin köynnösruusuksi. Olisihan se pitänyt itsekin tajuta, sillä varret rötköttävät pitkinä miten sattuu. Tämän syksyn projektilistaan tuli uusi kohta: jonkinlaisen säleikön tai aidan rakentaminen ruusujen taakse.

Lehtosinilatva kukoistaa

Kärhön kupeessa kasvava lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) on saanut osansa kärhön lannoituksesta ja kasvaa muhkeana. Se ulottuu minua miltei kainaloon.

Osansa kukoistukseen on varmasti pitkällä ja kostealla syksyllä ja paksulla lumipeitteellä, jonka alla perennat viihtyivät.

Pihan voimakkaasti leviävistä kasveista se on kuuluu suosikkeiheni. Pikkutaimet ovat somia, ja kasvi on helppo nyppäistä pois, jos se kasvaa täysin väärässä paikassa.

Lehtosinilatvan väri sopii hyvin rehevään, isojen puiden ympäröimään puutarhaan.