Viron taimimarkkinat: Luige ja Pärnu

Puutarhamatka Viroon toukokuussa on perinne, josta on vaikea luopua. Taimimarkkinoiden lisäksi muutama päivä Virossa antaa joka kerta uusia ideoita. Tänä vuonna virikkeitä tosin oli tavallista vähemmän tarjolla, kun kevät oli yhtä kylmä kuin Suomenlahden tällä puolella.

Päädyimme testaamaan kahta meille uutta paikkaa äitienpäiväviikonloppuna: Pärnun taimimarkkinoita ja Luigen puutarha- ja maalaismarkkinoita. Ne avaavat puutarhatapahtumien kauden Virossa.

Pärnun taimimarkkinat oli näistä kahdesta meille mieluisampi. Markkinapaikka on vallihaudan varrella - vesi tuo mukavan lisän maisemaan. Alueesta saa nopeasti hyvän yleiskuvan, ja tapahtuma keskittyy kasveihin. Muuta tarjontaa oli hyvin vähän.

Sisäänpääsymaksu oli kohtuullinen: yksi euro.

Yövyimme puutarhurille sopivassa airbn-majapaikassa, jonka iso piha oli heräämässä kevääseen. Muuten Pärnun pihat olivat uteliaille kurkkijoille pettymys: Kuressaaren tai Haapsalun kaltaisia viherpeukaloiden pihoja ei juurikaan näkynyt, vaikka niitä pyörällä metsästimme.

Pärnun kasvimarkkinat on sympaattinen tapahtuma.

Nämä vuokot lähtivät mukaan lisäämään vuokkopihani kirjoa.

Latvialaisen taimitarhan esillepano oli hieno.

Tällä kertaa olimme melko harkitsevia ostajia - joskin auton tavaratila täyttyi samalla tavalla kuin viime vuonnakin.

Latvialaisten taimitarhojen lisäksi paikalla taisi olla muutama liettulainen myyjä.

 


12 kilometriä Tallinnasta etelään löytyy Luige, jossa järjestetään vuosittain Luigen puutarha- ja maalaismarkkinat. 

Ne eivät sytyttäneet meitä samalla tavalla kuin Pärnun kasvimarkkinat. Yhtenä syynä on korkealta tuntuva viiden euron pääsymaksu. Kasvitarjonta painottui kesäkukkiin ja hedelmäpuiden taimiin. 

Puutarhaideoita Kroatiasta

Hyytävä kevätsää pyyhkäisi Balkania viime viikolla. Bora-tuuli puhalsi parinkymmenen asteen päivälämpötilat alas ja teki öistä kylmiä.

Kävelimme keskiviikkoiltana Adrian rannikolla Zadarin vanhassa kaupungissa, jossa olivat alkamassa kukkapäivät. Istutukset ja puutarhan sisustusideat värjöttelivät kotoisassa +4 asteen lämmössä.

Tässä muutama idea.

Meille niin tuttua koivua näkyi koristepuuna monissa puutarhoissa. Suosittuja erityisesti pääkaupunki Zagrebin pihoilla olivat tummalehtiset japaninvaahterat. Ne olivat näyttäviä kevään heleiden vihreiden joukossa.

Koivumetsä oli rakennettu myös Münchenin lentokentän ravintolaan. Siitä en ehtinyt napsaista kuvaa, kun vaihtoaika oli niin lyhyt.

Värien käyttö on Balkanilla reippaampaa kuin meillä. 

Kroatia on tunnettu laventeleistaan. Niiden väri löytyi myös koristepyörästä. 

Ensimmäiset kevätkukkijat

Kevätpurskahdus antaa odottaa itseään. Lähdimme viikko ennen pääsiäistä matkalle ja palasimme eilen. Piha on miltei samasa tilassa kuin lähtiessämme, joskin lumet ovat häipyneet muualta kuin kolauskasojen kohdalta. Nekin saivat kyytiä tänään.

Kevään ensimmäinen merkki meidän pihassamme on luotettava karhunlaukka. Se on työntänyt lehtiään kivijalan viereen jo kolmatta viikkoa. Nyt niistä voi nauttia joka aterialla.

Karhunlaukka on herkullinen ruokakasvi kauniiden kukkien lisäksi.

Scillan nuput kurkkivat valoa kohti.

Lumikello on vihdoinkin alkanut levitä alapihan rinteessä.

Syksyllä istutetut valkeat krookukset talvehtivat hyvin.

Kalpean keltainen krookus pinnistelee itsekseen kevään valoon.

Puutarhuri herää talvikoomasta

Kevät kurkistelee jo - jos ei muualta niin ainakin puutarhablogeista.

Keväästä kertovat myös leikkotulppaanit. Ne saavat jatkaa elämäänsä haalistuneina ja rypistyneinäkin. Silloin ne ovat parhaimmillaan kuvauskohteina.

Hohtopiikkiputki on kimalaisten suosikki

Tämän kesän iloinen yllättäjä on hohtopiikkiputki (Eryngium giganteum). Se on kylväytynyt itsestään ja runsastunut mukavasti.

Tänään kimalaiset olivat löytäneet sen. Kamera ei ollut mukana, kun näin täydellisen kuuden kimalaisen kehän kukinnon ympärillä.




Hohtopiikkiputki näyttää olevan kasvi, josta lehtokotilot eivät suuremmin piittaa. Tämä on vahva suositus meidän pihallamme.

Tulta munille - nimittäin lehtokotiloiden

"Vihollinen pitää ensin tuntea. Lehtokotilo on vahva selviytyjä, joka kestää pakkaset poistamalla veden itsestään ja se kestää hyvin kuivuutta", sanoo Helsingin Sanomien haastattelema lehtori Päivi Korpivaara. Hän on kirjoittanut kirjan lehtokotiloiden hävittämisestä.

Minä olen tähän rehevän pihan riesaan tutustunut kohta 18 vuoden ajan. Ongelman laajuus on kuitenkin valjennut koko mitassaan vasta tänä kasvukautena. Toukokuussa kirjoitin lehtokotilojahdista taponlehtien juurakoissa. Jahti on ajankohtainen siellä edelleen, mutta vielä suurempi ongelmakohta löytyi toisaalta - ja vaatii järeämpiä toimia.


Alapihamme rajoittuu rehevääkin rehevämpään rantalehtoon. Lehdot ovatkin maanilviäisten lajien ja yksilötiheyksien keitaita, mainitsee Suomen kotilot ja etanat -kirja.

Tontin rajalla on ojanne, jossa kasvaa valtavia saniaisia. Meidän puolellamme rehottavat pihalla vuosikymmeniä kasvaneet kartanoruusut. Niiden juurelle on kertynyt kuivuneita varren kappaleita ja muuta kasvijätettä. Ihanteellisia piileskelupaikkoja siis.

Raivasin kasvustoja viime viikolla raivaussahalla. Tänään aloin haravoida kasvijätteitä ja tutkia erityisesti saniaisten juurakoita.

Sieltä paljastui satojen kotiloiden lisäksi niiden munintapaikkoja.

Hyökkäsin niiden kimppuun tohottimen kanssa ja annoin tulenlieskan nuolla pitkään munarykelmiä. Testasin myös niiden tuhoamista tulikuumalla vedellä. Liekittäminen tuntuu tänä kesänä turvalliselle vaihtoehdolle, kun kosteutta on yllin kyllin.Täysikasvuiset yksilöt poimin etikkaveteen siinä sivussa.

Puhdistus ulottui myös ojan toiselle puolelle, jossa kulkee vanha tienpohja. Raivaussaha heilui sielläkin ja viimeistelin tien ruohonleikkurilla.



Olen jo aiemmin sisäistänyt Korpivaarankin antaman neuvon: erilaisia keinoja kannattaa käyttää useita samaan aikaan.

Huomenna ripottelen Ferramol-rakeita puhdistetulle alueelle.



* * * * *

Puhdistusoperaatio jatkuu pihan toisella laidalla. Ongelmat ovat samat, mutta toivottavasti hieman pienemmässä mitassa.

Vaikka lehtokotiloilla - tai maanilviäisillä ylipäänsä - on tehtävänsä luomakunnassa, haluan vähentää niiden määrää. Rastaat ja varislinnut syövät niitä jonkin verran, ja Suomen kotilot ja etanat -kirjasta löysin mielenkiintoisen tiedon: etanahaiskiainen-niminen kovakuoriainen saalistaa erityisesti kotiloita. Se tunkee kärsämäisen päänsä pienenkin kotilon sisään ja syö pehmeät osat. Niitä tänne ja paljon, kiitos!

Metsämyyrä - liljapenkin pieni tuholainen

Naapurini on intohimoinen värililjojen ystävä. Viime syksynäkin hän istutti toista sataa uutta liljaa. Ne selvisivät hyvin kaikesta muusta, mutta pari viikkoa sitten liljojen nuput alkoivat kadota. Ne oli napsaistu siististi poikki.



Ihmettelimme tätä yhdessä, veikkailimme metsäkaurista, rusakkoa ja ties mitä. Naapurini yritti suojata jäljellä olevat nuput erilaisilla pusseilla.



Tunnistamatonta vihollista vastaan oli kuitenkin vaikea varautua.



Syyllinen paljastui viime viikolla, naapurini sattui katsomaan ikkunasta ulos: metsämyyrä kiipesi tyynen rauhallisesti pussin sisällä olevan liljan kimppuun, katkaisi nupun ja jatkoi herkuttelua maassa.

Metsämyyrä on tunnetusti taitava kiipeäjä ja aiheuttaa esimerkiksi taimikoille tuhoa. Luontoportin mukaan se syö monenlaista kasviravintoa: metsäkasvien vihreitä lehtiä, silmuja, varsia, kukkia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä.

Meidän pihallamme metsämyyrä keikkui muutama kesä sitten salvian latvassa.