Luonnonkukat puutarhassa: nurmitädyke

Ratamokasveihin kuuluva nurmitädyke (Veronica chamaedrys) loistaa sinisenä erityisen pitkään tänä vuonna. Jotain hyötyä siis viileästä kesästä.

Yksittäisen kukan elinikä on kuitenkin paljon lyhyempi: Luontoportin mukaan se loistaa vain yhden päivän, muuttuu sinipunaiseksi ja putoaa illalla.

Nurmitädykkeen sininen on niin upean kirkas, etten pane pahakseni vaikka tädyke levittäytyy kaikkialle pihaan.

Kellarin seinustalla se on hyvää pataa taponlehden kanssa.

Yrttilavassa se on lähes syrjäyttänyt mäkimeiramin, jota voi pitää saavutuksena.

Mansikkalavasta karkoitetut paakut lähtivät heti kukkimaan liiterin seinustalla. Ei ongelmaa siirrosta.

Tienvarren ja pihapiirin ruusut

Hämeenkyröstä löytyi kiinnostavan kuuloinen Avoimien puutarhojen kohde, Korpijaakkojen maa- ja ruusutila. Myöhemmin kävi ilmi, että olimme osuneet ruusutietouden kultasuoneen. Tilan isäntä Lauri Korpijaakko on Suomen Ruususeuran entinen puheenjohtaja ja tuntee tarkkaan ruusunsa.

Ruusuja kasvaa tienvarren lisäksi pihalla ja pellonreunalla. Kaikkiaan tilalla kasvaa noin 260 eri pensasruusua.

Kuvien ruusut ovat valitettavasti ilman nimiä, kun myöhästyimme opastetulta kierrokselta - eikä vastaanottokyky muutenkaan ollut parhaimillaan pari päivän reissaamisen jälkeen.

Tästä keltaisesta kaunottaresta sain isännältä pistokkaan. Toivottavasti saan sen juurtumaan.

Kasvikeräilijän puutarhassa

Tänä vuonna Avoimet puutarhat osuivat samaan viikonloppuun kuin pikainen kierros Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan seuduilla. Niinpä etsiskelin puutarhakohteita siltä suunnalta.

Kangasalasta Roineen rantamilta löytyi kiinnostava kohde: Kasvikeräilijän puutarha, jonne on karttunut yli tuhat perennalajia ja monenlaisia puita.

Kristiina-emäntä kertoi siirtyneensä pikku hiljaa pensasruusuista akileijojen kasvatukseen. Niissä riittää variaatioita ja siemenkasvatus on melko helppoa. Siemenet hän kertoi tilaavansa enimmäkseen ulkomaisten puutarhaliikkeiden verkkokaupoista.

Lehtoängelmä ja akileijat ovat kaunis pari. 

Valkokukkainen tumma kurjenpolvi oli mukava uusi tuttavuus. Se sopii myös meidän puolivarjoisalle
pihallemme - kunhan muistan pitää sen aisoissa leikkaamalla kukkavarret kukinnan jälkeen.

Pihalla oli useita jalolupiiniryhmiä. Tämä viehätti niistä eniten.

Valo siilautui kauniisti kirjavalehtisen vaahteran lehvästön läpi.

Lehtoängelmä kuuluu hankintalistalleni. Se voisi kasvaa meidän lehtomaisella pihallamme luonnostaankin.

'Tove Jansson', otaksun.

Kuunliljat ja alaskankleitoniat viihtyvät vaahteran varjossa

Kuunliljat ja alaskankleitonia ovat löytäneet rauhallisen yhteiselon mallin vanhan vaahteran alla rinteessä. Siitä tuli juuri sellainen kuin muutama vuosi sitten suunnittelin.

Vielä on tekemistä siinä, että rinteessä rehottavan vuohenputken saa pysymään kurissa. Toisaalta se estää alaskankleitonian liiallisen leviämisen. Helpommissa olosuhteissa kuten alapihan kukkapenkissä se leviää vimmattua vauhtia ja saattaisi helposti karata metsän puolelle, ellei sitä tarkkaile.

Vuohenputkien kitkeminen vapauttaa tilaa kirjavalehtisille kuunliljoille, joita rinteeseen mahtuu paljon lisää.

Ukkolaukan ylistys

Alkukesän kukkijoista suosikikseni on tullut ukkolaukka 'Purple Sensation'. Ensimmäisen sysäyksen sen kasvattamiseen antoi muutaman vuoden takainen puutarhamatka Viroon. Türin kukkamarkkinoilta löytyi mummo, jolta ostin kaksi ukkolaukkaa. Ne ovat runsastuneet vuosien varrella, ja joka syksy olen istuttanut pussillisen tai pari 'Purple Sensationia'.

Etualalla kukkivat "alkuperäiset" yksilöt, ja taustalla niitä komppaa runsastuva rykelmä.

Tällaiset hujopit tuntuvat sopivan erityisen hyvin meidän pihaamme, jota ympäröi vanha metsä valtavine puineen. Kaikkien kasvien on kilvoiteltava valoa kohti, ja tukevavartiset ukkolaukat pärjäävät siinä kisassa mainiosti.

Tällaisena viileänä alkukesänä kukinta tuntuu kestävän todella pitkään.

Muodon lisäksi 'Purple Sensationissa' minua viehättää väri. Se luo hienon kontrastin alkukesän vihreyttä vasten.

Pacific Bulp Societyn mukaan ukkolaukka (Allium hollandicum) on kotoisin Iranista, ja lajike 'Purple Sensation' olisi peräisin vuodelta 1963.

 

Ukkolaukat ja ruoholaukat kukoistavat.

Kasvimaan reunassa kasvavat ukkolaukat saavat seuraa serkuistaan ruoholaukoista.
Ne ovat mainio pari. Vielä kun jonain vuonna muistaisin kerätä ajoissa  ruoholaukan kukkanuput ja marinoida ne salaatin lisukkeeksi kuten virolaisen Tammen yrttitilan emäntä Heli Viedehof tekee.

Violetit pallot hehkuvat erityisen kauniisti illan viistossa vastavalossa.

Jospa muuttaisikin pihan kirsikkapuistoksi?

Vanhan pihamme puustoon kuuluu hapankirsikka. Puut ovat vanhaa perua - mistähän asti. Samoja kirsikkapuita on naapureidenkin pihoilla.

Meille kirsikkapuut ovat silmänilo kukkiessaan. Pihaa ympäröivien isojen muiden katveessa niiden on pakko kurotella kohti valoa, eikä marjoja ole helppo poimia. Ei niitä kyllä yleensä ehtisikään poimia, sillä rastaat kärkkyvät herkkujaan heti kun kirsikat punertavat. 

Vanhat kirsikkapuulajikkeet tekevät valtavasti juurivesoja. Kirsikkapuun alkuja nousee heti kun silmä välttää. Nyt iltahämärissä aloin ajatella, että jospa antaisikin kirsikkapuiden täyttää pihan.

Viron villitulppaanista tulee pihan kaunotar

Kaksi vuotta sitten Saarenmaalla sykähdyttävimpiä näkyjä oli villien metsätulppaanien meri vanhan kirkon kupeessa. Niiden kullankeltainen hehku jätti lähtemättömän jäljen.

Löysimme silloin Kuressaaren kukkamarkkinoilta myyjärouvan, jolla oli muutama metsätulppaani. Kävimme myös hänen villiintyneellä pihallaan, ja saimme loppujen lopuksi hotelliin toimitettuna kassillisen tulppaaneja.

Viime keväänä ne eivät vielä kukkineet, mutta nyt ujoja nuppuja keikistelee parissakin kukkapenkissä. Vielä on matkaa tuohon kukkamereen, mutta alku on pienikin alku.