Kevät pikakelauksella

Olin viikon työmatkalla Vietnamissa  ja sinä aikana oli kevät löytänyt jokisuistoon. Onneksi pitkä syksy antoi riittävästi aikaa haravoimiseen ja piha on suhteellisen siisti.

Syksyllä istutetut posliinihyasintit kukkivat jo - tai ainakin kaksi. Niiden kavereina kukkivat myös lumikellot.

Krookukset runsastuvat vuosi vuodelta. Suosikkejani ovat kalpean vaaleansiniset, pienet krookukset.

Metsässä kukkivat valkovuokot. Ne nostelevat nuppujaan myös vielä sulaneesta lumesta kostealla alapihalla. Lumet eivät ole vielä kokonaan kadonneet, taidankin juhlistaa huomenna vappuaattoa kolaamalla terassin päälle kasaantuneet lumet alas rinteelle.

Hyvää mieltä

Suvipihan Marietta jakoi minulle hyvän mielen haasteen. 

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).

Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen). 

Tulppaanit hehkuivat ilta-auringossa toukokuussa 2010.

Minulle hyvää mieltä tuovat:

1. Ihana ilta-auringon viisto valo, joka saavuttaa meidän pohjoiseen päin katsovan talomme maaliskuussa ja syvenee vain päivien pidetessä.
2. Liikkuminen omilla lähinurkilla, mieluiten saaren ympäri tavalla tai toisella.
3. Perheen nuorten herääminen rauhallisen ympäristön hyviin puoliin. - Murina syrjäisestä asuinpaikasta on vähentynyt selvästi.
4. Lumi, joka syksyllä/talvella armollisesti peittää puutarhurin laiminlyönnit.
5. Lumi, joka keväällä sulaa ja paljastaa monta mahdollisuutta tehdä jotain uutta.
6. Pyrstötiaiset, jotka lennähtivät jokunen päivä sitten talipalloja nokkimaan.
7. Harmaahaikarat, joiden näkee lentävän saaren yli melkein joka kerta kun nostaa katseen taivaalle.
8. Ensimmäiset isokoskelot polskimassa vapaassa vedessä jäiden lähdettyä väylältä.
9. J.L. Runeberg ja haitarinsoitto sen kannella kesäpäivinä.
10. Ruovikon värimaailma.

Minun listani syntyi katsomalla ulos ikkunasta kevättalviseen paisteeseen.

Haasteen heitän eteenpäin:

• Saaripalstalle
• Henrietta Hassiselle
• Villiin pihaan
• Muotoilijan puutarhaan
• Sarin puutarhaan

Maailman höyhenheinäinen ääri

Omalta pihalta ei voi poimia vielä mitään muuta kuin talvituulien pudottamia oksia. Niinpä on hyvä aika etsiä kasvikuvauksia kirjallisuudesta.

Annie Proulxin kirjoissa törmää kerta toisensa jälkeen huikeaan kuvaukseen Wyomingin äärevästä luonnosta. Novellikokoelma Lyhyt kantama sisältää monia mainintoja marunasta. 

"Seutu näytti autiolta, siellä oli isoja marunatupsaita, jänönheinää, vaikeaselkoinen taivas ja parvittain pikkulintuja jotka heittäytyivät ilmaan kuin korttipakka. Vähäinen polku ujui kohti horisontin punaista seinämää." (Maailman höyhenheinäinen ääri)

Maruna (artemisia) kiehtoo jo sanana. En löytänyt enää kirjasta kohtaa, jossa hopeisena hohtavat marunatuppaat lainehtivat tuulessa. Lukiessa se teki syvän vaikutuksen. Kirjan vieressä pitäisi aina olla nippu keltaisia lappuja, joilla voisi merkitä kiinnostavat kohdat.

Kurkistus hakukoneen kuvahakuun antaa vähän osviittaa siitä millaiselta silmänkantamattomiin jatkuvat marunatuppaat voivat näyttää. Wikipediasta opin, että marunoita on 400 lajia ja että monet niistä kasvavat Etelä-Euroopan macchia-pensaiston osana. Rakuunakin on maruna.

Artemisia tripartita, Flickr/Matt Lavin, CC BY 2.0

Proulxin tekstissä sanat soljuvat ja kuvat kulkevat lukijan mielessä.

"Teenvärinen joki oli sulavedestä vuolas, jokaista korkeata kiveä kiersi vaahtokaulaliina ja suvannoissa ja syvennyksissä kävi virta. Pajujen okranväriset oksat huojuivat jäykästi, siitepölyiset pajunkissat olivat kuin keltaisia peukalonjälkiä." (Brokeback Mountain)

Tähän pääsiäiseen sopii lumoava lumen kuvaus.

"Vitilumi levisi ylätasangolla, ja verhosi ilman, tuo harvinainen pöly, kaunista, hän ajatteli, silkkiharso, mutta tuulessa oli voimaa joka keinutti painavaa autoa, taivaasta suitsusi maahan tykyttävän valtimmon vuolas kymi. Viti tuprusi kymmeniä metrejä ilmaan koreina töyhtöinä ja vääntelehtivinä lumipiruina, hunnutettuina arabinaisina ja aaveratsastajina, jotka kaikki hajosivat valkoiseksi huuruksi. Asvaltilla luikertavat lumikäärmeeet oikenivat sauvoiksi." (Puoleksi nyljetty härkä)

Hyvää lumista, aurinkoista ja kaikenlaista pääsiäistä!

Jouluruusu - valkea kuin lumi

Joulun alla nuppunsa pulleiksi kasvattanut vaaleajouluruusu pääsi viikko sitten eroon lumitaakastaan. Paksun hangen - pihalta kolattua lunta taivaalta sataneen lisäksi - alla se oli avannut huikaisevan valkeat kukkansa.

Olisipa hienoa, jos muutaman vuoden päästä näitä kukkisi valkeana mattona. Valtavan vaahteran alle istutin jo muutaman taimen syksyllä. Siemenkasvatus kuulostaa liian monimutkaiselle lämpö-, kylmä- ja lämpökäsittelyineen, joten taidan luotta luontaiseen lisääntymiseen.

Gardena.com-sivuilla kerrotaan mielenkiintoisia asioita jouluruususta: "Myrkyllistä jouluruusua käytettiin ennen lääkekasvina hermosto- ja mielisairauksien hoitoon. Kasvia käytettiin jopa kemiallisena aseena vihollista vastaan. Sen juuriuutetta käytettiin myös nuuskan ja aivastuspulverin valmistamiseen. Aivastusvaikutuksen ja juurien värin takia kasvia on kutsuttu myös mustaksi pärskäjuureksi. Koska jouluruusu kukkii luontaisella kasvupaikallaan lumen ja jään keskellä, sitä on pidetty yleisesti toivon symbolina."

Minä asettelin ennen lumen tuloa vahvavartisia kuusenhavuja kaunottareni suojaksi, ettei painava lumi liiskaa kukkanuppuja maata pitkin. Havut suojasivat myös lumilapiolta, kun kevensin lumitaakkaa. Helleboruksen vierellä on vielä yli puolen metrin kinos. 

Jouluruusu palaa vielä ensi viikoksi havuhuppunsa alle. Sääennuste lupaa näille nurkille lumisateita alkuviikolle useammalle päivälle. 

Talven jatkumisessa on ilonsakin: ensimmäisen kerran koko talvessa saaren ympäri pääsi potkukelkalla nyt kun lumet jään päältä ovat haihtuneet ja yöpakkaset kovettaneet pinnan potkuttelukuntoon. 

Tunnustus inspiroi

Sain Kolmannen kerroksen viidakon Aralialta tunnustuksen inspiroivasta blogista. Kiitos siitä! Tunnustukseen kuuluu vastata kysymyksiin:

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
3. Mikä on puutarhafilosofiasi?

1. Ensimmäinen kysymys on helpoin: olen kasvanut maalla, nauttinut aina luonnosta ja ulkona olemisesta. Puutarhanhoito on suoraa jatkoa sille. Olen myös saanut asua ja matkustaa maissa, joissa lajien kirjo on valtavan paljon laajempi kuin meillä. Sitä omassa pihassa yritän vähän vaalia.

Puutarhablogi yhdistää kolme mieluisaa asiaa: kirjoittamisen, kuvaamisen ja puutarhanhoidon. Itselleni se on samalla päivittyvä muistikirja, johon on hauska palata tarkistamaan, miten kevät eteni jonain vuonna tai missä vaiheessa syksy sai vallan. Seuraan mielelläni hyvin kirjoitettuja blogeja.

2. Kasveja on minusta vaikea arvottaa, mutta jos yksi on pakko valita on se talon mukana tullut valkea pioni. Siirtelin niitä ensimmäisenä vuonna etupihalle eivätkä pionit kauheasti siitä ilahtuneet. Viime kesänä ilo oli suuri, kun kukat avautuivat isoina ja ihanina.

3. Puutarhafilosofia kuulostaa juhlalliselle. Rehevässä pihapiirissä on parasta hyväksyä kasvuston kurittomuus, löytää tasapaino hoidetun ja villinä rehottavan välillä. 

Tunnustuksen annan eteenpäin Juolavehnän seassa, Casa Toscanan Puutarhapäiväkirja, Saaripalsta, Villa Blåkulla ja Chiliä ja sivuhuomioita -blogeille.

Puutarhavinkki: Huovilan puisto

Huovilan puisto Kärkölän kirkonkylän liepeillä on vierailun väärti. Englantilaistyylinen maisemapuisto on syntynyt Pariisissa insinööriksi opiskelleen Carl Constantin Collinin ratsastuspuistoksi 1800-luvun lopussa.

Insinöörin ideoista osa jäi vaiheeseen, kuten uuden päärakennuksen kivijalka. Sen suojissa on nyt ruusutarha ja kesäinstallaatioita.

Puiston pieni taimimyymälä myy omien kasvien ylimääräisiä jakotaimia kuten lehtoängelmää, joka kasvaa muistaakseni luonnonvaraisena lehtomaisessa maastossa. Puron varrelle tehtyyn puistoon kaivettiin 1800-luvun lopulla neljä lampea.

Huovilan puistoon johtaa ylväs kuusikuja.

Lehtoängelmä kukki runsaasti heinäkuun alussa.

Lisää kuvateksti

Puutarhavinkki: Pioni ja piironki

Pioneista innostuneen kannattaa suunnata kevään tultua Kärkölään. Pioni ja piironki on sisustus-, lahja- ja puutarhatuotteita myyvä yritys, jonka valikoimiin kuuluu toukokuusta lähtien nelisenkymmentä eri pionilajiketta.


Minä osuin Pionin ja piirongin pihapiiriin helteisenä heinäkuun päivänä Kärkölästä lähteneellä vaelluksella. Navettaan rakennetusta myymälä-kahvilasta jäi mieleen viileys ja pionin kuvilla koristellut sisustustavarat. 

Harmikseni en tullut kuvanneeksi myynnissä olleita taimia. Helteinen vaellus sekoitti selvästi ajatukset. Kiinasta peräisin olevilla lajikkeilla oli upeita nimiä, sen muistan. 


Pionien tarina Kiinassa on kiehtova. 


Kiinassa pionia, mu dan, on viljelty jo noin tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua, mutta alkuaikoina sille annettiin arvoa lähinnä lääkekasvina. Vasta vuoden 700 paikkeilla pioneja alettiin toden teolla jalostaa ja kasvattaa puutarhojen kaunistukseksi. Tang-dynastian (618 - 907) aikaan pioni sai suosion keisarillisten puutarhojen kallisarvoisena kaunottarena, ja hienoimpien yksilöiden arvo saattoi nousta niin suureksi, että niitä annettiin myötäjäislahjoiksikin. Ja kun keisarit muuttivat niin pionit muuttivat hovin mukana, mikä tavallaan auttoi myös pionikulttuurin leviämistä Kiinassa. Näin kirjoittaa Terhi Mikkolainen radio86.comin sivuilla.