Talvi tuli - ainakin hetkeksi

Perjantaiaamuna maisema oli muuttanut väriä. Syksy sai valkean kuorrutteen, ja pihan syystyöt menivät katkolle - tai siirtyivät kevääksi.

Alkuviikosta istutettujen kukkasipulien päälle kaivoin kompostista
vaahteranlehtimultaa. Toivottavasti se lämmittää ensi kevään kaunokaisia.

Vaahteranlehdet saavat vielä odotella vuoroaan. 

Syksyn hennot värit

Loppukesän ja alkusyksyn kukkijoilta odotetaan usein ruskan sävyjä, voimakkaita keltaisia, ruosteenruskeita ja tummana hohtavaa punaista. Minun silmääni miellyttävät tänä syksynä vaaleanpunaiset ja muut hennot sävyt.

Herkkä vaaleanpunainen väri houkutteli minut ostamaan monen vuoden jälkeen pallokrysanteemeja oven pieleen. Pienet kukat ja uusi väri tekivät kyllästymiseen asti nähdystä kasvista kuin uuden.

Krysanteemit saivat kuvausrekvisiitaksi pinkin skootterin.
Oikeasti niiden paikka on ovenpielessä. 

Isossa piharuukussa kasvava syyshortensia sai tänä vuonna seuraa vieressään kasvavasta loistokärhöstä. Kärhön pari kukkaa kurkistelee syyshortensian kukintojen seassa kuin kääpiöiden juhliin eksyneet jättiläiset.

Viisi vitsausta puutarhassa

Kosteana kesänä erilaiset sienitaudit vaivaavat kasveja. Liljakukko- ja lehtokotilopopulaatiot ovat runsastuneet eikä koivunsiementen laskemiseen riitä ihmisen käsitettävissä olevat lukusanat.

Pihalla ei ole yhtään liljakasvia, jonka lehdet tänä kesänä olisivat ehyet. Liljakukot ovat mellastaneet urakalla niin varjoliljoissa kuin muissakin.

Kolme liljakukkoa löytyi tästä tiikerililjasta.

Muumiotauti on omenapuiden riesana. Siitä on vaikea päästä eroon, mutta aion yrittää tänä syksynä kerätä kaikki tautiset omenat ja kompostoida ne kuumana muhivassa isossa lämpökompostorissa pieninä erinä. Sinne päätyvät myös (asumattoman) naapuripihan saastuneet omenat, joita olen käynyt jo muutamaan kertaan noppimassa.

Omenapuiden latvustot pitäisi pitää ilmavina ja väljinä. Helpommin sanottu kuin tehty, ainakin tällaisella pihalla, missä kaikki kasvaa rehevänä.

Lehtokotilot ovat meidän pihamme suurin riesa. Niitä olen kerännyt litroittain - mehutölkki toisensa jälkeen. Loppurutistus seuraa heti, kun ehdin leikata kukkapenkkien kasvustot ja siistiä alustat. Aion käydä ne läpi niin tarkkaan kuin ikinä pystyn. - Ajatuksista on pakko sulkea tieto siitä, että pihamme ulkopuolella vesijättömaalla kotiloilla on mukavat oltavat.

Tämä punkero kiipeili kesällä 2009 nukkahelmijäkkärässä.

Salkoruusussa on ollut useampiakin tuholaisia, mutta ikävin on puccinia malvacearum -ruoste. Se täplitti sateisena kesänä alimmat lehdet täysin. Salkoruusuruosteesta minulla ei ole aiempaa kokemusta. Tautiset lehdet hävitin lämpökompostorissa. Toivon, ettei ruoste ehtinyt pesiytyä lähellä olevaan ruusumalvaan.

Puccinia malvacearum -ruoste leviää muihinkin malvakasveihin.

Koivun voimakas kukinta keväällä enteili runsasta siemensatoa. Niitä onkin riittänyt kerros kerrokselta; jokaisen tuulisen päivän jälkeen piha ja kasvit ovat siemenkerroksen peitossa. 

Syksy tuo syklaamit

Viileässä viihtyvä syklaami on hyvä alkusyksyn ulkokukka. Syklaamit ovat kotoisin laajalta alueelta Välimeren seudulta: Turkista, Italiasta ja Pohjois-Afrikasta. Luonnossa ne kasvavat usein vuoristoalueilla.

Minun sydämeni sulattivat villit syklaamit 1980-luvun alussa Adrianmeren rannalla. Kävelin Dubrovnikin yläpuolella vuorenrinteellä, jossa pienet syklaamit kukkivat kuin meillä sinivuokot. Muisto siitä sykähdyttää vieläkin.

Wikipediasta opin nyt, että ne olivat mitä todennäköismmin Cyclamen repandum -lajiketta.

Syklaameissa minua viehättää kepeys ja kaunis muoto. Ne ovat kuin kasvimaailman sudenkorentoja. 

Myskimalva kukkii uskollisesti

Alapihan kukkapenkin pelastaa vuosi toisensa jälkeen myskimalva (Malva moschata). Se jaksaa kukkia, oli kesä sateinen tai kuiva. 

Myskimalvaa on perinteisesti käytetty lääkekasvina. Sillä on hoidettu muun muassa yskää ja sitä on käytetty kuhmujen hoitoon.  Varren kuituja on käytetty myös kehruussa. -- Täytyykin muistaa kokeilla niitä paperintekemiseen.

Luontoportin mukaan se karkailee ja kotiutuu kärkkäästi pihapiirin lähistölle. Keski-Euroopassa ja Etelä-Skandinaviassa se on jo vakiintunut luontoon; saman arvellaan tapahtuvan meilläkin ilmaston lauhtuessa. 

Ei hullumpi skenaario, sillä myskimalva on lempeä laji. 

Naapurin parhaat

Kaunista, kurinalaista ja hillittyä - mutta kuitenkin lähiluontoon saumattomasti sulautuvaa. Sellaista on naapurini pihalla. Siellä on ihana käydä pihakierroksella. Perinteeseen kuuluu tulla saman tien meidän pihalle katsastamaan minun rönsyni.

Etupihaa hallitsevat nyt pyöreät muodot. Pallohortensian kukinnot

pullistelevat vanhojen omenapuiden katveessa.

Pallokrysanteemit vartioivat sisääntuloa. Kuistilla istuja voi nostaa katseensa

niistä hortensioihin ja ihastella rauhallista tunnelmaa.

Kymmenet - tai ehkä voi puhua jo sadoista - liljat kukkivat pihalla. Häkellyttävän hyvin nekin sopivat vanhaan pihapiiriin.

Black Russian kypsyy

Helsingin Sanomien ruokasivuilla esiteltiin tänään erilaisia tomaatteja, niiden joukossa myös 'Black Russian'. Minun tumma venäläiseni kypsytti ensimmäiset hedelmänsä juuri sopivasti.

Tämän tummemmaksi eivät tomaatit osan päivää varjossa olevassa kasvihuoneessani tule. En tiedä, kuinka paljon valon määrä vaikuttaa tomaatin väriin. Maukkaita ja mehukkaita ne joka tapauksessa ovat.

'Black Russian' on hyvä ruokatomaatti.

'Tanskan vienti' kylpee ilta-auringossa.

Ensimmäinen kypsä 'Black Russian' löysi tiensä kesäpastaan
http://tofujasitruunaruoho.blogspot.fi/2012/08/helppo-kesapasta-black-russian.html