Muutama päivä sitten kuvailinkin jo Etelä-Karjalan tienpiennarten kukkaloistoa. 170 kilometrin pyöräreitin varteen niitä riitti, mutta riitti myös muuta kiinnostavaa.
PyöräillenSuomessa.fi-sivuilta löytyy hyvä yleiskuvaus reitistä.
Me aloitimme reitin Lauritsalasta, jonne jätimme auton peräkärryineen. Päädyimme tähän ratkaisuun, koska halusimme mukaan telttailukamppeet, jotka kulkivat kätevästä pyörän peräkärryssä. Sen kuljettaminen linja-autossa taas olisi ollut hankalaa.
 |
| Näkymä Luukkaansalmen sillalta Kaukaan sahalle. |
Emme selvitelleet ennakkoon juurikaan majapaikkoja tai venekuljetuksia vesistöjen yli. Olisi kannattanut hoitaa erityisesti jälkimmäinen.
Alkuperäinen ideamme oli yöpyä teltassa matkan neljästä yöstä yksi tai kaksi. Luontevinta se olisi ollut ensimmäisenä ja toisena yönä. Sääennuste kuitenkin muuttui kuten tänä kesänä sen on tapana tehdä, ja jo ensimmäiseksi yöksi oli sadetta luvassa. Niinpä tutkimme Taipalsaaren majapaikkatarjonnan ja päädyimme hotelli Lakehouse Saimaaseen.
 |
| Lakehouse Saimaa oli hyvin toimiva majatalo. Aamiainen toimi itsepalveluperiaatteella talon siivessä. |
|
Sateisena aamuna ei ollut kiirettä, sillä venekyyti Sarviniemestä Kyläniemeen oli luvassa vasta myöhään iltapäivällä. 11 kilometrin matka majapaikasta entisen Suur-Saimaan lomakylän maisemiin Suureen Sarviniemeen sujui leppoisasti.
Sarviniemi oli kaksi vuotta sitten otsikoissa, kun maanomistajat olivat myymässä aluetta venäläisille. Vieressä olevan puolustusvoimien harjoitusalue sai valtion puuttumaan peliin, ja Metsähallitus osti alueen puolustusvoimille. Keväällä Metsähallitus luovutti virkistysalueen
Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön hallintaan. Ränsistyneet rakennukset on tarkoitus purkaa ja alue ennallistaa.
Sarviniemi on upea päivämatkailukohde niin pyöräilijöille, veneilijöille, lintuihmisille ja muille luonnossa liikkujille.
 |
| Nuotion sytyttäminen märillä puilla sateessa otti oman aikansa. |
 |
| Sadeponcho antoi vähän suojaa. |
TK-Fishingin vene vei meidät Sarviniemestä Kyläniemeen, jossa toinen Salpausselkä jatkuu kauniina harjuna. Pyörät kulkivat mainiosti veneessä, johon kuulema on enimmillään saatu mahtumaan kuusi pyörää. Minimoimme sateen takia pyöräilymatkan ja rantauduimme Kyläniemen kalasatamaan.
Telttailu ei sateessa huvittanut, ja onneksi meillä oli hyvä vaihtoehto majapaikaksi: serkkuni aitta. Sadeiltana oli mukava saunoa ja seurata ammattikalastajan työtä.
 |
| Pikkumuikut matkalla Kyläniemestä kauppoihin. |
Aamulla Saimaa oli kuin toinen järvi ja polkeminen maistui. Maistuivat myös ahomansikat tien poskessa. Kyläniemen hiekkaisella harjulla ne olivat erityisen makeita ja paikoitellen niitä oli valtavasti.
Kyläniemen erottaa mantereesta eli Ruokolahden Utulasta lossi, joka ylittää 1790-luvulla kaivetun Kutvelen kanavan. Tällä kertaa muita kulkijoita ei ollut, joten koko lossi oli meitä varten.
Niin Kyläniemenkuin Ruokolahden puolella sijaitsevan Utulan tiet ovat mukavia pyöräillä. Koko ajan pientä nousua ja laskua, eikä paljoa liikennettä. Reissueväitä täydensimme Utulan kyläkaupassa, joka on näkemisen arvoinen paikka muutenkin.
 |
| Utulan kyläkauppa järjestää myös livemusiikki-iltoja. Edu Kettunen olisi esiintynyt seuraavana iltana. |
Seuraava vesistön ylitys Utulasta Härskiänsaareen sujui soutuveneellä. Venekyytiä tarjoaa lähettyvillä kesäpaikkaansa pitävä perhe, jonka pojat soutavat pyöräilijöitä Vuosalmen yli. Hieno kokemus sekin. Palvelu on tarjolla silloin kun perhe on paikalla. Kannattaa siis varmistaa hyvissä ajoin etukäteen.
 |
| Peräkärryn sovitteleminen veneeseen oli tarkkaa puuhaa. |
Tienvarsimansikoita riitti näissäkin saarissa. Härskiänsaaressa ajeltiin pitkään metsäisiä teitä ja ihailtiin vanhoja metsiä: männyt ja kuuset olivat valtavia.
Matkan varrelle osui myös maan paras pullapaikka: Maatilamatkailu ja pitopalvelu Hertta. Kauniisti matkailukäyttöön muutettu navetta oli viihtyisän rauhallinen, ja välipalan hinta-laatusuhde paras mahdollinen. Kahvi, tee ja neljä tuoretta pullaa maksoivat kahdeksan euroa! Hertan majoitustilat näyttivät myös houkuttelevilta, mutta paikka oli liian aikaisin reitillämme, sillä halusimme yöpyä Ruokolahden kirkon lähettyvillä.
 |
| Hertan ravintola. |
Majapaikka olisi kannattanut varmistaa etukäteen. Kun iltapäivällä aloimme tutkailla majoitusvaihtoehtoja, mielessä ollut Jaakkiman opisto tipahti pois. Varauksia hoiti yksi henkilö, jolla oli puhelimessa vastaaja päällä, eikä muita sähköpostiosoitteitakaan ollut tarjolla.
Booking.comista katselemistamme vaihtoehdoista monet olivat täynnä ja päädyimme "hotelli" Hirsirantaan. Lainausmerkit ovat tarpeen, sillä hotellipalvelua ei varsinaisesti ollut. Huone kyllä oli siisti ja sängyt kohtuullisen mukavat, mutta muuten paikka oli masentava - kuin aika olisi pysähtynyt.
Ruokolahden kirkonkylä sen sijaan on viehättävä paikka. Kävelimme sinne tänne ja päädyimme kauniiseen uimapaikkaan ilta-aurinkoa ihailemaan.
 |
| Lisää kuvateksti |
Majapaikkamme oli Salosaaressa, josta reitti jatkui kätevästi Imatraa kohti. Alkumatkan näkymiä hallitsi valtava Kaukopään paperitehdas.
 |
| Kaukopään paperitehdas täytti koko maiseman. |
Kuuliaisesti kurkkasimme myös Vuoksenniskan Kolmen Ristin kirkkoa, jonka Alvar Aalto on suunnitellut.
Retken viimeisen yön vietimme Imatran kylpylässä. Hierovissa suihkuissa ja lämpimissä vesissä oli mukava lillua, vaikka reitti ei uuvuttava ollut. Kylpylä on jo parhaat päivänsä nähnyt, eikä palvelualttius ollut parasta luokkaa. Tavarakärryllemme ei löytynyt katospaikkaa, joten se sai toimia matkatavarana - ja hyvin toimikin.
Imatra-Lappeenranta-välin hurruuttelimme reittikuvausta pidemmin kuutostien varrella kulkevaa pyörätietä, kun emme tulleet viimeisenä päivänä enää tutkineeksi reittikuvausta kovin tarkkaan.
Hienoja maisemia mahtui viidenteenkin päivään kuten Saimaan kanavan ylitys.
Matkan parhaita muonituspaikkoja oli Lappeenrannan satama, jonne tosin menimme autolla, kun pyörät oli pakattu jo Lautritsalassa. Marttojen vohvelikioski on huippupaikka, ja The Mustikka -vohveli kesän kaunein annos.
