Vaikka tv-säämies vakuutti juuri lumirajan kulkevan Kokkola-Lappeenranta linjalla, alapihallamme on vielä paksu lumikerros ja yläpihankasvimaa vasta heräilee reunalle kolattujen kinosten alta. Pohjoinen rinne metsän sylissä on suojassa tuulilta, kevätpaahteen vaaraa ei ole ja lumet sulavat pari viikkoa myöhemmin kuin naapurissa.
Jotain sentään jo kasvaa: vähän lunta rinteessä kuopsuttamalla sain esiin ensimmäiset lumikellon nuput. Karhunlaukka työntää versojaan kivijalan vieressä eteläpäädyssä. Kohta niistä saadaan maukasta lisää salaattiin. Jos karhunlaukka jatkaa leviämistä viime vuoden malliin, salaattiaineksia riittää.
Ilmasipulit ilahduttavat kasvimaan reunassa ja eiköhän siellä muutama valkosipulikin työnnä valoon vihreitä varsiaan.
* * * * *
Tähän aikaa vuodesta haluaisin, että talossa olisi ikkunoita joka suuntaan ja itsellä aikaa vahtia kevään etenemistä. Ja tietysti sisään pitäisi päästä kaikkien lintujen äänet, muttei joen toisella puolella päristelevien mopojen tai muiden äänihäiriköiden ääniä.
Eilen illan suussa kävelin saaren toiselle laidalle tarkistamaan kevätmuuttajat. Mekkala oli melkoinen: joutsenet lauloivat, kanadanhanhet honkottivat, lokit kirkuivat, taisipa joukkoon sekoittua harmaahaikaran röhkinääkin. Pikkulinnut pyrähtelivät parvina ja yksittäin siritellen, sirkuttaen.
Tänään töyhtöhyypät olivat vallanneet kuutostien varrella aurinkoisen rinnepellon. Keväisempää näkyä saa hakea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti