Joka kevät näihin aikoihin pihamme laitamille kulkureitin varteen ilmestyy punainen väriläiskä. Tänä vuonna päätin vihdoin selvittää, mistä sienestä on kysymys. Punamaljakas (Sarcoscypha austriaca) on sienikirjan mukaan melko yleinen rehevissä lehtimetsissä ja lepikoissa karikkeeseen hautautuneissa laho-oksissa. Sienikirjan selaaminen tuotti taas muutenkin hupia. Uudet sienien nimet ovat hulvattoman hauskoja. Lyhytjalkamörsky, rusoriesa, ryytimantumukula, suonijänönmukula, vihvilänpahkapikari.
Punamaljakkaille seuraa tekivät kevään ensimmäiset valkovuokot. Ne näyttävät oikein somilta vesimyyrien (?) myllertämässä sammalikossa.
Pitkään pihatyöpäivään mahtui monta hommaa: lehmänlannan kuskausta kottikärryllä puolen kilometrin päästä maisemanhoitolehmien laitumelta, kasvihuoneen kuurausta, perennapenkkien kuopsutusta, taimien koulimista. Ja tietysti kaiken maasta nousevan ihailua. Scillat työntävät nuppujaan, sinivuokot kukkivat, lehtosinilatvojen terhakat versot ovat jo pitkällä, karhunlaukan lehtiä riittää syötäväksi.
Nyt silmät hädin tuskin pysyvät auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti