Asun ison ruovikkoalueen reunassa ja mietin aina välillä, miten järviruokoa (Phragmites australis) voisi käyttää. Paperimassan raaka-aineena sitä olen kokeillut, kasvimaan polut ovat saaneet sen oljista joskus katteen ja tiedän, että olkea käytetään materiaalina Viron olkikatoissa. Olkisilppua olen hakenut kasvihuoneen tomaattien katteeksi kastelun helpottamiseksi. Se kattaa myös kasvimaan lavat.
Uusi, kiinnostava tieto sen sijaan löytyi ruoko.fi-verkkopalvelusta: Carl von Linne kertoi Flora Lapponica -kirjassaan (1773) maalaisnaisten värjäävän kankaitaan kellanvihreiksi järviruo'on röyhyillä.
Jatkoin googlaamista ja käsiin osui Metropolian opiskelijan Artur Närväsen opinnäytetyö japanilaisen wabi-sabi -estetiikan etsimisestä kasvivärjäyksen kautta. Laajimmillaan wabi-sabi voi olla elämäntapa, suppeimillaan se on kauneuden käsite. Wabi-sabiksi voi kutsua epätäydellisten, kestämättömien ja puutteellisten asioiden kauneutta. Tämä kauneus on vaatimaton, nöyrä ja epätavanomainen.
Hmm, millähän järviruo'on purettaisi?
Uusi, kiinnostava tieto sen sijaan löytyi ruoko.fi-verkkopalvelusta: Carl von Linne kertoi Flora Lapponica -kirjassaan (1773) maalaisnaisten värjäävän kankaitaan kellanvihreiksi järviruo'on röyhyillä.
Jatkoin googlaamista ja käsiin osui Metropolian opiskelijan Artur Närväsen opinnäytetyö japanilaisen wabi-sabi -estetiikan etsimisestä kasvivärjäyksen kautta. Laajimmillaan wabi-sabi voi olla elämäntapa, suppeimillaan se on kauneuden käsite. Wabi-sabiksi voi kutsua epätäydellisten, kestämättömien ja puutteellisten asioiden kauneutta. Tämä kauneus on vaatimaton, nöyrä ja epätavanomainen.
Hmm, millähän järviruo'on purettaisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti