Tänään korjasin satoa viime vuonna kylvetyistä mustajuurista. Olisi kannattanut odottaa vielä lisää sateita: savensekainen maa oli nyt niin kovaa kuivan kesän jäljiltä, että juurakot napsahtelivat poikki.
Opin myös kantapään kautta, että mustajuuri tummuu todellakin helposti. Eipä se makua haitannut. Kuvan juuresnipusta syntyi punasipulin ja emmeltalraasteen kanssa makoisa keitto, joka ei suolan lisäksi muita mausteita kaivannut.
Violetit salkopavut odottavat vielä käsittelyä. Salkopavut kasvattivat aurinkoisena kesänä valtavan lehtimassan, joka nujersi viime viikon sateissa kasvutelineensä. Kolmemetriset betoniraudat taipuivat kuin pajunvitsat nuoskalumen painosta.
Tämän kesän tummiin uutuuksiin kuuluu myös koristebataatti. Sen lehdet antavat mukavasti kontrastia heleän vihreälle salvialle, mutta ovat jättäneet varjoonsa sitruunatimjamin.
Yritin löytää viitteitä siitä, olisivatko lehdet syötäviä. Suomenkielinen haku ei tuonut tulosta; täytyypä jatkaa latinalaisella nimellä englanniksi. Aasialaisen keittiön ystävänä haluaisin käyttää mahdollisimman monenlaisia lehtivihanneksia.
Helsingin Sanomissa joku päivä sitten oli juttu vietnamilaisesta perheestä, joka kasvattaa valtavat määrät kesäkurpitsaa ja käyttää mm. lehdet ruokana. Testasin tänään ja totta tosiaan, kesäkurpitsan lehdet ovat mainioita wokkivihanneksia. Ryöppäsin ne ensin muutaman minuutin ajan mikrossa, valutin ja wokkasin nopeasti rypsiöljyssä valkosipulisilpun ja soijakastikkeen kera. Lehdet säilyttivät mainiosti rakenteensa ja pienen karheutensa.
Kasvihuoneessa sato kypsyy riippuvissa koreissa. Nostin eilen valkosipulit, jotka nyt kuivahtavat ennen varsinaista säilytystä.
Katsoin parhaimmaksi nostaa myös kypsyvät kirsikkatomaatit hiirien ulottumattomiin. Pienet hampaat ovat nakertaneet muutaman tomaatin ja pari chiliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti