Minulle lootus-sana tuo mieleen pyöreän muodon, kuin lootuksensiemenhillolla täytetyn höyrytetyn pullan. Lootus onkin monipuolinen kasvi, sen kaikkia osia käytetään ruuanlaitossa, juuria myös lääkkeenä. Lootus maistuu mukavalle myös sanana,
Lootus on pyhä kukka niin buddhalaisille kuin hinduillekin. Buddhalaisuudessa se edustaa ruumiin, puheen ja mielen puhtautta.
Aasiassa kasvavan intianlootuksen (Nelumbo nucifera) värimaailma ulottuu puhtaan valkoisesta pinkkiin ja lilaan. Herkästä ulkonäöstään huolimatta se on kestävä kasvi, jonka siemenet selviävät itämiskykyisinä vuosikausia. Wikipedian mukaan jopa 1 300 vuotta vanhat siemenet ovat itäneet Kiinassa.
Lootuksenkukilla on hämmästyttävä taito: ne pystyvät tutkijoiden mukaan säätelemään lämpötilaansa houkutellakseen lämpimässä liikkuvia hyönteisiä.
Lootuksen koristeellisia siemenkotia käytetään kukka-asetelmissa ja isot lehdet ovat hyviä kääreitä.
Jutun lootukset on kuvattu kesällä 2007 Nanningissa ja Dalissa Kiinassa.
3 kommenttia:
Mielenkiintoinen postaus. Juu - kyllä mie tarvitsen sen pihalammen. Tai ehkä kaksi.
Minulla on vähän sama pohdinta kuin sinulla: miten kirjoitta puutarhablogia sortumatta vuodesta toiseen samoihin juttuihin. Niinpä kaivelin muistia ja kuvia matkoilta.
Ihminen tarvitsee ehdottomasti ainakin yhden pihalammen - jos ei asu vesistön varrella ja piha ole muutenkin kosteaan taipuvainen. Lootus ilmeisesti ei jaksa meidän talviamme, mutta kyllä lumpeetkin ovat kauniita.
Olen nyt tilannut Ebaysta Nelumbon siemeniä ja ensimmäiset itivät jo lämpimässä vedessä(sieltä onneksi tuli istutus/kasvatusohje mukana)
Ajatuksena on ostaa niille pihalle iso astia ja laittaa Lootukset koriruukussa sinne pohjalle, jotta voin nostaa ne talveksi talteen...valkoista, pinkkiä, lilaa ja yksi sininenkin ;)
Lähetä kommentti