Riippuvan puutarhan alku

Helsingin puutarhamessuilta ostamani kuitukankaiset kasvatuspussit ovat päässeet koekäyttöön. Istutin niihin muutaman keittiökäytöstä siirretyn ruukkuyrtin. Yrttipussit roikkuvat alkuvaiheessa kasvihuoneessa odottelemassa pystypuutarhaideoiden jalostumista.

GreenhouseEffectin kasvatuspussit tuntuvat
kestäville, mutta ovat aika kalliita.

Rosmariini näyttää viihtyvän hyvin pussissaan. 

GreenhouseEffectin pussit ovat kestävän tuntuisia, mutta tulevat kalliiksi, jos mielessä on yhtään isompi kasviseinä. Vielä hahmottumattomissa suunnitelmissä häilyy ripustuspaikkana kaikenlaista taustaseinäisistä kasvulavoista torneihin, kompostointialueen peittävästä aidasta talon ulkoseinään tuleviin koukkuihin.

Taidan kokeilla vastaavien ompelemista esimerkiksi maanrakennuskankaasta. Meidän lehtokotiloiden riivaamalla pihallamme tämä voisi olla hyvä tapa kasvattaa syötäviä kasveja. 

Vapun kunniaksi pestyssä kasvihuoneessa odottelevat puutarhamessuilta
ostetut hopeapiikkiputken ja mikäs-se-nyt-olikaan taimet.

Viime vuosi oli niin kostea, että kasvihuoneen maskottina vuosia ollut hiekkatäytteinen thaimaalainen käärme alkoi kasvattaa itselleen vihreää turkkia. Vähemmän vettä tänä vuonna, on tämän tarhurin toive.

Lisää kuvateksti

Sinivuokkoja ja olkiseinämiä

Iltaa kohti upean kuulaaksi kääntynyt kevätsää houkutteli tutkimaan lähitienoita. Porvoon Ekudden on upea paikka tähän aikaan vuodesta, kun tuhannet sinivuokot kukkivat kuivuneiden tammenlehtien joukossa.

Tänä talvi kohteli lempeästi ruovikon olkia eivätkä myrskyt pyyhkineet niitä mataliksi. Nyt pengertietä reunustaa molemmin puolin kauniin vaalea olkiseinämä.

Oma piha on jo paremmassa jamassa kuin alkuviikosta, jolloin Uusimaan kuvaaja kävi ottamassa kuvat tänään ilmestyneeseen puutarhajuttuun http://www.uusimaa.fi/artikkeli/234822-leena-kultanen-otti-varaslahdon-puutarhakauteen.

Krookukset kukkivat jo alapihalla ja erinänisten lumikasojen alta paljastuu tulppaanien, narsissien ja muiden kevätkukkijoiden versoja. 

Kasvihuone elpyy, vielä kerran

Kasvihuoneen vauriot eivät osoittautuneet yhtä pahoiksi kuin ensi tuntumalta arvelin. Mies nikkaroi pleksimuovista korvaavat ruudut ja vahvisti puuosilla rakennetta muutamasta kohdasta.

Kevään kunniaksi kylvin sinne vihreitä lehtivihanneksia. Jännittävää nähdä, itävätkö ne. Ainakin osa siemenistä on ostettu Italiasta 2004.

Multiin pääsivät:

• Pinaattihierakka (Rumex patienta)
• Rypsi (Brassica campestris)
• Vuonankaali (Valeriana locusta L.)
• Sikurisalaatti (Cicoria catalogna gigance di Chioggia) - näyttää voikukanlehdelle
• Sikurisalaatti (Cicoria a grumolo verde scuro) - muodostaa lehtiruusukkeen

Kylvösten innoittamana tein vielä kasvulavojen viljelysuunnitelman. Siinä paikkansa löysivät muun muassa esikasvatuksessa olevat sitruunakurkku ja maustefenkoli.

Lumitalvet kasvihuoneen surma

Kolmas perättäinen lumitalvi teki selvää kasvihuoneestamme. Osa kattolaseista roikkuu pelkästään silikonisaumojen varassa.

Kuva on viime viikon lopulta. Lumipenkat ovat tuosta jo alentuneet,
mutta edelleen kasvihuone on niiden saartama. Lumisen talven aikana
lunta kertyy mieletön määrä.

Tällä kertaa eivät pienet korjaukset ja lasien vaihtaminen enää autaa, vaan on mietittävä mitä tehdä kasvihuoneelle. Jokisuistossa lunta tuntuu tulevan talvi talven jälkeen selvästi enemmän kuin sisämaan puolella. Kovana lumitalvena aika ei riitä katon puhdistamiseen kaikelta muulta lumityöltä.

Kattoprofiilin pitäisi olla selvästi jyrkempi, jotta lumet valuisivat itsestään - edes joskus. Talvisin pihaamme ei aurinko paistele, joten siltä on turha odottaa apua. 

Kehittelen nyt erilaisia ideoita. Yksi niistä on pystypuutarhan perustaminen taustalla näkyvän autokatoksen pylväikköön. Helsingin puutarhamessuilla tutustuin GreenHouse Effectin kasvatuspusseihin. 

Neljä kasvatuspussia on nyt koekäytössä. Kuvan yrttiseinä on
GreenHouseEffectin osastolta messukeskuksesta. 

Haaveillahan kannattaa isosti. Niinpä lausun nyt julki suurensuuren puutarhahaaveeni: koko nykyisen kasvulava-alueen kattava kasvihuone, jonka rakenteet olisi käsitelty jollain lehtokotiloita karkottavalla aineella. 

Viime keväänä lehtikuiset lavat saivat seuraa höylätystä kuusilaudasta
tehdyistä lavoista. Tuhlausta, tuumasivat puusepänliikkeen miehet.

Keltainen kevät

Lumien sulamisen ja ruohikon vihertymisen välinen aika on ankean harmaata. Talven jälkeen silmä etsii värejä, joita ei maisemasta juuri löydy. Porvoossa puisto-osasto ilahduttaa tänä vuonna auringonkukankeltaisilla penkeillä Runebergin puistossa.

Keltainen viittaa aurinkoon ja koska aurinko on monessa vanhassa kulttuurissa viitannut tai rinnastettu jumalaan, keltainen on siis jumaluuden väri. Näin kirjoittaa Päivi Hintsanen coloria.netissä. Keltainen on myös väri, jonka ihmissilmä ensimmäisenä havaitsee.

Keltainen hehkuu myös autokatoksemme lyijylasityössä. Viikko sitten tulin kaupungilta kotiin vähän ennen puoltapäivää, ja lasiseen sateenkaareen paistava aurinko heitti hienon värivarjon autokatoksen seinään. 

Uskon, että lisää tällaisia väriläiskiä tarvitaan, kun ilmastonmuutos tekee ennen pitkää talvistamme vetisiä ja talven harmaista kausista pidempiä.

Baobab eli apinanleipäpuu

Baobab- eli apinanleipäpuussa on jotain ihmisen perusturvallisuuteen ja hyvään oloon liittyvää. Ainakin minua niiden muoto on puhutellut niin kauan kuin muistan.

Taannoisella Afrikan-matkalla pääsin tutkailemaan niitä Etelä-Tansaniassa sijaitsevassa Ruahan kansallispuistossa.

Afrikkalaisen san-kansan tarustossa apinanleipäpuu suututti
 jumalan, joka vihapäissään iski sen maahan ylösalaisin.
Vain rungon paksu tyvi jäi näkyviin. 

Ruaha on tunnettu norsuistaan, joita siellä on ehkä jopa 20 000 yksilöä. Salametsästys on saatu kuriin, ja pahasti heikentymässä ollut kanta hyvään kasvuun.

Aikuinen norsu rouskuttaa päivässä noin 400 kiloa vihreää ruokaa. Baobab-puun hedemät ovat niiden herkkua, mutta kuivana aikana norsut repivät ja syövät vettä varastoivaa, pehmeää puuainesta. Puiden alaosa näytti parin kolmen metrin korkeuteen usein melko runnellulta, mutta Tuomo Niemelän Vihreä Afrikka -kirjan mukaan apinanleipäpuut kestävät kovaakin kohtelua.

Apinanleipäpuuta käytetään monin tavoin. Sen hedelmiä syödään, niistä tehdään juomaa, niillä maustetaan kotikalja. Sen kuoresta saa kuitua köysiin ja punontatöihin.

Sansibarin majapaikassamme korkealle baobabiin oli rakennettu ihastuttava oleilupaikka. Terassi kiersi valtavaa runkoa, ja puun lehvästö suojasi auringolta.

Safarilla eläimet olivat pääasia, kasvillisuus jäi harmillista kyllä sivuosaan. Ruahan kansallispuistossa kasvaa yli 1 600 kasvilajia. Tämä kukkija osui tien varteen paikassa, jossa saattoi astua ulos autosta ja napata kuvan.

Ruahan Mwagusi Campista löytyi vaikkapa juhannussaunaan sopiva vihreä vinkki: kietaise vieraspyyhkeen ympärille vihreä lehti. Samalla tavalla oli koristeltu vessapaperirulla. Mwagusin sivuilla kannattaa käydä haaveilemassa ylellisestä luontohenkisestä majoituksesta. Hiilijalanjäljestä ei tässä yhteydessä uskalla puhua mitään.