Akileija valitsee itse kasvupaikkansa

Vanhaan pihapiiriin kuuluvat akileijat. Viidessä vuodessa niiden määrä ja värikirjo on lisääntyneet - ja kasvupaikat moninaistuneet. Tämän blogin ensimmäinen postaus kertoi pihan akileijoista. Kauneimmat yksilöt tuntuvat kasvavan kukkapenkkien reunamilla, polkujen varsilla ja muissa satunnaisissa koloissa.

Tämän tummana hehkuvan lehtoakileijan väriä ei kamera
suostunut tallentamaan riittävän syvänä. Tumma kaunotar
sopii hyvin tumman kurjenpolven kaveriksi. 

Luontoportti kirjoittaa kauniisti akileijasta: "Akileijan kukassa voi nähdä viiden yhteen kurkottavan pitkäkaulaisen linnun hahmon käyrine nokkineen, siipineen ja leveine pyrstöineen. Mahdollisesti tämä mielikuva on akileijan ja sen tieteellisen nimen takana, jotka on johdettu kreikan kotkaa tarkoittavasta sanasta aquilo."

Vadelmanpunainen akileija kurkistelee kesä toisensa jälkeen
talon nurkalla. Tänä vuonna se kukkii tavallista vähemmän. 

Luontoportista opin toisenkin kiinnostavan tiedon. Lehtoakileijan päälevinnäisyysalue ulottuu Aunukseen Karjalaan ja Baltiaan saakka, ja sitä kasvaa vielä Laatokan rannoillakin. Niinpä itäisimmät akileijamme Kiteen ja Uukuniemen lehdoissa voisivat olla tuon alueen ulommaisia pioneereja.