Viileä kevät on onneksi armollinen. Valkovuokkomatto hohtaa yhä valkeana, vaikka kukinta alkoi jo kolmisen viikkoa sitten. Tulppaanit ja monet muut kukkapenkkien kevätkukkijat tekevät vielä tuloaan. Jotain sentään jo kukkii:
Muscari latifolium |
Narcissus Ice King |
Viime kevään puutarhamatkalta Virosta hankitut kolmilehdet näyttävät selvinneen hyvin ensimmäisestä talvestaan Suomenlahden pohjoisrannalla.
Keväässä minusta parasta on juuri tämä vaihe, kun voi vielä kuvitella kaikenlaista ja iloita talvesta selvinneistä kasveista.
4 kommenttia:
Totta, on niin suuri ilo kaikesta, joka herää eloon, vaikka talvi olikin lyhyt. Mutta oli se silti vetinen, mikä ei ole helppoa kaikille kasveille.
Aivan ihania esikkoja sinulla!
Minustakin tämä aika on sitä ihaninta, kaikki on vielä mahdollista! Ihana tu narsissi ja kolmilehdistä minäkin haaveilen...
Saila, esikot sopivat tähän metsäpihaan valkovuokkojen kavereiksi tosi hyvin. Toivottavasti ensi viikonlopun puutarhamatkalta Saarenmaalle tarttuu niitä mukaan.
Maria, lisää kolmilehtiä on toivelistalla. Haaveissa on näky Alice Munron novellista: "Mutta nyt kun minulla oli polkupyörä, saatoin ajaa sunnuntaisin seuduille, jotka näyttivät kaipaavan juuri sellaista kunnianosoitusta, jota minä kaipasin suunnattomasti antaa. Siellä odottivat pelloille tulvivien jokien vesipeilit ja kolmilehtien peittämät pengermät punanuppuisten puiden alla. "
On todella ihanaa seurata kasvien kasvua
Lähetä kommentti