Tänä vuonna valkovuokkomatto on laajempi kuin koskaan. Myös pihallamme vuokot ovat runsastuneet, eikä nurmikon leikkaamista voi ajatellakaan ennen kuin niiden kukinta on ohi.
Iloinen yllätys odotti kaivomme luona. Vuosia sitten siirtämäni keltavuokot olivat päättäneet sittenkin ryhtyä kasvamaan meidän pihallamme.
Viereisessä kukkapenkissä puolestaan hämyvuokko availee ensimmäisiä kukkiaan. Sain sen ystävän puutarhasta viime kesänä. Sopii täydellisesti metsäpuutarhaan ja puolivarjoisaan tai varjoisaan pihaan kuten taimistot sitä markkinoivat.
Valkovuokot kaunistavat toista kukkapenkkiä, jossa pikarililjat ovat ryhtyneet kukkimaan ja pionit kurkottelevat valoon.
Tänä vuonna valkovuokot ovat valtavia. Suurimmat kukinnot ovat miltei päivänkakkaran kokoisia. Ilmeisesti kasvuolosuhteet ovat sille otollisia juuri nyt. Liekö kaksi suhteellisen lyhyttä ja lämmintä talvea syynä?
Valittamista ei ole rentukkamättäissäkään. Ylempi kuva valkovuokkoineen on meidän rantapolkumme varrelta. Naapurin laiturinpieltä puolestaan reunustavat valtavat rentukkakasvustot keltaisena raitana.
Opin Luontoportista uuden asian rentukasta:
"Rentukka on suomalaisille tuttu ojanvarsien kukkija, mutta se on sitä myös australialaisille, eteläamerikkalaisille ja vaikkapa Itä-Intian saariston asukkaille. Lajin laaja levinneisyys kertoo sen olevan ikivanha, samaa viestii myös kukkien alkeellinen rakenne. Rentukkaa ei tunneta fossiileina, mutta sitä voisi täydellä syyllä luonnehtia eläväksi fossiiliksi."
5 kommenttia:
Metsäpuutarhat ovat jotenkin niin kiehtovia. vuokkomättääsi näyttävät todella muhkeilta ja ihastuttavilta. =)
Ohhoh, en ollenkaan tiennyt, että rentukka on niin laajalla alueella kasvava ja vanha kasvi! Alan katsella omaani uusin silmin.
Ihana valkovuokkoranta!
En tiennyt tuota rentukasta, kiehtovaa!
Ihanat vuokot! Ei metsäpuutarhaa ilman vuokkoja :)
Saman havainnon tein minäkin vuokkojen koosta, meillä oli varsinkin hämyvuokon kukat poikkeuksellisen komeita. Nyt kukkii enää yksi pieni valkovuokkolämpäre kaikkein varjoisimmassa paikassa.
Seuraavaksi on arovuokkojen vuoro.
jori, kuvassa on vain murto-osa valtavista vuokkomättäistä. Rinneniityn reuna on valkoisenaan niitä, tervaleppälehto hohtaa samoin valkeana.
Saila & Sussi, Luontoportti-sivusto on loistava lähde uuden tiedon oppimiseen tutuista kasveista. Rentukat saivat uuden arvon minunkin silmissäni.
Marietta, arovuokkoja meillä ei kasva, kanadanvuokkoja jonkin verran. Ostin viime kesänä narsissivuokon taimia. Pitääkin muistaa katsoa, ovatko ne selvinneet hengissä.
Lähetä kommentti