Siperian lehtikuusi saapui ruututarhaan

Viime kesän puutarhaprojekti oli kasvimaan muuttaminen ruututarhaksi. Nyt osa ruuduista saa kauniista ja kestävästä Siperian lehtikuusesta tehdyt kasvulavat.

Alun perin ajattelin tehdä itse lavat jostain jämälaudasta, mutta miesvoimat astuivat peliin ja materiaaliksi valikoitui Askolasta haettu lehtikuusi. Kaupanpäälliseksi mies tekee lavat vatupassilla mitaten ja taitaa saman tien tasoittaa ruutujen pohjankin. 

Kolme lavaa on jo koossa. Huomenna niistä ensimmäinen sovitellaan kunnolla paikoilleen ja saa mullat sisäänsä. Kaunis lava kohottaa paineita kasvattaa kauniita kasveja.  

Siperian lehtikuusi on kaunis ja kestävä materiaali. Nämä laudat ovat tulleet oikeasti Siperiasta - tai ainakin Venäjältä, vaikka Siperian lehtikuusta kasvatetaan Suomessakin. Siperianunikko taitaa olla itsestään selvä valinta yhden lavan nurkkaan tai reunaan. Siperian kurjenmiekkoja piha on pullollaan. Mitä muita Siperian-alkuisia kasveja onkaan?

Kasvulavat ovatkin toistaiseksi ainoa uusi materiaali kasvimaan ehostuksessa. Viime vuonna taimipöydän suojaksi pystytetty aita on alunperin laituri, hylkypuuta, jonka sisareni kanssa hinasin läheiseltä saarelta perämoottorilla muutama vuosi sitten. Nyt se sai puuöljykäsittelyn ja hohtaa tummana terrakotan kaverina.

Terrakotta on keväisen pihan väriläiskä muutenkin. Kesän edetessä kasvustot peittävät melkein kaiken alleen. Tänä vuonna kaikki tuntuu tapahtuvan pikakelauksella eikä kasvun edistymistä ehdi kuin ällistellä.

Eilen kuvatut raparperivauvat ovat tänään jo venyneet vartta. Mikä onni onkaan neljän päivän vapaa tällaisenä keväänä!

Valkea mereni

Valkovuokot valtaavat vuosi vuodelta lisää alaa rantametsikössä ja pihallamme. Kauniimpaa näkyä saa hakea - herkkä kevään vihreä lehdissä ja valkoisina hohtavat terälehdet.

Tänä vuonna valkovuokkojen loistokausi jää lyhyeksi, siitä pitävät huolen kesäiset lämpötilat. Lempeä kesätuuli heilutteli niitä tänään ja sääennuste lupaa lämpimien jatkuvan monen päivän ajan.

Joka vuosi toivon valkovuokkoaikaan, että sää olisi sopivan viileä ja kukinta jatkuisi mahdollisimman pitkään. Pitkän talven jälkeen lämpö kuitenkin voittaa.

Lämmön ansiosta olen taas päässyt kamppailulajini pariin: ehdin nyppiä puoli ämpärillistä lehtokotiloita yhden päivän aikana kukkaistutuksista. Niiden tavat alkavat tulla tutuksi. Mitä tuuheampi perenna, sen varmemmin sen tyveltä löytyy talvehtimiskuopastaan ylös kömpiviä kotiloita. Vuorenkilpi näyttää olevan erityisen suosittu ja ritarinkannuksen alut lerpattivat kiipeilijöiden painosta.

Vielä muutama vuosi ja valkea mereni saa sinisen naapurin. Nyt scillamattoa voi käydä ihailemassa naapurissa.

Tuoli tursuaa vehreyttä

Puutarhuri oli pudottaa silmänsä Tukholman NK-tavaratalon kodinosastolla. Läpinäkyvä tuoli pursusi elinvoimaista vihreää.

Growing Chair on Michel Bussienin opinnäytetyö Tukholman taideteollisessa korkeakoulussa. Nopeakasvuista pajua istutetaan tuolin muotoiseen kasvihuoneeseen yhdessä köynnöskasvin kanssa. Tavoitteena on saada puu muotoutumaan tuoliksi suoraan kasvupaikallaan. Kun tuolin muoto on valmis, puuvarret katkaistaan maan pintaa myöten.

Tuoliostoksille tarvitaan paksu lompakko: hinta on 75 000 kruunua eli noin 7 500 euroa.

Mieletön voima

Talven lumimassat ja kattoremontti koettelivat kovin pihaamme. Nyt lumet ovat sulaneet suurelta osin, mutta katolta pudotetut lumikasat ovat vielä paksuja. Olin varma, ettei yli puolimetrisen kinoksen alla vielä voi mitään kasvaa. Toisin oli.

Levittelin eilen yhtä lumikasoista ja alta paljastui kymmensenttisiä narsissin alkuja. Kelmeän keltaisia, myönnetään, mutta kuitenkin kasvuvoimaisia.

Mieletön on myös puutarhurin voima - tai ainakin luulo siitä. Lumikasan kimppuun oli pakko käydä apinan raivolla, selän kiertoja tuli tehtyä liian innokkaasti.

Jotain vihreää

Jotain vihreää kasvaa jo meilläkin, vaikka kinokset edelleen peittävät niin kasvimaata kuin suurinta osaa kukkapenkeistä.

Kivijalan kupeessa kurkistelevat karhunlaukat.

Kovia kokenut kasvihuone heräilee myös elämään. Vuodesta toiseen sinnikkäästi nousevat tarhasuolaheinät tunkevat esiin. Kohta niitä jo voi napsia salaattiin. Parhailta ne maistuvat kidneypapusalaatin lisänä oliiviöljyllä ja viinietikalla maustettuina.

Kasvihuoneesta rikkoutui lumimassojen alla kaikkiaan seitsemän ruutua. Kasvualusta saa siis luonnonkastelua varmaan kesään asti. Kastelusta huolehtivat katon läpi tulevan sateen lisäksi sulavat lumikasat.

Lumityöt eivät meiltä ihan heti lopu. Kattoremontin jäljiltä riittää muutakin puuhaa: nauloja, ruuveja, kattopellin paloja, laudanpätkiä on hangessa ja hangen alla.

Tulppaanien kauneus

Maljakossa nuokkuvien tulppaanien kauneus ilahduttaa, kun pihan tulppaanipenkit ovat vielä paksun lumikerroksen alla. Ehkä sieltä nousee esiin valmiita tulppaaneja!

Missä marjapensaat?

Kuva on otettu noin kuukausi sitten helmikuussa. Lunta on edelleen yhtä paljon eikä viinimarjapensaista näy kuin oksien kärjet.

Omenapuiden leikkaaminen on ulkoistettu jäniksille. Ne ovat ihan näppärästi karsineet alimpia oksia, kun ovat vihdoin päässeet hangen päälle herkuttelemaan. Sydäntalvella lumi oli niin kuivaa ja kevyttä, ettei jäniksiä juuri nähnyt.

Kuvan vanha kirsikkapuu oli tappolistalla muutenkin. Se kasvaa varjossa jättimäisen vaahteran alla.

Valtava lumimöykky on iglu. Sen vasemmalla puolella on valitettavan paksu lumikerros yhden kukkapenkin päällä. Talven kattoremontti on luonut monia muitakin lumiläjiä ties minne.

Ehkä lumet joskus sulavat!