Ryppyinen kevät

Jos käy puutarhuri ylikierroksilla kaiken ihanuuden keskellä, niin käy luontokin. Silmut pullistelevat ja purskahtavat auki, vihreän määrä maisemassa lisääntyy valtavaa vauhtia. Kotkansiipien kärhöt ovat kippurassa vielä illalla, mutta aamulla ne jo rullautuvat auki.

Tekisi mieli painaa tauko-nappulaa tai ainakin juoksuttaa nauhaa hidastetusti. --- Hidastuksesta huolehti tällä kertaa Blogger, joka kieltäytyi toimimasta, ja sitten oma läppäri, joka teki lakon. Nämä kuvat ovat yli viikon takaa. Nyt rypyt ovat silinneet ja vihreys vallannut pihan.

Varjoja paratiisissa

Kuvasin puutarhaamme lauantaiaamuna ennen puolta päivää parvekkeelta. Tuttu piha sai uusia muotoja, kun vanhat puut heittivät pitkät varjot auringon paistaessa vielä aika matalalta.

Kahden aurinkoisen päivän jälkeen nyt maanantaina piha näyttää taas erilaiselta - vihreys lisääntyy silmissä, valtava vaahteramme puskee kukkia ja tulppaanit kurkottelevat valoon. Vuosi vuodelta pidän kuitenkin enemmän ja enemmän tässä kuvatusta puolikaljusta vaiheesta. Odotus kutkuttaa ja maiseman avaruus houkuttaa.

Sinivuokot säihkyvät tammimetsässä

Pyöräilin maanantaina Ekuddenin tammi-metsälehmuslehtoon. Se on pieni, hieno suojelualue Porvoon eteläpuolella Pellingintien ja Kaupunginselän välissä. Sinivuokot hehkuivat aurinkoisissa kohdissa, naakat pujahtelivat pesäkoloihinsa vanhoissa lehmuksissa ja tammissa.

Aurinkoisimman kallion laella, suojaisessa kolossa kukkivat pystykiurunkannukset.

Jättilaukka selvisi talvesta

Viime keväänä Virosta ostamani kaksi jättilaukkaa näyttävät talvehtineen hyvin kasvilavassa ilman sen kummempia toimenpiteitä. Lunta ainakin oli riittävä kerros niiden suojana. Nyt jännitän, kasvavatko ne yhtä upeiksi kuin ostohetkellä olivat - ja milloin ne Suomenlahden tällä puolen kukkivat.

Kukkavarret olivat Virossa ainakin 70 cm korkeita. Laji on alunperin kotoisin Keski-Aasiasta, missä se kasvaa luonnonvaraisena loivilla rintellä aina 1 200 metrin korkeudella.

Keväään kalpeat kaunottaret, pienet vaaleansiniset krookukset olivat alkaneet kukkia työviikkoni aikana.

Toisessa penkissä loistivat perinteiset siniset krookukset. Kun niiden kukat vielä illansuussa olivat auki, kimalaiset pörräsivät niissä hullaantuneina.

Lumi saa tehdä vihdoin tilaa vihreydelle!

Lootus – puhdas ja jalo

Toissa-aamun kullankeltaisessa auringossa joella lipunut laulujoutsen toi mieleeni valkeat lootuksenkukat. Puhtaus, jalous, täydellisyys, kauneus, eleganssi. Nämä sanat yhdistetään klassisessa aasialaisessa kirjallisuudessa lootuksenkukkaan.

Minulle lootus-sana tuo mieleen pyöreän muodon, kuin lootuksensiemenhillolla täytetyn höyrytetyn pullan. Lootus onkin monipuolinen kasvi, sen kaikkia osia käytetään ruuanlaitossa, juuria myös lääkkeenä. Lootus maistuu mukavalle myös sanana,

Lootus on pyhä kukka niin buddhalaisille kuin hinduillekin. Buddhalaisuudessa se edustaa ruumiin, puheen ja mielen puhtautta.

Aasiassa kasvavan intianlootuksen (Nelumbo nucifera) värimaailma ulottuu puhtaan valkoisesta pinkkiin ja lilaan.  Herkästä ulkonäöstään huolimatta se on kestävä kasvi, jonka siemenet selviävät itämiskykyisinä vuosikausia. Wikipedian mukaan jopa 1 300 vuotta vanhat siemenet ovat itäneet Kiinassa.

Lootuksenkukilla on hämmästyttävä taito: ne pystyvät tutkijoiden mukaan säätelemään lämpötilaansa houkutellakseen lämpimässä liikkuvia hyönteisiä.

Lootuksen koristeellisia siemenkotia käytetään kukka-asetelmissa ja isot lehdet ovat hyviä kääreitä.

Jutun lootukset on kuvattu kesällä 2007 Nanningissa ja Dalissa Kiinassa.

Türin tulppaanit

Oman pihan tulppaanit vielä pyristelevät maan pinnalle lumen alta. On siis hyvä aika haaveilla viime toukokuisten tulppaanikuvien kera.

Türin kukkamarkkinoilla Keski-Virossa ja maalaistalojen pihoilla ilakoivat kaikki mahdolliset värit, usein suloisessa sekamelskassa. Tulppaaniryhmät koristivat myös hyötypuutarhojen vapaita koloja.

Türin kukkamarkkinat

Türin kukkamarkkinat

Kallaste

Kallaste

Tarton kasvitieteellinen puutarha

Joki karisti jäät niskastaan

Kevät toisensa jälkeen hämmästelen, miten eleettömästi joki vapauttaa vetensä jääkannen alta. Kaupungin silloilta katselemme, missä vaiheessa jäiden lähtö on. Jos siltojen välissä vesi velloo vapaana, melko todennäköisesti virta raivaa tiensä joenmutkaan, ja seuraavana päivänä suistossa on sulaa.

Näin kävi tänäkin vuonna. Perjantaina 15. huhtikuuta suma oli meidän kohdalla. Nyt lauantaina isokoskelot polskivat tyytyväisinä vapaassa vedessä ja nokikanat yrittivät uida vastavirtaan. Ne ovat myös nokkelia vapaamatkustajia: monen jäälautan päällä kökötti kana.