Ihmeellinen iltavalo

Kullankeltainen viisto ilta-auringon valo hohtaa taas pihallemme – ei kultaa koko pihaa, vaan valittuja kohtia. Töyhtöangervojen aika on ohi eivätkä niiden nyt jo ruskehtavaksi muuttuneet kukinnot enää hehku. Tänään kultainen valo lankesi tuoksuherneisiin ja joukostaan myöhästyneenä kukkivaan idänunikkoon.

















Tuoksuherne Pink Cupid



















Idänunikko: mistä lie tämä oranssi muunnos ilmestynyt kun taimi on siirretty punaisten joukosta?

Kärhökuume nousee

Talomme seinustalla oli muutama isokukkainen kärhö, kun muutimme tänne kymmenen vuotta sitten. Ne tuntuivat hankalilta hoitaa, kasvoivat ehkä väärässä paikassa - eivät siis minun heiniäni.

Talvet tappoivat niistä pari ja yhden siirsin uuteen paikkaan kaksi kesää sitten. Kärhöinnostus ei siitä yltynyt. Viime kesänä ostin kyllä yhden suurimman ruukun komistukseksi. Se oli tarkoitus siirtää syksyllä maahan hyvissä ajoin ennen talvea. Talvea ei kuitenkaan tullut ja kärhöparka unohtui ruukkuun paleltumaan.

Nyt kuume kipuaa ennätyskorkeauksiin ja kärhötieto karttuu mainiosta englantilaisesta klematistietokannasta. Porvoon kärhöpuisto uuden puukaupungin rannassa sitä kasvattaa. Parin viikon päästä isokukkaiset kärhöt ovat parhaimmillaan, mutta jo nyt henkeä salpaa.

Pienikukkainen tiukukärhö Fascination on yksi suosikeistani.

















Syvääkin syvemmän violetit kukat tekevät isokukkaisesta Negritiankasta kuitenkin ehdottoman ykkössuosikin. Sitä kun saisi jostain... Väri on todellisuudessa kuvaa paljon syvempi, miltei mustaan tai tolkuttoman tummanvihreään vivahtava.


















Eikä tämäkään yhdistelmä pihaa rumentaisi.

Katkennut oksanpala krassin lehdellä?

Sunnuntaiaamuna tutkin köynnöskrassin nuppuja. Yhteen lehteen näytti takertuneen tuulisen sään jäljiltä oksanpätkä. Olin jo tarttumassa siihen, kun hoksasin katsoa tarkemmin: oksanpätkällä oli jalat.

Se olikin perhonen - tai itse asiassa kaksi perhosta parittelemassa. Mutta mikä? Hyönteiskirjaa selaamalla päädyimme härkäpääkehrääjään (phalera bucephala).

"Aikuinen muistuttaa lepoasennossa katkennutta oksanpätkää", kertoo hyönteiskirja.

Juhannuksen kukat

Juhannuksen kukkakimppu on kuvattu torstai-iltana klo 22 ilta-auringon valossa.

Töyhtöangervot ehtivät

Töyhtöangervot ehtivät kuin ehtivätkin kukkaan juhannukseksi. Tavallista myöhemmässä ne kuitenkin ovat - röyhyjen väri on vielä hennon vihertävä, ei kellanvaalea kuten täydessä kukassa.

















Juhannuksen aikoihin välitasanteemme on kuin valkea pilvi: töyhtöangervojen lisäksi siellä kukkivat pihajasmikkeet, joiden tuoksu leijailee pitkin pihaa.

















Eilinen kaatosade ei onnistunut tuhoamaan tulppaanikaunokaisiani. Vettä tuli kerralla koko kuukauden normaalin sademäärän verran - 50 milliä.

Sade piiskaa

Sade piiskaa pihaa ja ropisee kattoa vasten. Näistä ihanista tulppaaneista ei taida tämän päivän jälkeen olla enää jäljellä kuin lehdet. Kuva on otettu 10 päivää sitten.


















Puna-ailakit sen sijaan eivät yleensä lannistu mistään. Tänä kesänä olen ensimmäisen kerran alkanut rajoittaa niiden leviämistä. Jokaisen pensaan juurella niitä ei tarvita eikä pöllipolun väleissä kaivata.

Akileijan aikaa

Kesäkuun ilmiö ovat rehevällä pihamaallamme rehottavat akileijat.

Tänä kesänä havahduin niiden värien moninaisuuteen. Vanhassa pihapiirissä kasvoi siellä täällä muutama akileija, kun muutimme tänne kymmenen vuotta sitten.

Vuosien varrella olen kerännyt siemeniä, kasvattanut pikkutaimia ja antanut kukkineiden siementää.

Osa akileijoistamme on luonnonvaraisenakin kasvavaa lehtoakileijaa (aquilegia vulgaris), osa ilmeisesti jalostettuja lajikkeita. Suomen ja Pohjolan kasvit –kasvikirjan mukaan

luonnonvarainen lehtoakileija kukkii sinisenä, violetinpunaisena ja valkoisena.

Nyt päätin dokumentoida niiden kirjon. Ehkä ensi kesänä ilmestyy jo uusi sävy!

Akileijat ovat suosikkikasvejani monestakin syystä: herkän hento ja kuitenkin kestävä kasvi, yllätyksellisyys niin kasvupaikan kuin värinkin suhteen, kiehtovan mallinen kukka - ja kasvaa ilman ihmeempää hoitoa.

Lehtoakileija (aguilegia vulgaris)












Lehtoakileija (aguilegia vulgaris)
Ja sitten variaatioita: