Onnistuneita yhdistelmiä

Puutarhurin onnen hetkiä ovat tuokiot, kun tajuaa joko tarkoituksella tai vahingossa luoneensa onnistuneen kokonaisuuden. Hyvät väriyhdistelmät, onnistuneet valinnat kasvinaapureiksi tai muotojen vaihtelu ilahduttavat.

Tässä meidän pihamme onnistumisia.

Kaivon ja uuden kukkaistuksen väliin on syntynyt pieni niitty. Sen kukkijoita ovat kesäkuussa akankaali, puna-ailakki kahtena eri värimuunnoksena, ukkomansikka ja aitovirna. Muutama viikko myöhemmin harakankellot ja kurjenpolvet avautuvat.

Vaahteran alle on syntynyt alaskankleitonia-kuunliljarinne. Alaskankleitonia on levinnyt muutamasta yksilöstä tuuheaksi kasvustoksi. Se on ahkera kukkija alkukesästä syyspuolelle asti.

Tummalehtinen keijunkukka sopii minusta hienosti kielojen kaveriksi. Viiruhelpi tuo naapurustoon vähän valoa.

Kaksi omatoimista kukkijaa on kohdannut alapihan kukkapenkissä. Lehtoakileija ja puna-ailakki ovat hyvä yhdistelmä, oli kyseessä mikä väri tahansa.

Jäähyväiset tulppaaneille

Tänä vuonna tulppaanit hehkuivat kauniimmin kuin koskaan ennen. Ne myös kukkivat nopeammin kuin aiempina keväinä. Ilotulituksen olisi suonut jatkuvan vielä pitkään. Tervetuloa ensi vuonna takaisin!

Talven kuuden viikon Tansanian-matka muutti värikäsitystäni luultavasti enemmän kuin siellä aavistin. Mikään väriyhdistelmä ei ole mahdoton ja mitä enemmän väriä, sen parempi. Räiskyvät värit kuuluvat vehreälle alapihalle. Kevään ja alkukesän vihreä purskahdus kaipaa selvästi muita kirkkaita värejä tasapainon vuoksi.

Viime syksyn onnistuneita ostoksia oli myös tämän keltaisten ja burgundinpuna-keltaisten tulppaanien yhdistelmä. Ostos taisi olla viimeisiä kukkakaupan alennuslaarista eikä sen paremmin muistiin kuin muistiinpanoihin ole jäänyt siitä mitään jälkeä.

Vihertävän valkoinen Spring Green on ansainnut paikkansa varjoisassa penkissä. Alapihan uuden istutusalueen väriskaala on myös valkeavoittoinen.

Niina Mälkiä: Puutarhaikävä

Asumme toista vuotta tropiikissa, talossa jota ympäröi iso puutarha.

Korkeimmalle kohoavat mangot, avokadot ja kookokset. Taivaan ja maan puoliväliä värittävät keltaisiksi kypsyvät limetit ja papaijat sekä granadilla- ja pitaijaköynnökset. Lähimpänä tomuavaa tannerta rehottavat vehkat ja peikonlehdet. Herkät bougainvillean kukat, muotoon leikatut limonariat, punertavat ihmepensaat, mittavat jukkapalmut ja kymmenet muut kutsuvat pihaan myös toinen toistaan somempia lintuja.

Sanovat tätä paratiisiksi.

Kyyhkynen on tehnyt pesän bougainvillean oksille.

Kasvimaakokeilumme tuottavat joskus enemmän iloa kuin syötävää. Kuten silloin, kun hoksasimme, että kukkakaalinlehdet ovat jo puolimetrisiä mutta kukinnosta ei ole tietoakaan. Tarkistimme jälkikäteen: kukkakaali ei kuki kuumassa.

Korianteria, persiljaa, oreganoa ja rucolaa saamme omiksi tarpeiksi, pikkuisen tilliäkin pahimpaan koti-ikävään. Tomaatti silloin, toinen tällöin. Pitkiä vihreitä salkopapuja tulee sopivasti, chilejä tolkuttoman paljon. Parissa kuukaudessa kasvattaisi mausteet loppuelämäkseen.

Oi minua onnellista! Eihän minulta puutu mitään.

Paitsi villiyrtit. Ystävien facebookiin kirjaamat vuohenputki-, voikukka- ja nokkospäivitykset puristavat rintaa. Itku kurkussa jakelen vinkkejä heille, jotka tuskailevat rikkaruohojen kanssa: Älä hyvä ihminen tuhoa, poimi pannuun ja popsi!

Ja marjat. Kohta tulevat mansikka-, vadelma-, mustikka- ja puolukkakuvat. Kotona marjat saattoivat unohtua talven mittaan pakastimeen tai jo kesällä metsään. Nyt yhden marjalitran voisi vaihtaa vaikka autolastilliseen mangoja.

Minulla on ikävä!

Kesämökin koivumetsikön mattona kukkii juuri nyt kielo. Myöhemmin se tekee tilaa villivadelmille ja koivunkantosienille. Haaparivin alla valkovuokot ovat jo päättäneet oman työvuoronsa. Kuusesta ehtisi vielä poimia muutaman kerkän leivän päälle. Rakkaat maatiaiseni, pienet sitruunaomenapuut, ovat kuulemma hengissä talven jäljiltä. Olen kiitollinen.

Keto-orvokit ovat levinneet vuosi vuodelta rohkeammin kukkapenkin reunalle. Minne saakka ne tänä vuonna yltävät? Entä särkynytsydän; jaksaako se siinä räystään alla ilman kastelua? Kehäkukat taitavat pitää pintansa, ellei maitohorsma vie niiltä tilaa. Vaikka sekään ei haittaisi; voissa paistetut horsmanversot ovat melkein parasta mitä tiedän.

Puutarhamme Suomen Salossa on kaksi kesää lähes ilman hoitoa. Ystävät ja sukulaiset käyvät ajamassa nurmikon, mutta muuta työsarkaa on liiaksi. Villi luonto vie voiton.
Lakoon kastuneet heinät ovat loppukesästä surullinen näky. Ne liiskaavat alleen vuohenkellot ja ahomansikat. Ne piilottavat vielä kovin pienet herukan- ja karviaisentaimet. Järvikaisla valtaa lammen, paju ryntää syvine juurineen ryytimaahan. Niiden lisäksi pitävät päänsä pystyssä vain ohdakkeet, maa-artisokka ja rohtovirmajuuri.

Voi puutarhaparkaa! Täällä me hoivaamme trooppista ihmettä kuin vierasta lasta, kun oma soma puutarha odottaa hoitajiaan.

----

Keski-Amerikassa tällä hetkellä asuva toimittaja Niina Mälkiä vierailee Puutarhailmiöissä blogikirjoittajana.

Kirkas taivas aamunkoitteessa kukkapenkissäni

Viime syksyn kukkasipulihankintoihin kuuluu kerrottu Akebono-tulppaani, josta tuli kertaheitolla suosikkini. Sitä on saatava lisää ja paljon.

Akebono on uusi japanilainen tulppaani. Sen nimi tarkoittaa kirkasta taivasta aamunkoitteessa. Mikä sopisikaan paremmin puutarhurille.

Jo Akebono-tulppaanin nuput antoivat aavistaa jotain viehättävää olevan tulossa. Uloimmat terälehdet olivat siinä vaiheessa kalvakan vaaleita vihreine raitoineen eikä sisemmissäkään terälehdissä näkynyt kuin häivähdys kellertävää.

Kaunis keltareunainen tulppaani löytyi myös Plantagenin Darwin-tulppaanilajitelmasta.

Keltainen on kevään väri meidän pihassamme.

Esikko ensimmäisten joukossa

Ystävältä viime syksynä tuodut esikot näyttävät selvinneen hyvin talvesta. Pinkkipenkin kukkijoista ne ehtivät ensimmäisinä kukkaan. Haaveissa siintelee niiden runsastuminen isoiksi mättäiksi ja lajikekirjon kasvattaminen.

Suosikkini on vaatimattoman oloinen, vispipuuron värinen esikko. Se on kuin Tuhkimo koreilevien sisarten vieressä.

Sympaattiset esikot ovat minulle melko tuntemattomia. Tällä hetkellä ajattelen, ettei aina tarvitsekaan tietää, mikä laji on kyseessä. Kauniista kasveista voi nauttia muutenkin. Tiedonhalu varmasti alkaa kalvaa viimeistään siinä vaiheessa, kun esikkovalikoima runsastuu. 

Keltainen esikko nyökkäilee iltavalossa muiden keltaisten kukkijoiden etuvartiona. 

Esikoita voi keräillä lajien sijaan värien perusteella, kertoo esikkointoilija Sisko Chase Suomelan sivuilla julkaistussa Kotipuutarha-lehden jutussa.  

Porvoon narsissit

Joen länsirannalla Aukust Eklöfin puistossa tuhannet narsissit ovat nyt kauneimmillaan - ja kukkivat siellä ensimmäiset tulppaanitkin.

Puiston vasemmalle reunalle nousevista uusista taloista on kadehdittavan kauniit näkymät koko kasvukauden jatkuvaan kukkaloistoon. Toivottavasti asukkaat osaavat arvostaa kaupungin puisto-osaston aherrusta.

Yrttitarha kiipesi seinälle

Monen monta vuotta olen haaveillut yrttitarhasta, joka olisi mahdollisimman lähellä keittiötä. Vaikka kasvimaalle ei ole pariakymmentä metriä pidempi matka, tuoreyrtit on mukava saada napattua nopeasti.

Ratkaisu löytyi liiteristä. Siellä se oli odottanut kaikki nämä vuodet. Yrttitarha seinällä oli valmis hetkessä.

Pesuhuoneen remontissa poistettu lankahyllykkö oli kuin tehty seinälle nostetuksi yrttitarhaksi. Vanha valkea hyllykkö oli kuitenkin rähjäisen näköinen.

Maalasin sen mustalla spraymaalilla. Se tosin loppui kesken, ja hyllykkö vaatii vielä viimeistelyä.

Käytettävyyden se on kuitenkin huippuluokkaa. Pienet ruukut mahtuvat mainiosti lokeroihinsa. Yrttitarhan voi helposti suojata harsolla kylminä öinä.

Harso voisi tehdä mahdolliseksi joidenkin yrttien ulkokasvatuksen heti kun ilmat keväällä vähän lämpenevät. Meillä sisällä valo ei siihen tahdo riittää.