Muutama kesä meni niittohommissa. Sitten pihalle hiipi kelaleikkuri. Sillä jyystin nurmikkoa, ja muutaman kerran säntillinen naapurimme kävi ajelemassa pihan tasaiseksi leikkurillaan.
Enää en luopuisi viime kesänä käytettynä hankitusta ”leijuvasta” leikkurista. Piha kukoistaa ja nurmea leikatessa muutama lehtokotilokin hoituu viimeiselle matkalleen.
Luonnonmukainen piha jokisuistossa tarkoittaisi miljoonaa lehtokotiloa lisää eikä viidakossa huvita asua.
Huomisen jälkeen alkaa pitkä kesäloma ja voin keskittyä puutarhurin hommaan – ja viettää samalla tämän blogin yksivuotispäivää.
Kukat ovat suurin piirtein viimekesäisessä aikataulussa. Akileijat availevat kukkiaan, ensimmäiset juhannusruusut ovat jo tiputtaneet terälehtiään, vuorikaunokit hehkuvat syvän sinisinä odottamassa vastaväriään kevätpäivänliljoissa.
Kesäkuun suosikkejani on tulikellukka, Geum coccineum. Toinen kestosuosikki viihtyy vuosi vuodelta paremmin pihallamme ja peittää kokonaisen kukkapenkin. Karhunlaukka, Allium ursinum, maistuu makoisalle ja miellyttää silmää. Nyt kukkapenkki hohtaa valkoista valoa, kun sadat laukat ovat kukassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti