Lumovat tulppaanit

Huumaava narsissien tuoksu, nenä tai kameran linssi sipulikukissa kiinni kumartelevia ihmisiä. Aprillipäivän harmaa sade unohtuu ulos Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ikkunoiden taakse.

Kukista on vaikea valita suosikkia. Kaikki voisi kuvitella kasvamaan omalla pihalla. Sitä ajattelemaan houkuttelee vihreä sammal, jota on käytetty näyttelyn asetelmissa.

Miksen viime syksynä(kään) istuttanut sipulikukkia ruukkuihin? Juuri tuollaisia ruukkuja lojuu nyt lumipatjojen alla. Ensi syksynä...

Villi niityn historiallisten tulppaanien ja narsissien ennakkotilauksia voi alkaa tehdä taas 15. huhtikuuta alkaen, opin heidän nettisivuiltaan. Villi niitystä voi tykätä myös Facebookissa.

Silver standard vuodelta 1760

Butter and eggs vuodelta 1777

Duc van TOC Prirose vuodelta 1921

Duc van TOC Red and yellow vuodelta 1595

Generaal de Wet

Samarkandin puutarhat

Oma puutarha on vielä paksun lumikerroksen alla. Hyvä aika uppoutua lukemaan:

"Hän tuli kaupunkiin matkattuaan kolme viikkoa ja päätti lepotaukoa pitämättä noudattaa heti pikkutarkasti menneiden aikojen matkamiesten neuvoja. Nouskaa, he kutsuvat, vanhan Kuhandizin linnoituksen katolle ja antakaa katseenne kiertää: näette vain vettä ja vehreyttä, kukkivia penkereitä ja puutarhamestareiden leikkaamia sypressejä; niitä on härän, norsun ja lihaksikkaan kamelin muotoisia ja panttereiden jotka uhmaavat toisiaan lähes valmiina leikkaamaan. Ja kaupunginmuurin sisäpuolella, Luostarinportilta Kiinanportille asti, Omar tosiaan näki vain tuuheita puutarhoja ja vuolaita puroja. Ja sitten korkealle nousevan tiilisen minareetin, varjonkirjoman kupolin tai huvimajan valkoisen seinän. Ja lammen rannalla itkuraitojen äärellä alastoman kylpijättären, joka levitteli hiuksiaan kuumaan tuuleen."

Amin Maalouf: Samarkand

Libanonilaisen Amin Maaloufin romaanissa runoilija Omar Khaijam elää hiljaista elämää Samarkandissa 1000-luvulla.

Kuva: Näkymä Khazrat-Khizrin moskeijan minareetista, 2009
Flickr/eatswords, ccby2.0

Kevät tulee?

Helsingin Katajanokalla on mukava lekottelupaikka. Vielä taitaa mennä tovi ennenkuin puiston lepotuoleilla näkyy lekottelijoita. Tuolien lähellä on salainen puutarha-aarre: uusi pieni puisto, jonka kukkaistutukset ainakin viime kesänä olivat huikaisevan hienot.

Tervetuloa, versot!

Päivä on kääntynyt pidemmäksi niin että sen huomaa meidänkin varjoisalla pihallamme. Tänään valtaviin kinoksiin osuivat ensimmäiset auringonsäteet - tai ainakin ensimmäiset, jotka puutarhuri havaitsi.

Muutama päivä sitten idätetyt herneenversot puskevat orkideamultakerroksen läpi. Alla on ohut kerros laihaa multaa, joka oli jäänyt jonkun ruukun pohjaan. Sitä ei kuitenkaan riittänyt täyttämään kasvatusastiaa, joten hätiin tuli orkideamulta.

Se tuntuu sopivan hyvin. Pitää pinnan siistinä ja kosteuden alla olevassa mullassa.

Kevät tulee tuota pikaa!

Lunta, lunta, lunta

Puutarhailmiöitä on uinunut syvässä talviunessa paksun lumipeitteen alla. Tänään puutarhuri kahlasi hankien halki pelastamaan omenapuut.

Rusakoilla on ollut herkkupöytä katettuna, kun hangen päältä on päässyt napostelemaan valkean kuulaan oksia. Runkokin oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Rungon suojaksi kiedottu kanaverkko on paksun lumikerroksen alla.

Nyt herkkuhetket ovat ohi. Kaivoin lumet pois rungon ympäriltä ja kiedoin kanaverkon yläpuolella olevan rungon ja isot oksat tiheäsilmäiseen verkkoon.

Hienohelma paljastui kestäväksi kukkijaksi

Kukkapenkkien kasvit ovat jo vetäytyneet lepotilaan, lehdet lakastuneet ja herkimmät paleltuneet. Nelly Moser -kärhö jaksaa sen sijaan sinnitellä. Odottelen jännityksellä, avaisiko se vielä yhden nupun. Viimeisiä kukkiaan esittelevät myös Black Prince ja Romantika.

Keväällä tehdyt kasvilavat pelastavat puutarhurin kasvot. Kasvimaa näyttää huomattavasti enemmän huolitellulta kuin tavallisesti.

Syksyn sinnittelijöiden kuuluvat myös salaatit.Ne ovat niin upean näköisiä, ettei keriä raaski korjata.

Keijunmekko kestää pikkupakkaset. Se tiedetään, mutta jaksaakohan tämä yksilö odotella kevättä pohjoisikkunasta valonsa saavassa kellarissa?

Latva-artisokkia ja muita unelmia

Olin viime viikolla työmatkalla Etelä-Afrikassa. Siellä todellisuudet vaihtelivat muutaman tunnin - tai välillä minuutin välein.

Puutarhurina kiinnostavaa oli nähdä yksi Etelä-Afrikan hienoimmista viinitiloista Stellenboschissa noin 70 kilometrin päässä Kapkaupungista.

Siirtymä sinne oli häkellyttävä: aamulla tapasimme suomalaisen järjestön tukemia mikroyrittäjiä, joista yksi lähti oppaaksi Kayamandin köyhälle mustien asuinalueelle.

Sieltä suurin piirtein suoraan lähdimme Delairen viinitilalle. Latva-artisokat olivat ehkä vaatimattominta, mitä siellä näin. Hyötypuutarhuriin latva-artisokkapenger kuitenkin teki valtavan vaikutuksen.

Delairen viinitilan omistaa maailman 500 rikkaimman ihmisen joukkoon luokiteltu timanttikauppias Laurence Graff.

Raha näkyi kaikessa: puutarhan on suunnitellut useamman kerran Chelsean Flower Show'ssa palkittu eteläafrikkalainen puutarha-arkkitehti. Taidetta oli paikat pullollaan eikä rakennuksia ollut suunnitellut nimetön perusarkkitehti.

Puutarhurina kateuden värähdykset kulkivat mielessä. Lempeä välimeren ilmaston viileine, sateisine talvineen ja lämpimine, kuivine kesineen takaa ihanteelliset kasvuolosuhteet.

Toinen todellisuus Kayamandissa on vain 10 minuutin ajomatkan päässä.Työllisyys siellä on 56 prosentin luokkaa ja monilla talouksilla ei ole lainkaan säännöllisiä tuloja.

Me taisimme maksaa pienestä juustolautasesta ja lasillisesta viiniä minimitoimeentulolla kitkuttelevan parin viikon tienestit.