Tiukukärhö 'Fascination' pinnistelee kuivuudessa

Muutama vuosi sitten hankkimani tiukukärhö 'Fascination' kukkii kunnolla ensimmäisen kerran. Viime kesänä se taisi tehdä muutaman kukan. Nyt niitä on jo mukavasti.

'Fascination' herätti kärhöinnostukseni.

Ensimmäisen kerran tulin tietoiseksi kärhöistä ylipäänsä ja 'Fascinationista' erityisesti Porvoon jokirannan kärhöpuistossa viisi vuotta sitten.

Tiukumaisten kukkien ryöppy viehätti silloin - ja viehättää edelleen. Minun kärhölläni on vielä matkaa lämpimän kivipedin päällä huolellisesti kasteltuun kaimaansa.

Pinnistele vielä, kärhöseni.

Alapihan kukkaistutukset saavat kasteluvettä vain äärimmäisessä hädässä. Veden raahaaminen sinne on liian työlästä eikä rengaskaivon vettä tee mieli käyttää kasteluun. Kertaakaan vesi ei tosin kaivosta ole loppunut.

Tänä kesänä kastelusta ja lannoituksesta on päässyt tässä penkissä nauttimaan nimenomaan kärhö. Ensi kesänä se ansaitsee vielä enemmän hoivaa.

Oma maa mansikka

Kasvulavojen menestystarina jatkuu. Vihannesten lisäksi niissä näyttävät viihtyvän mansikat, jotka muistaakseni ovat - ainakin osaksi - talon vanhaa perua.

Kovin montaa marjaa ei kannata pitää roikkumassa lavan reunan
ulkopuolella., kun harakkapartio päivystää pihan tuntumassa.

 Yhden 120 x 120 cm lavan sadosta ei hilloja keitellä tai pakastetta täytetä talven varalle, mutta siitä on ihana käydä nappaamassa aamujukurttiin tai jälkiruoaksi muutama marja.

Rantakukka ja ruohosipuli - saariston varmat kukkijat

Laivaristeily Söderskärin majakalle Porvoon ulkosaaristoon taas todisti sen: rantakukka ja ruohosipuli kuuluvat meriluontoon. Rantakukka (Lythrum salicaria) toki kasvaa lähes kaikenlaisilla rannoilla, mutta upeimmat kukinnot se taitaa tehdä saaristossa. Lokit ja muut linnut huolehtivat runsaasta typpilannoituksesta.

Rantakukan purppuraisena hehkuva kukinto ei palvele ensisijaisesti
ihmisen kauneudenkaipuuta vaan kasvin lisääntymistä (Luontoportti)

Luonnosta siirretty rantakukka viihtyy hyvin myös kukkapenkissä. Siirsin pari kesää sitten yhden juurakon tienvarsiojasta, ja nyt se kukkii pontevasti. Viime vuoden sateet tekivät varmasti hyvää. Nykyisessä kasvupaikassaan se ei ihmeemmin kosteutta saa. 

Rantakukkakasvuston naapurina Söderskärillä oli komea mätäs rantatädykettä
 ja kasvuston laitamilla rehottivat villit ruohosipulit.

Rantakukka on varmistanut lisääntymisensä moninkertaisesti, kirjoittaa Luontoportti:

"Rantakukka on kehittänyt peräti kolminkertaisen suojauksen sukurutsaa vastaan. Ensiksikin komeakukkainen kasvi on värvännyt pölyttäjikseen hyönteiset: siitepölyä kuljettavat pistiäiset ja kukkakärpäset, ehkä perhosetkin. Lisäksi kukat ovat aikaisemisiä, eli yksittäisen kukan emit kehittyvät ennen heteitä ja ponnet alkavat vapauttaa siitepölyään vasta emin luotin näivetyttyä. 

Nämä toimet eivät täysin sulje pois itsepölytyksen mahdollisuutta, sillä kukinnossa on pitkän aikaa eri kehitysvaiheisia kukkia ja pölyttäjät koluavat sitä ylösalas. 

Rantakukalla on kuitenkin heteiden ja emiön vartalon pituuksien suhteen peräti kolmenlaisia kukkia. Yhdessä tyypissä emin vartalo on pitempi kuin hedekiehkurat, joista toisessa on kuusi lyhyttä, toisessa kuusi keskipitkää hedettä. Toisen tyypin emin vartalo on lyhyt, hedekiehkurat puolestaan pitkä ja keskipitkä. Kolmannessa tyypissä emin vartalo on keskipitkä, ja pitkä hedekiehkura ulottuu luotin yläpuolelle, lyhyt jää alapuolelle. 

Kukkatyypin tarkastelu on helppoa, sillä heteet ovat myös erivärisiä: pitkät vihertäviä, keskipitkät likaisenkeltaisia ja lyhyet kirkkaankeltaisia. Kussakin kasviyksilössä on vain yhdentyyppisiä kukkia ja eri tyyppien runsaussuhteet vaihtelevat alueittain. Kunkin kukkatyypin tuottamat siitepölyhiukkaset ovat erilaisia ja pystyvät hedelmöittämään lähes poikkeuksetta vain toisentyyppisen kukan."

Huomenna täytyy kaivaa suurennuslasi esiin ja painua alapihalle tutkimaan.

Kanadanhanhipesue päivälevolla ruohosipulimättäiden keskellä.

Söderskärin majakalle kannattaa mennä. Lintujen suojeluaikana siellä voi vierailla opastetuilla risteilyillä, joita tehdään Helsingin Vuosaaresta ja Porvoosta (heinäkuussa perjantaisin) käsin. Saaressa pesii tänä kesänä poikkeuksellisen paljon lintuja, ja kulkemista on rajoitettu.

Varjolilja villiinty

Kaikki puutarhurit tuntevat massaistutusten tehon. Vielä voimakkaamman vaikutuksen ainakin minuun tekevät  karkulaisista syntyneet kukkamatot.

Lähellämme olevan vanhan huvilan pihapiiri tarjoaa niitä keväästä pitkälle kesään. Ensin levittäytyy idän sinililjojen sininen matto. Kesäkuussa loistavat lupiinit. Kaunein kuitenkin on varjoliljojen aika.

Varjoliljan kukat muistuttavat turbaania.

Varjolilja (Lilium martagon) karkaa kukkapenkistä herkästi luontoon - ja jopa luonnonkasvin oloiseksi metsän asukkaaksi, kertoo Luontoportti. Sen jäykkä varsi jää törröttämään talveksi, ja siemenet leviävät talven tuiskujen mukana kauaskin.

Meidän pihaltamme niitä löytyi rinteestä kuusien kupeesta.

Naapurin pihalta varjoliljat olivat vaeltaneet jo rantaniitylle. Siellä ne kurkistelivat vuohenputkien kaverina. Muutaman vuoden kuluttua niitty punertuu jo ennen maitohorsmien kukintaa. 

Varjolilja näyttää pärjäävän hyvin kilpailussa rehevässä kasvuympäristössä. 

Opin Luontoportista, että varjoliljan kukat tuoksuvat vain illalla ja yöllä - ja tajusin saman tien tunnistaneeni tuoksun eilen illalla. En vain kiinnittänyt huomiota sen lähteeseen.

Pölytyksestä huolehtivat kiitäjäperhoset, jotka leijailevat paikallaan ja imevät mettä pitkällä imukärsällään.

Varjoliljat kasvavat vanhojen saarnien katveessa. 

Pensaskrassi 'Sausy Rascal' – kesän kaunotar

Joka vuosi kesäkukista tai perennoista pompahtaa esiin uusi suosikki. Tänä vuonna se on Hyötykasviyhdistyksen siemenmyynnistä löytynyt matala pensaskrassi 'Sausy Rascal'.

Sen lehdet ovat marmoroidun kirjavat ja kukat hennon heleän raidalliset. Terälehtien värit vaihtelevat aprikoosin, persikan ja lohenpunaisen välimaalla; joukossa on myös voimakasta oranssia.

Ensimmäinen 'Sausy Rascal' ehti kukkaan sopivasti juhannukseksi.

Uusi suosikkini sopii myös yksivärisen oranssin köynnöskrassin kaveriksi ja viihtyy valkean daalian vieressä.

Mielessäni näen jo kesän kauneimman salaatin. Siinä on Sausy Rascalin kukkien lisäksi tummalehtistä ja heleän vihreää salaattia, kurpitsan vihertäviä siemeniä ja jotain kellertävää tomaattia  – ehkä.

Akileija valitsee itse kasvupaikkansa

Vanhaan pihapiiriin kuuluvat akileijat. Viidessä vuodessa niiden määrä ja värikirjo on lisääntyneet - ja kasvupaikat moninaistuneet. Tämän blogin ensimmäinen postaus kertoi pihan akileijoista. Kauneimmat yksilöt tuntuvat kasvavan kukkapenkkien reunamilla, polkujen varsilla ja muissa satunnaisissa koloissa.

Tämän tummana hehkuvan lehtoakileijan väriä ei kamera
suostunut tallentamaan riittävän syvänä. Tumma kaunotar
sopii hyvin tumman kurjenpolven kaveriksi. 

Luontoportti kirjoittaa kauniisti akileijasta: "Akileijan kukassa voi nähdä viiden yhteen kurkottavan pitkäkaulaisen linnun hahmon käyrine nokkineen, siipineen ja leveine pyrstöineen. Mahdollisesti tämä mielikuva on akileijan ja sen tieteellisen nimen takana, jotka on johdettu kreikan kotkaa tarkoittavasta sanasta aquilo."

Vadelmanpunainen akileija kurkistelee kesä toisensa jälkeen
talon nurkalla. Tänä vuonna se kukkii tavallista vähemmän. 

Luontoportista opin toisenkin kiinnostavan tiedon. Lehtoakileijan päälevinnäisyysalue ulottuu Aunukseen Karjalaan ja Baltiaan saakka, ja sitä kasvaa vielä Laatokan rannoillakin. Niinpä itäisimmät akileijamme Kiteen ja Uukuniemen lehdoissa voisivat olla tuon alueen ulommaisia pioneereja.

Kukkakattaus vaihtuu kolmen viikon välein

Kolme valtakuntaa, kolmen viikon välein vaihtuva kattaus - siinä Porvoon hienoimman puiston salaisuus. Sitä valottivat kesän parhaalla puutarharetkellä kaupunginpuutarhuri Mikko Kaunisto ja kasviasiantuntija Börje Fri.

Myskimalva on yksi  istutusten itäpään vanhoista perennoista.

Aukust Eklöfin puisto valmistui vuonna 2009, jolloin vietettiin Porvoon valtiopäivien 200-vuotisjuhlaa. Valtiopäivät näkyvät niin puiston keskellä olevassa taideteoksessa kuin kasvivalikoimassa. Niidenkin haluttiin kuvastavan kolmea valtakuntaa.

Kirsi Kaulasen ja Ylva Holländerin valtiopäivätriptyykin pohjoissivu
kuvastaa Suomea, länsi Ruotsia ja itä Venäjää. Veistoksen musta antoi
värin myös lyhtypylväille, penkeille ja roskiksille. 

Istutusten suunnittelussa lähdettiin liikkeelle sen ajan perennoista. "Pertti Alangolta saimme 15 lajin listan", Kaunisto kertoi. Esimerkiksi malvat, päivänkakkarat ja rohtosormustinkukka olivat listalla. 1800-luvun alussa käytössä olleiden kasvien lisäksi tiheisiin massaistutuksiin uppoaa monta muutakin lajia.

Punaiset ja valkoiset lupiinit kukkivat perhoangervon ja
päivänkakkaroiden seurassa. 

40 000 kukkasipulia tuottaa upean kukinnan keväisin. Niiden sipuleita ei nosteta ylös. Sipulikukkien kukittua penkkien tyhjät kohdat kitketään, myöhemmin perennat täyttävät tilan eikä kitkemisestä tarvitse huolehtia.

Kesäkuun kukkijoita ovat lupiinien lisäksi päivänliljat.

Tärkeää lajien kirjon ohella on kerroksellisuus, jota eri kokoiset kasvit tuovat. Istutusten keskellä kasvaa omenapuita, joiden runkoa pitkin kiipeilevät alppikärhöt. Valkea muuri on suojattu graffitien maalaajilta istuttamalla sen eteen piikikästä happomarjapensasta,

Mooseksen palavapensas sopii piispan kaupunkiin, Börje Fri tuumasi.

Tiheä istutus pitää kasvit hyvinvoivina, kun kastelu on kunnossa, Börje Fri muistutti. Puiston istutukset ovat noin puolen metrin korkeudella erittäin aurinkoisella paikalla. Jos niiden juurilla olisi paljasta multaa, lämpötila kasvien juurella kohoaisi nopeasti ja ne kärsivät.

Kotipuutarhassakin taimia kannattaa istuttaa 8-9 neliömetriä kohti,
Börje Fri neuvoi puistokierroksella.  

Aukust Eklöfin puiston istutuksia pitää käydä katsomassa muutaman viikon välein, sillä näkymä vaihtuu kesän mittaan, puutarhurit muistuttivat. Me puutarharetkeläiset saimme tarkan istutussuunnitelman, josta näkyvät kasvupaikat ja kasvien nimet. Upea retki kotinurkilla!

Aukust Eklöfin puiston kasvilista löytyy Porvoon kaupungin sivuilta.