sunnuntai 29. elokuuta 2010

Tummaa satoa


Tänään korjasin satoa viime vuonna kylvetyistä mustajuurista. Olisi kannattanut odottaa vielä lisää sateita: savensekainen maa oli nyt niin kovaa kuivan kesän jäljiltä, että juurakot napsahtelivat poikki.

Opin myös kantapään kautta, että mustajuuri tummuu todellakin helposti. Eipä se makua haitannut. Kuvan juuresnipusta syntyi punasipulin ja emmeltalraasteen kanssa makoisa keitto, joka ei suolan lisäksi muita mausteita kaivannut.

Violetit salkopavut odottavat vielä käsittelyä. Salkopavut kasvattivat aurinkoisena kesänä valtavan lehtimassan, joka nujersi viime viikon sateissa kasvutelineensä. Kolmemetriset betoniraudat taipuivat kuin pajunvitsat nuoskalumen painosta.


Tämän kesän tummiin uutuuksiin kuuluu myös koristebataatti. Sen lehdet antavat mukavasti kontrastia heleän vihreälle salvialle, mutta ovat jättäneet varjoonsa sitruunatimjamin.

Yritin löytää viitteitä siitä, olisivatko lehdet syötäviä. Suomenkielinen haku ei tuonut tulosta; täytyypä jatkaa latinalaisella nimellä englanniksi. Aasialaisen keittiön ystävänä haluaisin käyttää mahdollisimman monenlaisia lehtivihanneksia.

Helsingin Sanomissa joku päivä sitten oli juttu vietnamilaisesta perheestä, joka kasvattaa valtavat määrät kesäkurpitsaa ja käyttää mm. lehdet ruokana. Testasin tänään ja totta tosiaan, kesäkurpitsan lehdet ovat mainioita wokkivihanneksia. Ryöppäsin ne ensin muutaman minuutin ajan mikrossa, valutin ja wokkasin nopeasti rypsiöljyssä valkosipulisilpun ja soijakastikkeen kera. Lehdet säilyttivät mainiosti rakenteensa ja pienen karheutensa.





Kasvihuoneessa sato kypsyy riippuvissa koreissa. Nostin eilen valkosipulit, jotka nyt kuivahtavat ennen varsinaista säilytystä.

Katsoin parhaimmaksi nostaa myös kypsyvät kirsikkatomaatit hiirien ulottumattomiin. Pienet hampaat ovat nakertaneet muutaman tomaatin ja pari chiliä.

lauantai 21. elokuuta 2010

Loppukesän värien hehkua


Siemenestä kasvattamani kesäpäivänhatut ja koreatörmäkukka tuovat kasvimaalle hehkuvaa lämpöä. Kyllä kannatti odotella niiden kukintaa. Ensi vuonna niitä tulee vielä enemmän.

Tänään tein pitkästä aikaa pihatöitä - edellisestä kerrasta taitaa olla melko tasan pari kuukautta. Loma osui helteille eikä silloin kasteluhommia enempää viitsinyt tehdä. Töihin palattua aika on ollut kortilla ja puutarha saanut pärjätä omillaan.

Kuivuus on meidän pihallamme helpottanut elämää, kun lehtokotilot eivät ihmeemmin liiku. Helpottaa ajatella, etteivät ne tällaisena kesänä myöskään kykene lisääntymään samaa tahtia kuin kosteina kesinä.

lauantai 7. elokuuta 2010

Tummien perhosten koti

Tropiikin tunnelma oli tänään täydellinen. Lämmin ja kostea ilma, sopivan puolipilvistä tai -varjoista rehevällä pihallamme.

Kimalaiset pörräsivät entiseen tapaan oreganon kukinnoissa, mutta perhospuutarha sai myös uusia vieraita. Isot, tummat perhoset ottivat thaimaalaisen henkien talon kodikseen. 

Olin jo unohtanut laittaneeni henkien talon edustalle lautasella pahaksi menneitä nektariineja, kun aamupalalla syrjäsilmällä huomasin liikettä talon terassilla. Hieno amiraali kaiveli nektariininkiven koloista viimeisiä herkkupaloja. Tarjoilu on ilmeisesti maistunut pitkin viikkoa, kun hedelmälihaa ei ollut jäljellä juuri lainkaan.


Seuraa amiraali sai kahdesta suruvaipasta, jotka levittelivät siipiään talon katolla ja lensivät välillä sisään.

Mistä kaikesta olenkaan jäänyt paitsi ensimmäisen työviikon aikana, kun pihan tapahtumia ei olekaan enää voinut seurata taukoamatta? Ja miksei kamerassani ole pitkää putkea?

perjantai 6. elokuuta 2010

Järviruoko väriaineena?

Asun ison ruovikkoalueen reunassa ja mietin aina välillä, miten järviruokoa (Phragmites australis) voisi käyttää. Paperimassan raaka-aineena sitä olen kokeillut, kasvimaan polut ovat saaneet sen oljista joskus katteen ja tiedän, että olkea käytetään materiaalina Viron olkikatoissa. Olkisilppua olen hakenut kasvihuoneen tomaattien katteeksi kastelun helpottamiseksi. Se kattaa myös kasvimaan lavat.



Uusi, kiinnostava tieto sen sijaan löytyi ruoko.fi-verkkopalvelusta: Carl von Linne kertoi Flora Lapponica -kirjassaan (1773) maalaisnaisten värjäävän kankaitaan kellanvihreiksi järviruo'on röyhyillä.

Jatkoin googlaamista ja käsiin osui Metropolian opiskelijan Artur Närväsen opinnäytetyö japanilaisen wabi-sabi -estetiikan etsimisestä kasvivärjäyksen kautta. Laajimmillaan wabi-sabi voi olla elämäntapa, suppeimillaan se on kauneuden käsite. Wabi-sabiksi voi kutsua epätäydellisten, kestämättömien ja puutteellisten asioiden kauneutta. Tämä kauneus on vaatimaton, nöyrä ja epätavanomainen.

Hmm, millähän järviruo'on purettaisi? 




lauantai 31. heinäkuuta 2010

Tuskin maltan odottaa

Kasvimaani eteläkulma on kiihkeän odotuksen kohde. Portin pielessä paisuttaa nuppujaan Ville de Lyon -jalokärhö.

Sen alla aloittelevat kukintaansa kaksi tummaa tulokasta: koreatörmäkukka (scabiosa atro purpurea 'Ace of Spades') ja kesäpäivänhattu (rudbeckia).


Törmäkukan syvä, tummanpuhuva väri on huumaavaan upea ainakin vielä nuppuvaiheessa. Tummuutta korostaa samettimainen pinta, joka toistuu huonosti auringonlaskun aikaan otetussa kuvassa. Kunhan nuput avautuvat kuvia on luvassa lisää.


Tummiin kaunottariin kuuluu myös viticella-kärhö Black Prince. Ensimmäiset kukat ovat jo avautuneet, mutta ne ovat vasta alkusoittoa. Nuppuja on vaikka millä mitalla.


Sille tekee seuraa toivottavasti jo ensi vuonna Kivistikin Romantika, jonka ostin Virosta kukkamarkkinoilta toukokuussa.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Kuka täällä pomottaa?

Naapuri tyhjensi kellariaan ja aikoi heittää pois kolme komeaa ohjaajantuolia. Pelastin ne meille.

Nyt kaksi tuolia kaunistaa Kultaiseksi kallioksi kutsumaamme terassia. Pomon tuoli löysi paikkansa kasvimaalta perhospuutarhan vierestä, valtavan salkopaputornin edestä.


Tuolin selkänojan The Boss -teksti sai miettimään, kuka pihaamme oikeastaan hallitsee. Puutarhuri kuvittelee varsinkin alkukesästä voivansa pitää langat käsissään. Tässä vaiheessa kesää kuitenkin on pakko myöntää, että luonto toimii omilla ehdoillaan.

Kasvit rehottavat siellä missä tykkäävät, sammakot loikkivat esiin milloin mistäkin, kyykäärme luikertelee häiritsijää pakoon lautakasan luota, näätä valtaa hetkeksi talon nurkan, perhoset herkuttelevat mieluummin oreganon medellä kuin perhosbaarini sekoituksella.

Hetki sitten kun tulin sisään, ulkorapulla istua kökötti sammakko.


Punaiset tuolit samaa sävyä olevien daalioiden kaverina sentään antavat puutarhurille illuusion hallinnasta. Sitä vahvistaa hitusen verran kasvihuoneesta löytynyt vanha myrskylyhty, joka sekin on punainen.

* * * * *

Bossin tuoliin istahti iltapäivällä hetkeksi suruvaippa - hetken ajan meistä jokainen voi leikkiä pomoa. Ehkä itsekin istahdan siihen hetkeksi ennen loman loppua.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Harvinaisia vieraita perhosbaarissa

Oregano alkoi kukkia viime viikolla ja ensimmäiset perhoset ilmestyivät herkuttelemaan. Kamerani vangitsi ensimmäisenä tummasiipisen, pienehkön perhosen, jota en tunnistanut.

Mies kaivoi esiin perhoskirjansa ja pian laji oli löytänyt nimensä: karttaperhonen (Araschnia levana). Se on kotiutunut Suomeen vasta 1980-luvun lopulla, ja ensimmäiset yksilöt löytyivät Kaakkois-Suomesta.

Karttaperhosella on kesäisin kaksi sukupolvea, jotka poikkeavat ulkoasultaan valtavasti toisistaan.

Tumma toisen sukupolven perhonen oli aikataulussa kuin sveitsiläinen juna: Wikipedian mukaan tummat yksilöt ilmestyvät heinäkuun puolivälissä. Minä kuvasin ensimmäiset 15.7. ja tänään oreganon kukkien medellä herkutteli yhtä aikaa viisi yksilöä.

 

Oreganon lisäksi karttaperhonen näyttää pitävän isotähtiputkesta. Sitä siis lisää ensi kesäksi.

Tänä vuonna havaintoja on vasta 103, kertoo luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilta löytyvä päiväperhosten havaintotietokanta. Muut havaintopaikat ovat Kaakkois-Suomessa ja Hangon seudulla. 



Sitruunaperhonen ei ole millään mittapuulla harvinainen, mutta koiras sitäkin herkullisempi näky voimakkaan aniliininpunaisissa kukissa. Perhosilla on hyvä värinäkö ja niitä houkuttavat erityisesti keltaiset, siniset, sinipunaiset ja violetit kukat.  

Taidanpa päivystää kasvimaan laidalla seuraavat päivät. Perhosia ei haitanne, vaikka siirtäisin päivänvarjon alle tietokoneen lisäksi ompelu- ja silityspisteet. Mankelin raahaaminen ulos taitaa olla liioittelua, vaikka mankeloitavaa olisi silitettävää enemmän.

Monipuolinen kattaus ja lisätarjoilu tarpeen

Meidän perhosbaarimme tarjoaa toistaiseksi vain luonnonantimia, mutta taidamme pistää pystyyn myös juomatarjoilun.

Puutarhuri Raija Salminen neuvoo Turun radion nettisivuilla, miten perhosten parveilu varmistetaan: ripusta puutarhaan vanha hunajapurkki, jonka sisällä on sieni ja siinä punaviinistä, fariinisokerista ja hunajasta tehty herkkujuoma.

Yhteishyvän nettiartikkeli puolestaan listaa parhaimmat perhoskasvit kukintakuukauden mukaan. Heinäkuun kasveja ovat muun muassa iisoppi ja punahattu. Iisoppia kukkii oreganon naapurissa, ja punahatun istutusta alapihan perennapenkkiin suunnittelen. Myös rantakukka on hyvä perhoskasvi.