keskiviikko 19. elokuuta 2015

Pöllipöytä popsahti pihaan

Viime sunnuntain Ravintolapäivää varten tarvittiin lisää pöytätilaa pihaan. Meillä oli valmiina muutaman vuoden takaisiin sukujuhliin lehtikuusesta tehty pöytätaso, mutta sen jalkoina toimineet betoniharkot eivät tuntuneet enää toimivalta ratkaisulta.

Metsänhoitajamies ratkaisi asian juurevasti: toissatalven myrsky oli kaatanut pari isoa kuusta, jotka oli jo pätkitty valmiiksi odottamaan jatkokäsittelyä. Kuori irtosi helposti, ja hetkessä pöytä oli syntynyt.



Pöytä on nyt uusi suosikkipaikkani pihalla. Iltapäivän aurinko osuu ihanasti siihen, lukemiset voi levittää ja sinisävyinen räsymatto on kuin kotonaan sen päällä. Parasta kuitenkin on puiden välistä pitkin päivää pilkottavan ja illalla matalalta veden takaa paistavan auringon leikki kaarevalla pinnalla.


Pöydän takaa voi kuvitella hallitsevansa koko pihapiiriä. Se elvyttää ihmeesti tiukan työpäivän jälkeen.

Tiikerililja nauttii elokuun auringosta. Alkukesän kosteus on tehnyt siitä tosi jämäkän.

Kesäloman aikaansaannoksiin kuuluu myös istutuspöydän uudistaminen. Pöytätasoksi löytyi liiterin lattiaremontissa vapautunut vanha ovi.

Kesäkukat kukoistavat ulko-oven vieressä.


tiistai 18. elokuuta 2015

Luonnonkukat puutarhassa: Rohtovirmajuuri

Rohtovirmajuuren (Valeriana officinalis) alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat rantaniityt ja jokitörmät - siis meidän rantamme. Sieltä se on vaeltanut kukkapenkin laitaan ja saa siinä kukkia valkean pionin ja rantakukan kaverina.

Rohtovirmajuuren taustalla on toinen luonnonkukka, rantakukka.

Lisää kuvateksti

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Unikkojen ja ritarinkannuksen kesä

Pihamme vanhoihin asukkaisiin kuuluvat unikot, joiden siemenet innostuivat itämään sen jälkeen kun mylläsimme aiemman nurmikon kasvimaaksi. Kesä kesältä unikot nousevat johonkin kohtaan kasvimaata. Osan kitken pois, osan annan kukkia keskikesän iloksi.

Unikot saivat kaverikseen tiibetinbuddhalaiset rukousliput. 
Tänä vuonna sekä nämä pihan perintönä tulleet unikot että ystävältä saamani kerrotut vaaleanpunaiset ovat rotevavartisia. Viileä ja kostea alkukesä näyttää olevan niille mieleen.



Sateet ja tuulet eivät myöskään ole paljoa heilutelleet ritarinkannuksia, vaikka kukinnot liehuvat kahden ja puolen metrin korkeudessa.

Lumikärhö ja ritarinkannukset on tämän kesän parhaita näkymiä pihaan.

Ritarinkannusten sininen hohtaa epätodelllisen kirkkaana.

Ritarinkannusten juurella värin intensiteetistä kilpailee harmaa käenkukka. 



keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Puutarhan valkeat pilvet

Töyhtöangervo, pihajasmike ja lumikärhö muodostavat kesä kesältä pullistuvan valkean pilven kasvimaan ja alapihalle vievän portaikon välimaastoon.

Ehdin onneksi kuvata ne ennen kuin sateet vievät parhaimman loiston töyhtöangervon röyhyiltä. Nyt ne roikkuvat raskaina ja jo vähän ruskistuneina vettä tippuen. Lumikärhö vasta availee nuppujaan.



Alapihan pilvi pullistelee alkuaan kuin kasvava cumulus-pilvi. Kiinanpioni 'Festiva Maxima' on epäilemättä pihani kukkien kuningatar. 



Vaaleanpunaisia unelmia tarjoaa kahdesta villiruususta muodostunut perhepensas.


tiistai 30. kesäkuuta 2015

Idänunikko yllätti

Punahehkuisten idänunikkojen kukinta alkaa olla jo ohi, enkä kiinnittänyt niihin sen ihmeemmin huomiota. Onneksi tänään päätin ajaa nurmikon ennen ukkoskuurojen saapumista.

Alapihalla odotti ihana yllätys: olin unohtanut ostaneeni viime kesänä valkokukkaisen idänunikon, Papaver orintale 'Royal Wedding'. Sen siemenet on otettava visusti talteen. Näen jo hienostuneen valkeana hohtavan unikkomeren.

Puna-ailakit kukkivat vielä 'Royal Weddingin' taustalla.
Toinen ilonaihe ovat kevättalvella kaadetun vanhan pihlajan kantoihin istuttamani orvokit. Ne pärjäävät ilman hoitoa, kastelukin on hoitunut luonnon voimin. Lahoava puuaines ilmeisesti ravitsee niitä sopivasti, muuta ravinnetta ne eivät ole saaneet.


Silloin tällöin ohimennessäni olen nyppäissyt kuihtuneita kukintoja ja tiputtanut ne kantojen väliin. Hauska nähdä, millainen kukkainstallaatio siitä syntyy.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Luonnonkukat puutarhassa: puna-ailakki

Puna-ailakki (Silene dioica) on alkukesän pirteä kukkija. Se levittäytyy kaikkialle, eikä paljoa vaadi kasvupaikaltaan.



Puna-ailakin tyypillisimpiä alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat LuontoPortin mukaan merenrannan tervaleppäkorvet, joista sille on omistettu oma kasvillisuustyyppinsä. Merenrantalehdoista puna-ailakki on karannut myös ihmisten maille. Se levisi sisämaahan vasta 1900-luvulla heinänviljelyn yleistymisen myötä, mutta on nykyään yksi yleisimmistä ruohoista niityillä, pientareilla, pihamailla ja erilaisissa lähimetsiköissä.

Meidän kasvustomme sai alkunsa parista yksilöstä, jotka kasvoivat pihan nurkassa olleiden jalokuusien katveessa. Kaadoimme puut - ja puna-ailakki käytti tilaisuutta hyväkseen.

Nyt reilun viidentoista vuoden jälkeen sitä kasvaa kaikkialla. Ajan sen ylitse surutta ruohonleikkurilla, nyhdän pois ylimääräisiä yksilöitä alapihan polulta, kukkapenkeistä ja milloin mistäkin.



Se on hyvää pataa niin kotkansiipisaniaisen kuin särkyneen sydämen kanssa.


Samaa värimaailmaa, joskin hieman hillitympänä, on myös pikkusydän.


Alapihalta löytyy myös lähes valkoinen yksilö, joka saattaa olla puna-ailakin ja valkoailakin (S. latifolia) risteymä.


tiistai 2. kesäkuuta 2015

Muhun sammaloituneet kiviaidat, ruokokattoiset talot

Sammaloituneet kiviaidat ja katot saattelevat kulkijaa Muhun saarella. Paenasen kylänraitti houkuttelee kiireettömään vaelteluun. Kauniimpaa kylämaisemaa ei hevin löydy.

Sammalkattojen sarja

Tönisen majatalon aittarakennus

Muhulle tyypillinen kalanruotokuvio koristaa ovia ja portteja.

Kaikilla taloilla ei enää ole ylläpitäjiä.





Kalastusverkkojen vanhat lasiset kohot Tönisen majatalon pihalla


Paenasen kylässä sijaitsee suomalaisen Soile Siltasen majatalo. Tönise majatalo majoittaa 26 yöpyjää kauniin pihapiirin ympärillä olevissa aitoissa. Rauhallinen pyöräily- ja patikointiloma yhdistettynä puutarhojen katseluun siintää jo silmissä. Tänä kesänä se ei vielä toteudu, sillä varauskalenteri on jo emännän mukaan täynnä.





sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Puutarhasisustusta

Kurkistelu Kuressaaren pihamaille antoi monta ideaa puutarhan yksityiskohtiin - muihinkin kuin kasvivalintoihin. Kauniisti koottu halkopino on näyttävä elementti jo itsessään. Tyhjät kehykset ja myrskylyhdyt ovat piste i:n päällä.


Myös erilaisten pintojen patina ja kirjo kiinnosti. Rappioromantiikaksi sitä kutsui puutarhaystäväni.


Pienetkin oivallukset ilahduttavat. En ole tullut ajatelleeksi, että esikot ovat mainioita amppelikukkia. Kuva taitaa olla samalta pihalta kuin halkopinosomistus.


Esikot koristivat myös kukkakauppias-keraamikon työhuoneen ovea.






lauantai 30. toukokuuta 2015

Kuressaaren sympaattiset puutarha- ja kukkapäivät

Kuressaaren linnan lähellä oleva puisto täyttyi viikko sitten puutarhaihmisistä. Taimitarjonta ei ollut yhtä laajaa kuin Keski-Viron Türin kukkamarkkinoilla, mutta Saarenmaalle oli tullut myyjiä myös muualta Virosta.


Keijunkukkia oli usealla myyjällä laaja valikoima.

Puutarhapäivien sympaattisin osaston tekijät olivat hyödyntäneet vanhoja
emalikattiloita, ruostuneita ämpäreitä ja muuta kasvualustaksi sopivaa.



Puutarhamatkan kohteena kukkapäiviä kiinnostavampia olivat ihmisten pihat. Niitä oli helppo kurkistella kuljeskelemalla ympäri omakotiasutusta täynnä olevaa kaupunkia. 

Yhteistä lähes kaikille pihoille olivat tulipunaisina hehkuvat tulppaanit. Niitä oli kaikkialla, ja tänä vuonna ne olivat poikkeuksellisen isoja, ihmiset kertoivat.



Vielä kauniimpia kuitenkin olivat metsätulppaanit, jotka levisivät keltaisena mattona Anglan vanhan kirkon viereisellä lehtoniityllä. Niitä kukki myös pihoilla, ja saimme kuin saimmekin ostettua niitä kukkapäivien ainoalta oman pihansa kasveja myyneeltä rouvalta.







perjantai 29. toukokuuta 2015

Tulppaaniterapiaa

Kevään kukkaloisto hehkuu entistä voimakkaammin alapihan pyöreässä penkissä. Olen istuttanut sinne jo useana syksynä Triumph-tulppaanisekoituksen. Nyt sitä täydentävät tummanpuhuvat 'Queen of Night' -tulppaanit.



Suomen kevät tekee niin pitkään tuloaan, eikä luonnossa ole voimakkaita värejä, joten minä teen oman väriterapiani tulppaaneilla. Siellä ne hehkuvat vihreän keskellä nytkin, kun ilta alkaa hieman hämärtää.





Joukossa on myös vihreäraitaisia pinkkejä kaunottaria, joiden nimi on kadoksissa.




Tämän kasvukauden tavoitteena on oppia muistamaan sipulikukkieni nimet - tai ainakin kirjoittamaan ne muistiin. Nyt kirjanpitona ovat tuotepakkausten kuvat, joiden taakse olen sentään kirjoittanut istutuspaikan.

Viherpihassa on hyvä tulppaanien lajikeryhmien kuvaus.