tiistai 19. heinäkuuta 2016

Hohtopiikkiputki on kimalaisten suosikki

Tämän kesän iloinen yllättäjä on hohtopiikkiputki (Eryngium giganteum). Se on kylväytynyt itsestään ja runsastunut mukavasti.

Tänään kimalaiset olivat löytäneet sen. Kamera ei ollut mukana, kun näin täydellisen kuuden kimalaisen kehän kukinnon ympärillä.




Hohtopiikkiputki näyttää olevan kasvi, josta lehtokotilot eivät suuremmin piittaa. Tämä on vahva suositus meidän pihallamme.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Tulta munille - nimittäin lehtokotiloiden

"Vihollinen pitää ensin tuntea. Lehtokotilo on vahva selviytyjä, joka kestää pakkaset poistamalla veden itsestään ja se kestää hyvin kuivuutta", sanoo Helsingin Sanomien haastattelema lehtori Päivi Korpivaara. Hän on kirjoittanut kirjan lehtokotiloiden hävittämisestä.

Minä olen tähän rehevän pihan riesaan tutustunut kohta 18 vuoden ajan. Ongelman laajuus on kuitenkin valjennut koko mitassaan vasta tänä kasvukautena. Toukokuussa kirjoitin lehtokotilojahdista taponlehtien juurakoissa. Jahti on ajankohtainen siellä edelleen, mutta vielä suurempi ongelmakohta löytyi toisaalta - ja vaatii järeämpiä toimia.


Alapihamme rajoittuu rehevääkin rehevämpään rantalehtoon. Lehdot ovatkin maanilviäisten lajien ja yksilötiheyksien keitaita, mainitsee Suomen kotilot ja etanat -kirja.

Tontin rajalla on ojanne, jossa kasvaa valtavia saniaisia. Meidän puolellamme rehottavat pihalla vuosikymmeniä kasvaneet kartanoruusut. Niiden juurelle on kertynyt kuivuneita varren kappaleita ja muuta kasvijätettä. Ihanteellisia piileskelupaikkoja siis.

Raivasin kasvustoja viime viikolla raivaussahalla. Tänään aloin haravoida kasvijätteitä ja tutkia erityisesti saniaisten juurakoita.

Sieltä paljastui satojen kotiloiden lisäksi niiden munintapaikkoja.

Hyökkäsin niiden kimppuun tohottimen kanssa ja annoin tulenlieskan nuolla pitkään munarykelmiä. Testasin myös niiden tuhoamista tulikuumalla vedellä. Liekittäminen tuntuu tänä kesänä turvalliselle vaihtoehdolle, kun kosteutta on yllin kyllin.Täysikasvuiset yksilöt poimin etikkaveteen siinä sivussa.

Puhdistus ulottui myös ojan toiselle puolelle, jossa kulkee vanha tienpohja. Raivaussaha heilui sielläkin ja viimeistelin tien ruohonleikkurilla.



Olen jo aiemmin sisäistänyt Korpivaarankin antaman neuvon: erilaisia keinoja kannattaa käyttää useita samaan aikaan.

Huomenna ripottelen Ferramol-rakeita puhdistetulle alueelle.



* * * * *

Puhdistusoperaatio jatkuu pihan toisella laidalla. Ongelmat ovat samat, mutta toivottavasti hieman pienemmässä mitassa.

Vaikka lehtokotiloilla - tai maanilviäisillä ylipäänsä - on tehtävänsä luomakunnassa, haluan vähentää niiden määrää. Rastaat ja varislinnut syövät niitä jonkin verran, ja Suomen kotilot ja etanat -kirjasta löysin mielenkiintoisen tiedon: etanahaiskiainen-niminen kovakuoriainen saalistaa erityisesti kotiloita. Se tunkee kärsämäisen päänsä pienenkin kotilon sisään ja syö pehmeät osat. Niitä tänne ja paljon, kiitos!

torstai 7. heinäkuuta 2016

Metsämyyrä - liljapenkin pieni tuholainen

Naapurini on intohimoinen värililjojen ystävä. Viime syksynäkin hän istutti toista sataa uutta liljaa. Ne selvisivät hyvin kaikesta muusta, mutta pari viikkoa sitten liljojen nuput alkoivat kadota. Ne oli napsaistu siististi poikki.



Ihmettelimme tätä yhdessä, veikkailimme metsäkaurista, rusakkoa ja ties mitä. Naapurini yritti suojata jäljellä olevat nuput erilaisilla pusseilla.



Tunnistamatonta vihollista vastaan oli kuitenkin vaikea varautua.



Syyllinen paljastui viime viikolla, naapurini sattui katsomaan ikkunasta ulos: metsämyyrä kiipesi tyynen rauhallisesti pussin sisällä olevan liljan kimppuun, katkaisi nupun ja jatkoi herkuttelua maassa.

Metsämyyrä on tunnetusti taitava kiipeäjä ja aiheuttaa esimerkiksi taimikoille tuhoa. Luontoportin mukaan se syö monenlaista kasviravintoa: metsäkasvien vihreitä lehtiä, silmuja, varsia, kukkia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä.

Meidän pihallamme metsämyyrä keikkui muutama kesä sitten salvian latvassa.


maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kiinnostava taimimyymälä Tallinnassa

Tallinnan lounaispuolella omakotialueelta löytyy helmi taimimyymäläksi. Kristiine Aiakeskus on käynnin väärti, sillä taimet ovat edullisia, hyväkuntoisia ja selkeästi esillä. 


Paikka on taimimyymälä, jossa ei puutarharekvisiittaa löydy kuten jonkin matkan päässä olevasta Hansaplantista. 




Löysin Kristiine Aiakeskuksen Turun Sanomien jutusta kesäkuulta 2015. Toisin kuin jutussa sanotaan, omakotialueella sijaitsevaa taimipihaa ei ollut vaikea löytää. Naputtelimme osoitteen matkapuhelimen karttaohjelmaan ja seurasimme reittiohjeita. Samasta artikkelista löytyy monta muutakin kiinnostavaa puutarhakohdetta.  

Taimimyymälän yhteydessä on kesäkukkapiha. Siellä oli toukokuussa myös hyötykasvien erittäin hyväkuntoisia ja edullisia taimia. 







Kristiine Aiakeskus löytyy myös Facebookista 



sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Keltainen pionikaunotar

Keltainen kaunotar puhkesi kukkaan viime viikolla. Pionin nimi on kateissa ja ostopaikka unohtunut. Kuvahaun perusteella kyse voisi olla itoh-pioni 'Bartzellasta'. 

Se taitaa kasvaa nyt kolmatta vuottaan alapihan puolivarjoisassa kukkapenkissä metsän reunassa. Sen hienostuneen keltaiset kukat sopivat hyvin metsäpuutarhaan.


Keltaisen kaunottaren taustalla näkyy punapähkinäpensas (Corylus avellana 'Fuscorubra'
Itoh-pionit ovat taimitarhojen mukaan erittäin talvenkestäviä. Siitä kertoo tämänkin yksilön selviytyminen viime tammikuun paukkupakkasista. 

Näyttää siltä, että tämä kukkapenkki vaatii laajennusta. Kilpiangervot ja
tarhakalliokielot viihtyvät hyvin ja täyttävät ilmatilan matalammilta kasveilta.

Tulossa oleva säärintama arvelutti, ja leikkasin kukat maljakkoon. Nyt ne ilahduttavat keittiön ikkunalla.

Toivottavasti kaunotar innostuu tekemään vielä lisää kukkia. Pionien kodin mukaan kukkia voi kehittyä pakkaseen tuloon asti.